Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ei kauhean voimakas. Olen ollut Lito-lääkityksellä ja useita vuosia.
Muutin avioliiton vuoksi ihan lähelle poikani perhettä. Aluksi kaikki oli OK, mutta sitten yhtäkkiä yhteydenpito katkesi kokonaan. En ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta nyt sain tietää pojaltani että heidän perheensä (=miniä)? suhtautuu minuun suurella varauksella sairauteni takia, siis pienen pojanpokani 4v. puolesta.
Onko kukaan koskaan edes kuullut että tämä sairaus olisi vaarallinen pikkulapsia kohtaan?
Ei minussa kovin paljon kehumista ole, mutta väkivaltaisuus,huumeetja alkoholismi ovat ne paheet, joita minulla ei ole.
Muutin avioliiton vuoksi ihan lähelle poikani perhettä. Aluksi kaikki oli OK, mutta sitten yhtäkkiä yhteydenpito katkesi kokonaan. En ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta nyt sain tietää pojaltani että heidän perheensä (=miniä)? suhtautuu minuun suurella varauksella sairauteni takia, siis pienen pojanpokani 4v. puolesta.
Onko kukaan koskaan edes kuullut että tämä sairaus olisi vaarallinen pikkulapsia kohtaan?
Ei minussa kovin paljon kehumista ole, mutta väkivaltaisuus,huumeetja alkoholismi ovat ne paheet, joita minulla ei ole.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on siis ystävä, jolle on diagnosoitu lievä kaksisuuntainen mielialahäiriö, jotenkin depressiiviseen päin kallellaan (en muista tarkkaa sanamuotoa). Häiriö on niin lievä, ettei hänellä ole varsinaista lääkitystä, joskus masennukseen on jotain tarjottu. Enpä muista, että hänessä olisi ollut missään vaiheessa mitenkään sellaisia piirteitä, että olisi pitänyt häntä vieroksua tai varoa. Aggressiivisuutta hänessä ei koskaan, mutta kyllä hänessä joskus on sellaista tavallisesta poikkeavaa ärtyisyyttä, jonka kärki kuitenkin on aina häneen itseensä. Sain tietää tästä sairaudesta vasta ystävän käyttäydyttyä useampaan otteeseen hivenen omituisesti ja asiasta varovasti tiedusteltuani tehtyäni ensin itse joitain johtopäätöksiä. Maanisia piirteitä tai vaiheita hänellä on ollut aika vähän, maanisuus on hänessä ehkä sellainen ohut kerros kaiken päällä, mutta masennusta sitten sitäkin enemmän. Kenenkään ei ole koskaan tarvinnut ystävääni pelätä, sellainen tuntuisi aika mahdottomalta. Paremminkin hänen puolestaan, että hän jaksaisi nämä aina joskus iskevät synkät ajat.
Kannattaisiko mummin keskustella pojan perheen kanssa tästä taudista, mitä se merkitsee ja niin pois päin. Moni ei edes tiedä, mistä on kyse. Voi olla, että miniä ei tiedä mielen sairauksista yhtään mitään, joten hänelle voisi pieni valistus olla paikallaan. On aika kohtuutonta, ettei lapsi saisi edes tavata mummia. Olisi vaikka siten, että vanhemmat aina paikalla, mutta totaalikielto tuntuu kohtuuttomalta ja luvalla sanottuna aika tyhmältä.
Kiitos sinulle ystävällisestä vastauksestasi näin pian!
Olen melkolailla samanlainen kuin ystäväsi. Myös minulla on matala ärtyneisyyskynnys, mutta reagoin siihen mutisemalla ajatuksissani ja vetäytymällä tilanteesta, ellei sitä voi rauhoittaa. Esimerkiksi ravintolasta olen joutunut poistumaan useamminkin, koska musiikkivolyymi on minulle sietämättömän kova. Joskus olen ensin pyytänyt madaltamaan volyymia ja nykyisin en mene enää ollenkaan.
Masentuneisuus on rankkaa, vaikka lääkitykseni tasoittaakin hyvin tuneitani.
Maanisuus ilmenee lähinnä niin, että kalustan huushollin uudelleen, suursiivoan tai ostan jotakin. Koska shoppailu on niin kallista, olen rajoittanut sen alennusmyynteihin ja kirpputoreihin, enkä ota paljon rahaa mukaan, varmuuden vuoksi. Luottokorttia ei ole ja pankkikorttikin on käteiskortti, joten en enää aikaisempiin verrattuna voi langeta yliostamisiin.
Aionkin nyt saada aikaan keskustelun pojan ja tämän vaimon kanssa ihan lähiaikana.
Silloin teen selväksi että tulen jatkossakin kieltämään lapsen hyppimisen kotonamme huonekalujen päällä ja juoksemisen, koska pelkään että lattia on liukas. Ja jos ei kolme kaunista kieltämistä riitä, niin neljännellä kerralla sano päåättävämmin. Ja kerron myös kaksisuuntaisen ilmenemis- ja hoitotavoista, ja siitä, että otan lääkkeeni säännöllisesti ja että olen raitis.
Kerron myös sen että heidän molempien hillitön alkoholinkäyttönsä viikonloppuisin, jossa jo päivisn käydään sammumassa, vaarantaa lapsen turvaa ja terveyttä paljon enemmän kuin se, että mummi kieltää hyppimästä selkänojien päällä.
Meillä on meidän säännöt, ihan järkevät ja he vastaavat omassa kodissaan omista säännöistään.
Jos tämä kuulostaa nyt hullulta tullakseen mielialahäiriöiseltä, niin jopa on ihme! ;D
jos raskaus etenee odotetusti. Ei ole juolahtanut mieleenikään, että isoäitiys kiellettäisiin maanisdepressiivisyyden vuoksi. Olen tulevan vävyni jo olevan pojan "puolimummo" ja joskus harvoin olen hänen kanssaan touhuillut keskenään, kun vanhemmat ovat käyneet kaupassa tms. Eikä olla peitelty, eikä piiloteltu sairauttani. Siis aikuisilta. Eihän 4v vielä edes ymmärrä näitä asioita.
Miniälle tietoisku olisi paikallaan sinun kohdallasi.
Hyvää kesää sinne jonnekin!
Hyvä Porttikieltomummi.
Yritä vielä puhua avoimesti poikasi ja miniäsi kanssa ja hanki vaikka asiantuntija-apua, kuinka tämä keskustelu kannattaa käydä. - Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei varmasti sinällään ole mitenkään este sille, että voisit nauttia lapsenlapsesi seurasta ja hän sinun seurastasi. - Olet itse sairautesi ja vointisi paras asiantuntija. - Hyvää vointia ja rohkeutta sinulle.