Mitä tehdä kun ei vaan saa ystäviä

Mene harrastamaan jotain?

Mitä sinä annat itsestäsi toiselle? Mitä odotat ystävyydeltä? Mietipä näitä!

Ei minullakaan varsinaisesti ystäviä ole, kavereita kyllä riittää.
Toisin oli nuorempana, oli parikin todella hyvää ystävää. Elämä vei eri suuntiin.
En ole kuitenkaan katkeroitunut, jos ei ystäviä ole, niin sitten niitä ei ole. Ei voi tietää, jos joskus vielä tulee olemaan.
Ei kannata yrittää liikaa, se aiheuttaa turhautumista ja kenties pettymystäkin.
Itseään ei ole hyvä syyttää, se ei ole aina oma vika, jos ei ystäviä löydä.
Ystävyys on kuitenkin eri asia kuin kaveruus, ja kyllä parikin hyvää ystävää voi korvata monta kaveria.

Vanhempana on todella vaikea löytää ystäviä , ihmiset ovat jotenkin sulkeutuneita ja harvoin syntyy sellaista ystävyyttä kun nuorempana.
Silti on niitäkin jotka todella ovat löytäneet uuden pysyvän ystävyyden
Luin eräästä lehdestä kahdesta naisesta joiden välille syntyi se aito ystävyys , ajattelin että miten kypsiä he ovatkaan .vuokrasivat yhteisen asunnon jossa molemmilla on oma huone ja yhteinen olohuone ja keittiö . Kumpikin tyytyväisiä oloonsa ja kesällä ajelevat yhteisellä asunto autolla paikasta toiseen . Kumpikin 70 vuotiaita .
Joten sellainenkin ihme tapahtuu että joku löytää ystävän.tavallisesti sitä ajattelee ettei halua olla tunkeileva jos pitää jostain ihmisestä ja ei oikein osaa itsekkään juuri sitä taitoa miten ystäviä hommataan .
Kun olen lueskellut näitä Suomi24 palstoja niin olen huomannut ettei oikein ole sellaisia ystävä tyyppejä aina kirjoittelemassa,
Kommentoivat ilkeästi toisilleen .
Sitten on usein sekin millainen maailman katsomus ihmisillä on joka on tärkeä asia ystävyyden kannalta .
Vanhusten hoitokodeissa usein valittavat ettei ole ystäviä vaikka joka huoneessa on oman ikäisiä ihmisiä , silti vaan eivät ystävysty . Jos ihminen on sosiaalinen luonteeltaan niin pitäisi löytää toinen samanlainen . Olet oikeassa että ystäviä ei löydy vanhoilla päivillä , sen olen minäkin huomannut jo vuosia sitten . Omat, ne parhaat ystäväni ovat kuolleet, mielestäni liian aikaisin , heitä kaipaa kovasti . Toivon että tulet löytämään ystävän , tsemppiä

Ei minullakaan oikeita läheisiä ystäviä ole kuin yksi ja senkin löysin vasta eläkeläisenä....muuten on vain kavereita. Ainoo on että tapaamme harvoin kun on piiiitkä välimatka, mutta puhelin on keksitty ja viikottain lähettelemme sähköpostia. Muutaman kerran olemme tavanneetkin pienen matkan myötä.
Yksin kuljen tapahtumissa ym kun lähellä ei ole sellaista kaveria joka lähtisi seurakseni.

Työkavereista voi saada ystäviä tai harrastuksista. Esim. Työväenopistot on hyviä tai jokin kuntoilu. Minä tykkään kyllä käydä salilla yksinkin niin kukaan ei häiritse kun treenaan. Pubeissa käyn joskus viikonloppuisin ja sieltäkin voi saada jutteluseuraa.

AP, kirjoitat: "Vaikka miten yritän kaikki suhteet jäävät vain pinnallisiksi." En tiedä, mitä tarkoitat pinnallisilla suhteilla, ja mitä haluaisit ystävyyssuhteen olevan. Mutta minulle tulee tuosta mieleen, että ehkä yrität liikaa mennä heti syvään päätyyn? Ns. pinnallisella small talkilla on paikkansa silloin, kun ei vielä tunneta kovin hyvin. On todella raskasta, jos lähes tuntematon ihminen haluaa heti alkuun vuodattaa koko sydämensä, tai kyselee toiselta kovin henkilökohtaisia ja intiimejä asioita. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta; eräs tuttavani halusi jokaisen keskusteluhetken olevan kuin jokin terapiasessio. Jos yritin kääntää keskustelun arkisempiin aiheisiin, kuten vaikka työhön tai harrastuksiin, hän kuittasi sen "niin no tuo on nyt tuollaista pinnallista, ei mua kiinnosta pinnalliset asiat". En sitten jaksanut hänen kanssaan kovin pitkään olla tekemisissä, kun tuntui, että jokainen tapaaminen imi minusta ihan suunnattomasti energiaa.
Syvälliset keskustelut on toki antoisia, mutta niiden paikka on vasta sitten, kun ollaan tutustuttu kunnolla. Ja jotta tutustuisi kunnolla, pitää malttaa käydä niitä pinnallisempiakin keskusteluja, ikään kuin tunnustella suhdetta.

