Jos menen uudelleen psykoosiin, ja joudun sairaalaan, niin entä sitten? Hoidetaan pois, ja sillä selvä. Mitään estolääkkeitä en tarvitse..
Psykoosin uusiutuminen ilman ylläpitolääkitystä
Anonyymi-ap
37426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ei se mitään uusiudu. Jos alkaisi siltä tuntua, osaat sen ottaa normaalina mielentilan muutoksena. Ja sillä selvä. Tieto tilanteesta ja kokemuksesta toimii estolääkkeenä, koska kuvittelua ei tarvita. Tai, jos haluat jotakin sen kaltaista, mikään ei estä.
Toisilla uusiutuu ja toisilla ei. Suurinosa vaan ei itse tiedä sitä, että milloin uusiutuu.
Tavallisesti uusii ilman lääkkeitä . Älä neuvo ihmistä väärin jos lääkäri katsoo asian niin ettei ole oikea aika lopettaa niin hänntietää potilastaan paljon enemmän kun potilas itse mitä tulee uusiintumis riskiin .
Juuri niin siksipä olisi kuunneltava lääkäriä eikä ketään keittiö psykologia toiset vaan tarvitsevat lääkityksen joten kannattaa kuunnella mitä lääkäri sanoo asiasta .
Se että voi hyvin johtuu siitä että ayömlääkkeitä. Ja kun lopettaa niin aika pian alkaa tulokset näkyvä ja kun on maaninen niin ei itse edes tiedosta omaa tilaansa
Ei pidä paikkaansa joka tapauksessa.
Omalla kohdallani kävi niin, että elämästä jäi pois ne elintavat, jotka psykooseja aiheuttivat, eikä sen jälkeen ole psykooseja tullut, vaikkei ole enää vuosiin ollut lääkitystäkään.
Lääkäri oli tietävinään, että tarvitsisin lääkityksen, mutta toisin kävi.
Kyllä ex-potilas voi itsekin jotain tietää, se kuuluu usein paranemisprosessiin, että tulee tietoiseksi itsestään ja omasta psyykestään, psyykkisistä tiloista.
Kuka sen paremmin tietäisi kuin ihminen itse, mitä siellä omassa päässä liikkuu, siis jos ei ole esim. psykoosissa. Kukaan muu ei voi lukea toisen ajatuksia.
Mitkä elintavat aiheuttavat psykoosia?
Teot taas paljastavat sitäkin enemmän sairaan ihmisen mielenterveydestä
Myönnän kyllä reilusti, että oli päihteiden kanssa pahoja ongelmia, joista seurasi mt-ongelmia.
Huonojen elintapojen seurausta psykoosit olivat.
Päihteet jätin pois, psykoosit loppuivat, ja kun olin riittävän vahvoilla, uskalsin alkaa elämään ilman neuroleptejä.
Juuri näin. Myönnettäköön sekin, että jos en olisi ollut jollain tavalla sairas, tuskin olisin ajautunut päihdehelvettiin.
Ja siitäkin joskus jotkut kiistelevät, voiko ihminen muuttua. Olen sitä mieltä, että kyllä, ihminen voi muuttua. Sen yrittämiseen on ainakin annettava mahdollisuus.
Hoidetaan pois ?huomaa ettet tiedä edes mitään lääkityksestäsi. Se on niin että lääke pitää ainut terveenä niin kauan kun sitä otat, mutta se ei koskaan paranna sairauttasi kun sanoit että jos tulee uudestaan niin hoidetaan pois sairaalassa.
Kas kun sitä ei vaan niin hoideta koska on verrattuna kroonisiin tiloihin .
Lääkkeen kanssa olet toimiva ihminen ilman lääkettä olo tulee vähitellen taas huonoksi ,ei nekään joillakin diabetes voisi sanoa niin , joten pientä ajatusta sentään luulisi olevan.
