Mitä ymmärrätte sanalla kuntouttava työtoiminta?
Onko se siis itselle jollain tavalla mielekästä tekemistä, josta myös se kolmas sektori jotain hyötyy vai onko se sittenkin tilastojen kaunistamista ja niiden ohjaajien palkkojen kerryttämistä?
Vihreä telakka, joka ideana sinänsä hyvä ei järjestä edes kyyditystä työmaalleen, vaan se on maksettava omasta pussista.
Väittäisin, että niitä tekijöitä riittäisi kaupungissamme, kun se työpanos huomioitaisiin kulukorvauksista aina kohtuulliseen palkkaan.
Onko se siis itselle jollain tavalla mielekästä tekemistä, josta myös se kolmas sektori jotain hyötyy vai onko se sittenkin tilastojen kaunistamista ja niiden ohjaajien palkkojen kerryttämistä?
Vihreä telakka, joka ideana sinänsä hyvä ei järjestä edes kyyditystä työmaalleen, vaan se on maksettava omasta pussista.
Väittäisin, että niitä tekijöitä riittäisi kaupungissamme, kun se työpanos huomioitaisiin kulukorvauksista aina kohtuulliseen palkkaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siitä täytyy maksaa matkakulut ja ruoka. Joku raja orjatyölläkin.
Ihmisen kiusaaminen.?
Ei tosin ole kokemusta oikeastaan, onneksi.
Se että onko kuntoutuminen itselle jollain tavalla mielekästä, riippuu tietysti hyvin pitkälle ”korvien välistä” mitkä ovat omat motiivit kuntoutua? Entä realiteetit, onko niitä?
Haastan myös ajattelemaan sitä ristiriitaa, että samassa postauksessa vaadit kuntoutujalle parempaa palkkaa, mutta et soisi sitä kuitenkaan työntekijälle… Näyttääkö se ohjaajan työ vaikealta vai helpolta? Onko se sen palkan arvoista? Haastan ajattelemaan, että voisiko itse tehdä vastaavan tyylistä työtä vastaavalla palkalla? Jos vastaus on kyllä, niin olisiko se sille kuntoutumiselle motiivi? (enkä nyt tarkoita suoraan että kaikista pitäisi tulla jotain humanisteja, vaan konseptia.)
Se on totta että meillä on järjestelmässä rakenteellisia ongelmia. Yksi pieni osa niistä on se, että kattaako joku kuntouttavan työtoiminnan korvaus, siitä aiheutuneet kustannukset, mutta itse näen että isompia ongelmia on se, että vaikka ihminen siinä ”kuntoutuu” niin matka on pitkä. Siitä yleensä jatketaan työkokeiluihin tai palkkatukiin. Valitettavasti yhdistykset tai sosiaaliset yritykset, jotka palkkaa ihmisiä palkkatuella, eivät yleensä kykene palkkaamaan näitä ihmisiä palkkatuen päätyttyä, eli yksilön näkökulmasta työkokeilu ikään kuin epäonnistuu, ja taas joutuu etsimään työtä avoimilta työmarkkinoilta.
Jos tuntuu että kaipaat vähän kovempaa haastetta, niin tutustu IPS työhönvalmennukseen, siinä haetaan työpaikkoja suoraan avoimilta työmarkkinoilta. Palvelua ei ole saatavilla kokosuomessa, mutta aika monessa kolkassa kuitenkin. Työhönvalmennusta voi kysyä esimerkiksi omahoitajalta.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/mielenterveys-ja-toimintakyky/ips-tyohonvalmennus-auttaa-kuntoutujaa-tyollistymaan
https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/tyoelamaosallisuus/ips-tyohonvalmennus
Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus. Pistää miettimään monien kohdalla.
Itse olen samaa mieltä, kuin kirjoittaja. Ihminen tietää itse, miten tehdä elämästään itselleen mielekästä, ja joillekin se on se kuntouttava työtoiminta. Etenkin jos vaihtoehtona olisi elämä yksin kotona tekemättä yhtään mitään.
Työtoiminnassa käyvillä on ainakin sosiaalinen elämä.
Viittaan taas edesmenneeseen sisareeni. Hän oli skitsofreenikko, mutta hyvällä lääkityksellä hän pystyi moneen. Hän kertoi, että se, mitä hän terveinä päivinä oli oppinut, ne hän hallitsi ja niistä hän pystyi keskustelemaan ihmisten kanssa. Hän teki työkeikkoja monta kymmentä vuotta. Ihmisten pitäisi hoksata omat vahvuutensa, ja niillä tehdä töitä.Normaalia palkkaa hän sai silloin kun oli töissä.Ei hän ihmisille ongelmistaan huudellut, teki hommia vaan.
Suosittelen tutustumaan Frank Martelan elämän tarkoitukseen. Eli siihen mikä tekee elämästä merkityksellisen.
https://duunitori.fi/tyoelama/filosofi-frank-martela