My personal hell

Haluisin vaan, että tää jatkuva painajainen loppuis jo, jatkunut kohta jo 25 vuotta, ja mennyt vaan pahemmaks kokoajan, päivä päivältä.

Kun löysin Veeran niin aattelin, että ei se menneisyys sit lopulta haittaiss, vaikka oonkin toiminut väärin (en oo ollut tietoinen aina kaikesta.) Ja että kaikki vois viimein olla hyvin, ihmisen kaa josta todella pidän koko sydämestäni.

Mut eihän se niin mennyt. Veera löysi poikaystävän kun pelkäsin ,et mun tunteet on liikaa ,enkä halunnut edetä liian nopeasti, vaikka tiesin jo ensimmäisestä näkemisestä (kun juteltiin) et hän on se "Mun" ihminen.

Sitten hän vaa katkaisi kaikki välit yhtäkkiä, ja siitä päivästä asti painajainen on vaa jatkunut ja jatkunut, välil on tuntunut et kaikki asiat vielä korjaantuu, mut eihän se niin mee, mikään ei oo hyvin.

Mun exä ahdistaa mua niin paljon, kun ahdistelee ja ei anna mulle omaa tilaa, heti kun oon vähänkää ystävällinen niin kiintyy muhun.. en vaa jaksais mitään ylimäärästä nyt.

Saan paniikki-itku kohtauksia nykyään melkein joka yö. Tää on niin helvetti, mitä oon tehnyt aiemmissa elämissä sit et jouduin tänne? En tiedä, mut oon varmaa ollut ihan kamala ihminen.

Odotan vaa, että tää painajainen loppuu... joka päivä samaa helvettiä, mun on päästävä pois täält, kukaan ei ymmärrä miltä se tuntuu </3, vaan Veeran sylis ois hyvä olla,rauha ja turva..