Että tieten tahtoen muka lopetetaan lääkkeen otto ja sitten taas sairaalaan ottamaan paikan joltain muulta koska niin kovasti on vastaan lääkitystä .ei mt lääkkeet paranna mitenkään ainoastaan lievittävät oireita , se jolla on taipumus psykoosiin syö lääkkeensä . koska tietää että ilman lääkkeitä tulee taas sairaaksi ei että JOS, vaan tulee .
.
Tätä ei voi yleistää, niin kuin ei mitään muitakaan asioita.
Ihmiset ovat yksilöitä.
Ikävä on vain todeta, että nimenomaan lääkkeen takia EN OLE TOIMIVA IHMINEN. Lääke aiheuttaa toimintakyvyttömyyttä.
Minulla toimintakyky säilyi kyllä, mutta toimintani oli aivan holtitonta ja sekavaa.
Sit ei kun lääkkeet pois ja töihin.
Ei tarvitse enää mennä töihin. Olen eläkkeellä.
Muistaako potilas itse, mitä on tehnyt psykoosissa?
Ja jos muistaa niin, kärsiikö niistä muistoista?
On tiloja joissa ihminen syö lääkkeitä elämänsä loppuun asti. Sairauksia joita pidetään kurissa lääkkeiden avulla, mutta jos lopettaa lääkkeen oton niin enemmän kun usein taas huono olo päällä.
Monta psykoosia läpi käyneenä voin sanoa, että joistain psykooseista muistan jotain itsekin, mutta on ollut myös sellaisia psykooseja, etten muista yhtään mitään.
On ihmisestä kiinni, kärsiikö hän muistoista, olemme erilaisia. Toiset ovat herkempiä kuin toiset.
Omalla kohdallani on se hyvä puoli, etten menneitä kamalasti mieti, ja jos mietin, en tee niistä itselleni ongelmaa. En osaa traumatisoitua oikein mistään.
Menneille kun ei mitään voi jälkeen päin, on vain opeteltava elämään sen kanssa, mitä on joskus tapahtunut, ja toivoa, että tulevaisuudessa on ainakin vähän parempaa.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Jos tulee psykoosi, niin hoidetaan se sitten pois. Mitä sitä suotta syömään lääkkeitä vuosikymmeniä. Avohoidossa ei ole pakko käyttää lääkkeitä.
Hyvä ymmärtää, että lääkkeistä voi saada pysyväksi jäävän liikehäiriön:
http://www.antipsychiatry.org/jenelle.htm
"Why is this young woman using a wheelchair?: She has tardive dyskinesia - caused by psychiatric drugs."
Mistä tiedät että on pysyvä? Oletko ollut yhteydessä tähän Jenelleen nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin?
Miten hoidat geneettisen sairauden pois jotenkin , sairaus on ihmisillä aina mutta sitä pidetään kurissa lääkkeillä . Niin että luulot että sairaus muka otetaan sairaalassa pois on vääriä , oireisiin auttaa lääkkeet , jotka pitävät mielen tasapainossa. Joten se että tieten tahtoen ei oteta lääkkeitä vaan tähdätään että pääsee sairaalaan ottamaan joltain toiselta sairaala paikan vaan siksi ettei hoida omaa sairauttaan . Jossain on pahasti vikaa kun kuvitellaan että muka paranee sairaalassa paranemista ei ole geneettisistä sairauksissa niitä hoidetaan lääkityksellä joka pitää psykoosin loitolla
Taas tämä pistepirkko hoitaja pätemässä täällä. Sinut tunnistaa väleistä ennen pisteitä. Niinku näin .
Mulle jäi hermostosairaus, ja valitettavasti pysyväksi seuralaiseksi loppuelämän ajaksi.
Minulla ei pysynyt psykoosit loitolla edes lääkityksellä, ja näin sairaaloissa useampiakin potilaita, joille myöskään lääkkeet ei olleet tehonneet.
Siis kaikki eivät saa sinun mielestäsi ottaa osaa keskusteluun , siis sinä määräät kuka saa täällä vastata , ja jopa tunnustelet pisteistä ja pilkuista ihmisiä .
