Ruotsi hävisi Suomen sodan 1808-1809. Suomalaiset sotilaat taisteli hyvin ja urheasti mutta Ruotsi ei lähettänyt lupaamaansa apua jonka takia Ruotsi hävisi sodan ja Suomi liitettiin Venäjään. Ruotsalaisten piti tehdä maihinnousu lounaiseen Suomeen mutta pettivät lupauksensa.
Runeberg oli oikeassa ylistäessään suomalaisten sankaruutta.
Runeberg oli oikeassa ylistäessään suomalaisten sankaruutta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei Suomi voinut sotaa hävitä kun maa ei ollut itsenäinen.
Ruotsista tehtiin kaksikin maihinnousua, mutta venäläiset löivät ne takaisin.
Wikipedia: "25. toukokuuta annettiin käsky maihinnoususta, joka tehtäisiin Turun ja Uudenkaupungin välille. Ensisijaisena tavoitteena oli vallata takaisin Turku
Maihinnousulaivasto saapui Lemuun huomaamattomasti 19. kesäkuuta 1808. Maihinnousun alettua iltapäivällä Ala-Lemun kartanon omistaja Per-Johan Ekbomin luona ollut kasakkapartio huomasi ruotsalaisten maihinnousun ja he matkasivat kiireesti Turkuun kertomaan näkemästään. Venäläiset onnistuivat ryhmittymään nopeasti ja 3 600 venäläissotilaan voimin maihinnousu torjuttiin 14 tunnin taisteluiden jälkeen. Jo aikalaiset kritisoivat Ruotsissa maihinnousua liian voimattomaksi"
Mitä yhteistä on lemulla ja löyhkällä?
Ruotsin sotasuunnitelma oli vetäytyä viivyttäen pohjoiseen ja maihinnousulla vallata Etelä-Suomi takaisin. Se tehtiin liian pienin voimin.
Etelä-Suomen maihinnousut oli tarkoitus tehdä Viaporiin tukeutuen, joten ilman kyseistä linnoitusta ne jäivät väkisinkin suunniteltua heikommiksi. Suuremmilla joukoilla niitä ei myöskään voitu tehdä, koska sekä Norjassa että Själlannissa oli suuret vihollisarmeijat valmiina hyökkäämään.
Runeberg oli pelkkä satusetä sotarunoineen.
Jospa kyseessä onkin perusteellinen harhautus, jossa melkein kaikki suomalaiset on saatu juhlimaan Ruotsia ihannoivaa ja kaihoavaa pervertikkoa ja hänen sepittämiään ruotsalaisia loruja sodasta, jossa tämän miehen todellinen ja henkinen kotimaa hävisi puoli valtakuntaa?
Ruupeperin tarinat on kovin outoja fantasioita taisteluista, joissa ei ollut mitään sankarillista. Totuus oli paremminkin pelkkiä päitä ja pernankappaleita. Pitääkin kysyä MIKÄ oli se Ruuneperin ihannoima isänmaa? Vastaan saman tien: RUOTSI! Onkin hullua että tuollaista satusetää pidetään Suomen kansalliskirjailijana. Tarinatkin sepitettiin kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen. Ruuneperiahan kiinnosti vanhemmalla iällä enemmänkin nuoret- ja arvostelukyvytömät tytöt, joille hän läyrysi hengentuotteitaan ja lieppä pitänyt "polvellaankin".
Nykyään tällaista setää sanottaisiin pedofiiliksi! Kuulostaako TÄMÄ säe isämaalliselta vaiko lähinnä vanhan ukon päiväunelta: "Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa, viel lempemme saa nousemaan..."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maamme
Vänrikki Stoolin tarinat, ensimmäinen osa, 1848
Vänrikki Stoolin tarinat, toinen osa, 1860
"Viimein kai Runeberg itse huomasi, että oli vain yl´oppilas."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Ludvig_Runeberg
"Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomenruotsalainen runoilija, kirjailija ja toimittaja. Hänen tuotantonsa on hyvin isänmaallista. Runeberg vaikutti tuotantonsa kautta myös Ruotsin kirjallisuuteen, koska hän kirjoitti kaikki teoksensa ruotsiksi."
---
Huvittavin juttu Runebergin tunnetuimmassa teoksessa: Vänrikki Stoolin tarinat, on sen suora lähde. Se on ruotsalaisen rykmentin papin, Carl Johan Holm:in tuoreet muistiinpanot, jotka tosin julkaistiin Tukholmassa vasta1836. Runeberg nappasi tarinat liki sellaisenaan, mutta "unohti mainita lähteet", eli julkaisi ne ominaan. Copy right oli jo tuolloin muodissa. Alkuperäiset CJH:n muistiinpanot julkaistiin suomeksi 1977 nimellä Muistiinpanoja Suomen sodasta 1808-1809.
Vänrikki Stoolin tarinat on suomennettu Paavo Cajanderin ja O. Mannisen toimesta. Näistä Cajanderin suomennos on tunnetumpi ja Maamme -laulu on hänen suomentamistaan runoista muokattu. Mannisen versio on hyvin vähän tunnettu.
Huvittavin juttu Runebergin tunnetuimmassa teoksessa: Vänrikki Stoolin tarinat, on sen suora lähde. Se on ruotsalaisen rykmentin papin, Carl Johan Holm:in tuoreet muistiinpanot, jotka tosin julkaistiin Tukholmassa vasta1836. Runeberg nappasi tarinat liki sellaisenaan, mutta "unohti mainita lähteet", eli julkaisi ne ominaan. Copy right oli jo tuolloin muodissa. Alkuperäiset CJH:n muistiinpanot julkaistiin suomeksi 1977 nimellä Muistiinpanoja Suomen sodasta 1808-1809.
Vänrikki Stoolin tarinat on suomennettu Paavo Cajanderin ja O. Mannisen toimesta. Näistä Cajanderin suomennos on tunnetumpi ja Maamme -laulu on hänen suomentamistaan runoista muokattu. Mannisen versio on hyvin vähän tunnettu.
Carl Johan Holm
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Carl_Johan_Holm
1830-luvulla hän kirjoitti myös Suomen sodan aikaisista kokemuksistaan muistelmakäsikirjoituksen Anteckningar öfver fälttågen emot Ryssland åren 1808 och 1809, joka julkaistiin Adolf Ivar Arwidssonin muokkaamana 1836. Hän arvosteli muistelmissaan silloista sodanjohtoa, etenkin Wilhelm Mauritz Klingsporia ja Carl Johan Adlercreutzia, mutta korosti samalla kuitenkin tavallisten sotilaiden ansioita. Johan Ludvig Runeberg vieraili Holmin luona 1851 Örnsköldsvikissä.
Carl Johan Holm ja häjen kirjansa suomennos. Katso erikoisesti sen esipuhe, jossa Runeberg ns. syttyy ja innostuu Holmin päiväkirjan sotakuvauksista.
Muistiinpanoja Suomen sodasta 1808-1809
Sidottu, kuvakannet (kovakantinen)
1977 / 1. painos, 119 s.
Käännös Arto Ingervo