Missä raja kulkee

Mitä ajattelee ihminen, joka julistaa olevansa uskovainen, mutta tekee kaiken mahdollisen pahuuden mitä ihminen voi toiselle tehdä. Tekee sen jopa ihmiselle, joka on hänen veljensä tai sisarensa uskossa.
On myös seurakuntia, joissa jäsenet ovat suurin osa samaa maata, ja tekevät yhdessä tekoja, joita ei edes paatunut ateisti tekisi. Sitten pääasia, kaiken sen päälle he vielä ylpistelevät uskollaan, ovat keskenään niin olevinaan koska kukaan muu ei pidä heistä. Eikä ihme.
Se kertoo heistä kaiken tarpeellisen. Ei ole uskoa, ei herranpelkoa, eletään valheessa ja luullaan että kaltaisien seurassa kaikki tehty paha katoaa, niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Eletään helvetissä, häkissä jonka ovat itse luoneet ympärilleen.
Ei usein näe uskovaa, jolla on hyvä ja levollinen mieli. Heillä on aina taakka sydämessä, koska sisimmässään he tuomitsevat itse itsensä ja omat tekonsa, vaikka eivät haluaisi. Näin Herra viisaudessaan on lahjoittanut heille omantunnon, jota ei pääse pakoon. Mitä enemmän he yrittävät luikerrella pois synnintunnosta, sitä lujemman otteen ottaa omatunto. Tilanne on paha, mutta ulospääsy on helppo. Se on helppo ihmiselle, joka voi seistä rehellisesti isänsä edessä avoimin silmin. Se mikä meidät erottaa herrasta, on valhe. Se on meissä kaikissa.