Jos sentään lopettaisit ” tunnistelemsta” ihmisiä ja nimittelemästä , vaan keskittyisit siihen että keskustelu koskee lääkitystä , sinultako pitäisi jonkun kysyä lupa siihen että kirjoittaa mielipiteensä, koska vaikuttaa että halveksit toisia ihmisiä .
Pysy asiassa äläkä asian sivussa.
On totta, että jotkut kirjoittelevat täälläkin aika huonosti ja rumasti.
Myös toisista ihmisistä tehdään päätelmiä, diagnooseja, ym. edes tuntematta muita.
Jotkut saattavat loukkaantuakin joistain kommenteista, sille ei oikeastaan voi mitään.
Parasta mitä voi itse tehdä, on se, ettei ota kaikkea niin tosissaan, eikä ala syyttelemään mahdollisesti itseään jonkun toisen ilkeilyn takia.
Some antaa mahdollisuuden kaikenlaiseen käytökseen, ja ihmiset ovat hyvin erilaisia, jotkut herkempiä, jotkut taas vahvempia.
Kirjoittaessakin olisi hyvä pitää järki mukana, ja miettiä, miten omat kommentit voisivat vaikuttaa muihin ihmisiin. Vaikka sitä kautta, että jos joku toinen kirjoittaisi niin ja näin, miten se vaikuttaisi itseeni. Se on sitä empatiaa, asettua vähän toistenkin asemaan.
Siitähän ei voi seurata muuta kuin ongelmia, jos mielenterveysfoorumilla ei voi keskustella itse mielenterveydestä.
Siis miten hoidetaan geneettinen sairaus pois , sillä erilaisuus eräässä osassa aivoja on geneettinen,ja sitä voi hoitaa lääkkeillä mutta ei parantaa. Se koskee kaikkia joilla on skitsofrenia.
Siksi on tärkeä ymmärtää että lääke ylläpitää parempaa vointia , ja kun en lopettaa niin enemmän kun usein ollaan taas hoidossa.
Se on todella ikävää jos ihminen ei vastaa lääkkeeseen . Kaikille vaan ei sovi lääkkeet voi olla ettei edes sairasta sitä mistä on saanut diagnoosin. Vaan syyt voi olla syvemmällä.
Toki keskustellaan mielenterveydestä, sitä vartenhan palsta on.
Tarkoitin vain sitä, että kukaan kirjoittaja ei voi tietää, miten hänen kommenttinsa voi vaikuttaa johonkin toiseen. Tietenkään se ei ole kommentoijan ongelma sen enempää, kuin lukijankaan ei kannata tehdä siitä itselleen ongelmaa.
Mutta kuten mainitsin, olemme yksilöitä, jotkut herkempiä, jotkut taas ei.
On vain hyvä, että on olemassa tällainenkin palsta, jossa voi esittää ajatuksiaan ja tunteitaan, sekä kokemuksiaan. Tavallaan sellaista vertaistoimintaa, josta joku voi saada jotain hyötyäkin.
Toimeisko sama ajatusmalli syövässä.
Adjuvanttihoito turhaa.
Turha kärsiä hirveästi sivuvaikutuksia.
Kaikki psykoosisairaat taitaa vähintään kerran kokeilla elää ilman lääkkeitä.
Minulla kokeilu osoittautui pysyväksi tilaksi ilman lääkkeitä oikeaksi vaihtoehdoksi.
Sama täällä, oli oikein omalla kohdallani jättää neuroleptit pois.
Elämänlaatu parani huomattavasti.
Toki on ihmisiä, jotka saattavat niitä tarvitakin.
Jos olisin jatkanut lääkitystä, en olisi enää täällä.
Itselläni taitaa olla sama, itsetuhoisuus, itsemurhayritykset, ym. sekoilu loppui, kun lääkitykset saatiin lopetettua pikkuhiljaa.