En oo päässyt susta yli, en vaa jaksa elätellä turhaa toivoa anonyymipalstan kautta

En oo päässyt susta yli, miten kukaan vois päästä? Kestään noin ihanasta , ja rakastettavasta... oot yhä se ainoa oikea sydämelle, ainoa joka pääsee näin lähelle tunne puolta, ainoo joka saa mut itkeen ja tosi epätoivoseks, mut jolla on myös kyky tehdä mun maailmaan värit, ja tehdä musta maailman onnellisin. Yhä sua odotan täällä. Jos vaan saisin halata ja rakastaa, itkukin vois tulla..

Tavallaan mikää ei oo muuttunut ,ihan sama tilanne mikä viime vuonna, ainoo ero et nyt ei olla ees someyhteyksissä.. ootan sua niinkun viime vuonnakin, kun olit jo jonkun toisen matkaan mennyt ja en tiennyt :,c..

Mutta en oota loputtomiin, tän kuukauden jälkeen lopetan turhan toivon elättelyn kokonaan. Vuoden oon jo suhun ollut "rakastunut" Veera, enkä oo nähnyt sua sovitusti enää sen päivän jälkeen kun nähtiin, ikään kuin oltas jo sanottu sillon hyvästi.. ja itken, kyyneelet valuu silmistä, demonit ja pimeys syö mua sisältä, kukaan ei näe, ihmiset ympäril yrittää auttaa, mut ne ei tajuu mistään mitään, välil oikeesti meinaa mennä hermo, kun kaikki välittää musta, mut mä en tunne samoil tavoil, mul ei oo samanlaista tunnetta, tiiän et ne ei ymmärrä mua, ne ei edes nää mua, mut ne välittää siit maskista tai jostain mitä en oo.. kyllä jotkut ihmiset välittää musta aitonakin.. ja en tiiä se on niin tuskallista, haluisin vaan kadota ja eristäytyä täysin, en jaksa.

Ja toivoisin et voisin palata ajas taaksepäin, niin voisin sanoa sulle, että et oo yksin hei, et pidän susta enemmän kun kestään muusta, ja et en haluu et lähet vielä... halaa (luval) ja sanoa et en jätä sua yksin tähän sairaaseen maailmaan.. oot liian hyvä, ansaitset olla ihmisen kaa jonka kaa on turvallista ja voit olla onnellinen, ihan aidosti.

Jos en enää nää sua ikinä, niin voin saman tien vaikka lyödä puukon sydämeen, tiiän et tuun murtuun ja en tuu enää ikinä oleen onnellinen, ei tää o mitään elämää. Ettiä lohtua jostain, jostain mikä ei toimi. Harhauttaa itseeni, kunnes en vaa enää jaksa ja mieli murenee.

Ihan yksin tai hyväksikäyttäen muita lohduksi hetkelliseksi, pahoinvoiva sydän, jatkuva painajainen ja ne hirviöt ei anna rauhaa, kukaan ei ymmärrä tai näe, kaikki pois läheltäni ajan, koska tiedän että niitäkin tuun satuttaan, välinpitämätön, masentunut, tunteikas, epätoivoinen, ootan vaan viimeistä luotia, et joku ampuu sen ja tää painajainen voi olla viimein ohi, kun lyyhistyn maahan ja tiedän, että se on loppu.

Ei enää kipua musta muille, ei enää huolta muille, ei enää ongelmia muille. Eikä enää tuskaa ja painajaisia, ei enää tätä helvettiä. Vain rauha, ja onnellisuus. Sitä haluan.

En merkityksetöntä haahuilua meressä, jossa kukaan ei huomaa tai ymmärrä, en olla luuseri, haluan saavuttaa vaikka mitä, pala palalta kasata sitä elämää , elää! Haluan elää, mutta mussa on yks kriittinen vika... se on miltein jos ei jopa mahdotonta yksin, tai väärän tyypin kaa. Kriittinen vika, joka tuhoo mut, joka saa mut uhkapelaan, jonka takia kulutan sisältöä joka ei oo hyväksi mulle, jonka takia tuhlaan elämääni tietokoneella, jonka takia en pysty elämään, jonka takia koitan löytää hetken helpotusta dopamiiniryöpystä, vain tunteakseni itseni säälittäväksi luuseriksi seuraavalla hetkellä, joka ois miltein verrattavissa huumeaddiktioon.

Mut en haluis pilata elämääni, mut kaikki on merkityksetöntä yksin ja jos en voi jakaa elämän ihmeellisyyttä oikeen ihmisen kaa.. tiedät sen. Pidät ehkä musta aidoimpana ja mä pidän susta aidoimpana, ei exät tai muut rakastanut mua itsenäni vaan versiona jona ne halus nähdä mut ,oletti kaikenlaista ja sitku ei ollut mätch niin etti syitä jostain, mut sunkaa on lähes täydellinen match, sen oon jo tiennyt pitkään.

Ainoa ongelma on, että en oo täysin varma onko tää tunne molempi puolinen, voinko olla se sun puuttuva puolikas, samal taval kuin sää, jos oot reflektio musta, niin sulla on myös kaikki mun huonot puolet. Eli mä en ehkä kelpaakkaan sulle, et en ehk ookkaan tarpeeks komee, et näät ne samat huonot puolet mitä mä.

Koska mä en kelpais itselleni. En välttis ees parhaimmillani.. ja se on surullista :,c , mut en mä vaa riitä.. silt se tuntuu usein, mut olisin todella ilonen jos sulle riittäisin.. anna ees yks päivä sun kaa, pidetään käsistä kii, ollaan onnellisia, teen siit unohtamattomimman päivän sun elämäs... ja sit voidaan jatkaa eri teitä, niin kivuliasta kuin se onkin, mut mieluiten tietenkin koko loppuelämän sunkaa ,mut jos se ei riitä sulle, niin anna ees 5%... oot liian tärkeä mulle, et oikeesti tiedä miten tunnen jos et koe mitään empatiaa sitä tunnetta kohtaan, mä kyllä olin huolissani susta syksyllä, talvel, kesäl, koko tän vuoden.. mietin et voitko hyvin, mietin et loukkasinko kun en heti kertonut et pidän susta, mietin sun tunteita niin paljon.. oot liian tärkeä.. <3