Mihin sinä muita tarvitset? Toiset ihmiset ovat vain taakka. Ihmiset ovat aina vailla jotain. Heillä on aina huolia. Tunkevat kotiisi tai kutsuvat omaansa ja loukkaantuvat kun kieltää. Lakkaa säälimästä itseäsi ja hanki itsenäinen elämä.

On oltava itsensä paras ystävä viimeinkin, siltä minusta tuntuu.

Minä olen siivonnut elämästäni ystävät jotka paljastuivat edessäpäin ystävällisiksi ja takanapäin selkäänpuukottajiksi.Aina sama juttu,kateus.Pärjään aivan mainiosti yksinkin ja muutama tuttu on.Jotenkin sitä hätkähtää kuinka vedän puoleeni tietynlaisia ihmisiä ja joihin luulin voivani luottaa. En enää halua särkyä yhdenkään ns. ystävän takia.

Ystäviä ei saa etsimällä vaan löytämällä. Siellä missä liikut, on varmaan muitakin. Ystävyydet syntyvät hitaasti, vanhemmiten erittäin hitaasti. Syvällisiä ei keskustella heti, ei ehkä vuosiin. Harvan kanssa voi tulla hetki, jolloin avaudutaan hyvin henkilökohtaisista asioista. Ja vaativa filosofinen pohdinta ei ole useimpien alaa milloinkaan.

Riittäisikö ystävyydeksi yhteinen kahvihetki muutaman kerran vuodessa ? Se on useimmille täysin mahdollista.

Suhteet jäävät pinnalliseksi koska niissä yritetään liikaa olla. Parempi vaihtoehto on matalan kynnyksen parisuhde.

Olen myöhemmin elämässä huomannut, että kaikissa niissä "syvemmissä" kaverisuhteissa kaverit yrittävät alistaa ja ovat kuvitelleet olevansa jotenkin minun pomoja.Siksi arvostan nykyään vain pinnallisia kaverisuhteita ja on yksi lapsuudenkaveri, jolla ei ole tarvetta alistaa.Spektrumilla oleva ihminen on paras kaveri. Moni "syvempi" kaveri ei ymmärrä konseptia nykyään enää että kaverisuhteiden tulisi perustua tasavertaisuuteen.Turha tuollaisten suhteiden perään itkeä

kalja baariin kun menee rahoineen niin on ystäviä niin kauan kuin rahaa riittää,sitten kun rahat loppuu on silmät mustana.
Sama peli on huuem hörhöjen kanssa ,mutta siellä kun loppuu raha saattaa mennä henkikin.

Olen huomannut scatterbrainia että ne kaverisuhteet joiden kuvittelin olevan "syvempiä" eivät olleetkaan sellaisia näin 19 vuoden jälkeen.Kavereista paljastuu inhottavia alistavia puolia mitä enemmän on heidän kanssa tekemisissä ja kun oppii tuntelaan paremmin 19 vuoden jälkeen ja kun kohtaa vaikeita aikoja elämässä paljastuukin että he ovat kuvitelleet olevansa johtajiasi :D pyrkivät kateellisina esim. kertomaan sinulle mitä sinun pitäisi pukea päälle kun itse ovat rumia läskejä ja lyhyitä niin ei saa laittaa korkokenkiä jotta ei näytä paremmalta kuin he LOL turha tuollaisten perään itkeä

Kaveruus ja ystävyys on nyky digi-Suomessa menettänyt merkityksensä.Moniko niistä Facbookin ihmisistä näkee teitä face to face? Ei monikaan.Monta kertaa vuodessa? Jos yhden kerran sellainen kaveri on dumpattava.Roskikseen! He ovat kiireisiä muiden kavereiden kanssa ja sen Facebookkinsa kanssa

paljon parempi kun ei niitä olekkaan , se vasta ärsyttää jos on ystäviä jotka on koko ajan kintereillä ja nurkissa pyörimässä ja soittelemassa... ei kiinnosta yhtään sellainen peli.
Jos sinkku on niin on hyvä kun on muuta vastakkaisen sukupuolen ystävä jossa käydä aina makkarin puolella kyläilemässä...

Itse olen saanut parhaita ystäviä erilaisten harrastusten kautta. Niissä yleensä on ihmisiä joilla on samoja mielenkiinnon kohteista, siksi aina riittää sopivaa jutun juurta josta keskustella. Ja siitä se sitten lähtee.