Yhteiset kulut puolison omistusasunnossa

Nimet papereissa vaikuttaa eniten ja onko niitä edes olemassa

Luin postauksesi uudestaan: lapsi onkin yhteinen. Silloin maksatte lapsen kulut tulojenne mukaan.

Kysyin asiaa myös tekoälyltä ja olen samoilla linjoilla sen kanssa:

ällaisessa tilanteessa on hyvä ottaa huomioon kummankin taloudellinen tilanne sekä asumisen todelliset kustannukset ja asunnon omistussuhde. Koska sinä et omista taloa, mutta asut siellä ja jaat elämää yhdessä puolisosi kanssa, oikeudenmukaisuutta voisi hakea seuraavista näkökulmista:

Perusmenojen jakaminen suhteessa tuloihin: Koska tulosi ovat pienemmät, kulujen suhteuttaminen tuloihin voisi olla reilu tapa jakaa menot. Voitte esimerkiksi määritellä, että kukin maksaa yhteisiä kuluja (kuten ruoka, vesi, sähkö) tulotasoon perustuvassa suhteessa. Näin kumpikaan ei joudu kantamaan liian raskasta taloudellista taakkaa.

Asumiskulut ja kiinteistön omistus: Koska puolisosi omistaa talon ja olet asukkaana, voisi olla kohtuullista, että osallistut vain asumisen käyttömenoihin (kuten vesi, sähkö, lämmitys) sekä joihinkin kunnossapitokustannuksiin, mutta et varsinaisiin omistajuuteen liittyviin kuluihin, kuten tontin vuokraan. Tontin vuokra on osa kiinteistön arvoa ja omistamisen kustannuksia, mikä kuuluu omistajalle – näin ollen on perusteltua, ettet maksaisi siitä yksin tai edes kokonaan. Voisitte kuitenkin harkita, että osallistuisit tähän kustannukseen osittain, esimerkiksi 50 %, jos se tuntuu tasapuoliselta.

Yhteiset lasten ja kotitalouden menot: Jos ruokakustannukset, lapsen menot, ja muut vastaavat perhe-elämän menot jaetaan tasapuolisesti, kumpikin voi tuntea kantavansa osansa. Erityisesti lastenhoidon ja kasvatuksen kustannukset kannattaa jakaa tasapuolisesti, koska ne kuuluvat molemmille vanhemmille.

Avoin keskustelu ja kirjallinen sopimus: Taloudellisista vastuista puhuminen avoimesti voi auttaa välttämään ristiriitoja. Voisitte myös laatia kirjallisen sopimuksen näistä periaatteista, jos se auttaa selkeyttämään ja sitoutumaan. Tämä sopimus voi olla epämuodollinen, mutta auttaa hahmottamaan konkreettisesti kummankin vastuut.

Lopuksi, keskustelu kannattaa käydä rakentavasti ja kunnioittaen molempien näkemyksiä.