Minulla on tylsää, ja mikään ei tunnu kiinnostavan

Edes ajatukset lempi-kaivatusta. Oikeastaan juoksen näitä ajatuksia pakoon minkä kerkeän.

Siis nousin tänä "aamuna" (mun "aamut" ei sit ole tässä päivässä tällä hetkellä) ihan vaan siksi, ettei kaiken maailman ajatukset painaisi päälle, hänet mukaan lukien. Hän taisi olla se syy miksi nousin - jotta ei pyörisi päässä, eikä hänessä ajatus.
Ja nyt, mulla on tylsää.
Olis tekemistä.
Silti.
Tämä fiilis. Tämä tunne.
Tässä tylsyyden tunteessa... on sitä jotain.
Jotain todella nautinnollista.
Ja se on itsessään myös inspiroivaa, että se menisi pois, pitäisi tehdä jotain sen eteen.
Tämä tila, jossa voisi tehdä jotain sen itsensä eteen, on jotenkin... totaalisen mahtavaa.
Voisin tehdä mitä vaan koska vaan että se ongelma päättyisi.
Toisin kuin joissain muissa asioissa.
Tykkään että on mahdollisuus tehdä jotain konkreettista ongelman ratkaisemiseksi.

Noh, nyt ymmärrän miksi pidän tätä hyvänä tunteena. Ja toisaalta se myös tuntuu siltä kuin olisi tyyntä ennen myrskyä. Sekin mahdollisuus siinä on.

En tiennytkään että tylsyyden tunne voisi olla niin inspiroivaa.

-nukke