Ihmisil ei oo hahmotuskykyä komplekseista ongelmista. En jaksa enää kauaa, hän on ainoa, joka saa mun sydämen tunteen voimakkaasti ja saat mut onnellisemmaksi. Ehkä oon sydämetön hirviö, mutta en kiinny ihmisiin joista en pidä paljoa, oon varauksellinen suurinta osaa ihmisistä kohtaan, suuri osa ihmisistä on itsekkäitä vaik väittää muuta, minäkin myös, tiedostan, ja suurimmal osal ihmisistä ei oo vaan kilttiä sydäntä, kuin hänellä.. kyl sen näkee ihmisten läpi </3
Huonoina aikoina oon mieluiten yksin, koska mun pahoinvointi ja epätoivo purkautuu helposti itkukohtauksina, tai et alan huutaan jostain ihan pienestä asiasta, mut ihmiset ei ymmärrä mitää tuskaa siin on taustal.
Kolmas lääke kokeillus, saa nähdä onko tässäkää mitää vaikutuksia :) Loppuispa tää helvetti pian, haluun ihan oikeesti vaa olla Veeran kaa onnellinen. Se oli mun toive jo lapsesta asti, olla sen oikean yhdes, toteuttaa yhteiset unelmat.
Tietenkin sillon olin rikkinäisempi, kumpikaan vanhempi ei pystynyt antaan tukea mitä tarttin, joten olin takertuva, ongelmallinen ja muuta.. ei oo enää samantasoinen ongelma.
En saa ikinä olla rakastava kumppani sille naiselle jota todella pystyn aidosti ja oikeasti rakastaan täs maailmas, ja se ajatus tuhoo mua päivä päivält, se saa mua yhä hullumaks ja epätoivosemmaks.
Odotan vaa kuolemaa joka päivä, enenemissä määrin, toivoisin että se tulis nopeammin, jos saisin aloittaa elämän alusta kaikella tällä tiedolla mitä oon kerryttänyt tän 25 vuoden aikana, niin voisin olla Veeralle hänen arvoinen kumppani, mutta ilmeisesti menneisyys oli vaa liikaa, eihä sille enää voi mitään..
Tiiän, et jos se on joku toinen, niin mä kyllästyn, liekki sammuu, tunteet kylmenee, ja alan kaipaan taas sua, en haluu lohtua, vaan aitoo rakkautta vain.. </3
Huonoina aikoina oon mieluiten yksin, koska mun pahoinvointi ja epätoivo purkautuu helposti itkukohtauksina, tai et alan huutaan jostain ihan pienestä asiasta, mut ihmiset ei ymmärrä mitää tuskaa siin on taustal.
Kolmas lääke kokeillus, saa nähdä onko tässäkää mitää vaikutuksia :) Loppuispa tää helvetti pian, haluun ihan oikeesti vaa olla Veeran kaa onnellinen. Se oli mun toive jo lapsesta asti, olla sen oikean yhdes, toteuttaa yhteiset unelmat.
Tietenkin sillon olin rikkinäisempi, kumpikaan vanhempi ei pystynyt antaan tukea mitä tarttin, joten olin takertuva, ongelmallinen ja muuta.. ei oo enää samantasoinen ongelma.
En saa ikinä olla rakastava kumppani sille naiselle jota todella pystyn aidosti ja oikeasti rakastaan täs maailmas, ja se ajatus tuhoo mua päivä päivält, se saa mua yhä hullumaks ja epätoivosemmaks.
Odotan vaa kuolemaa joka päivä, enenemissä määrin, toivoisin että se tulis nopeammin, jos saisin aloittaa elämän alusta kaikella tällä tiedolla mitä oon kerryttänyt tän 25 vuoden aikana, niin voisin olla Veeralle hänen arvoinen kumppani, mutta ilmeisesti menneisyys oli vaa liikaa, eihä sille enää voi mitään..
Tiiän, et jos se on joku toinen, niin mä kyllästyn, liekki sammuu, tunteet kylmenee, ja alan kaipaan taas sua, en haluu lohtua, vaan aitoo rakkautta vain.. </3
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.