Itse olen vielä vuoden jälkeenkin aika järkyttynyt, mutta toki pahimmat ajat on jo onnelisesti takana.
Viime aikoina olen koittanut työstää ajatusta, etten olisi oikein voinut tehdä mitään toisin, olematta oma itseni. Hyväksyä sen, etten kelvannut sellaisena, kuin olen. Sitä luuli viimeiseen asti, että toisellakin oli tunteita, mutta ei niin ei, minkä sille mahtaa.
Silti vaan edelleen koittaa löytää vastauksia, vaikka tietää, että se on turhaa.
Viime aikoina olen koittanut työstää ajatusta, etten olisi oikein voinut tehdä mitään toisin, olematta oma itseni. Hyväksyä sen, etten kelvannut sellaisena, kuin olen. Sitä luuli viimeiseen asti, että toisellakin oli tunteita, mutta ei niin ei, minkä sille mahtaa.
Silti vaan edelleen koittaa löytää vastauksia, vaikka tietää, että se on turhaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos ei kelepaa näin niin parempaan en pysty tekemättä hallaa itelleni. Valitsen itseni.
En osaa sanoa helpotuksesta. Kyllä ne arvottomuuden tunteet jättää jälkensä.
Minulla ehkä eniten satutti se, kun mietin, oliko suhde valetta. Näyttelikö toinen ja mitä tapahtui todella? Niin paljon jäi kysymysmerkkejä.
Enää toinen ei enää satuta. Ajattelen neutraalisti.