Me tutustuttiin tosi kauan sitten. Tai no. En ollu sillon vielä edes koulussa. Yli 15 vuotta siitä on. Poika kiusas minua aina, mutta minä tietysti vain tykkäsin siitä. Oltiin hyviä kavereita, niinku sen ikäsenä ollaan... ei nähty kyllä kovin monesti, koska välimatkaa oli yli 30 km. kevät-talvi ja kevät kuitenki nähtiin toisiamme aina välillä ja minä rakastin poikaa koko pikkutytön sydämelläni. Sen jälkeen ei nähty piiitkään aikaan (kun ei ehkä vielä siinä vaiheessa osannu pitää yhteyttä ihmisiin :).
n. vuos sitten törmäsin tähän kaksoseen uudestaan (baarissa). En tuntenu sitä heti, mutta katseet kiinnitty saman tien eikä aikaakaan niin juteltiin täyttä päätä. En tietysti tunnistanu tyyppiä (enemmän partaa, tatuointeja ja lävistyksiä ku ennen..), mutta silmät oli tosi tutut. Tai ehkä se katse.. Niihin jäinki sitte kiinni. Ihastuin saman tien, enkä ollenkaan ymmärtäny, kun ei ennen ole niin tapahtunu. Illanmittaan sitten muistin mistä ne silmät oli tutut ja kun kysyin, niin sama tyyppihän se. Oli kuulemma nuistanu myös minut, hymystä tai siitä miten suhtauduin sen kiusoitteluun. =)
En kuitenkaan tehny asian eteen mitään, vaan jätin sikseen, eikä sitten taas nähty ehkä puoleen vuoteen. Sitten joulukuussa näin sen taas baarissa ja yllättäen ilta meni nopeasti saman herran seurassa, aivan liian nopeasti. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että tyyppi seurustelee, vakavasti, seurustellu pitemmän aikaa. Aika isku, mutta ei siinä. Sovitiin että jutellan kun nähdään, soitellaan jos siltä tuntuu.
No. joskus helmikuun lopussa sitten tuntu. Soitin, ja nähtiin. Sinä iltana myöhemmin menin sen luo, ja juteltiin tosi paljon. Kaikista asioista, sellasista millä on merkitystä ja sellasista joista vaan on hyvä jutella. Oltiin vähällä päätyä sänkyyn, mutta yllättäen en voinu antaa itselleni siihen lupaa, vaikka olenkin sitä menevämpää raputyyppiä.. Joka tapauksessa. Sen jälkeen ollaan nähty melkein joka viikonloppu, väliin viikollakin (vieläkin meidän välillä on se n. 30 km, muuten oltais enemmän yhdessä, luulen).
Yhä edelleen herra seurustelee, mutta kuulemma aika huonosti menee. Me tykätään toisistamme aivan älyttömästi, ja oikeastaan aina kun nähdään niin vaatii molemmilta aikalailla itsehillintää pitää sormet kurissa. Tilanne pitäs saada jotenki tasaantumaan niin ettei kumpiki kärsis tällä lailla. Kuitenki, välitän siitä ihmisestä niin paljon, että kun hän sanoo yrittävänsä kaikkensa tämän hetkisen suhteensa eteen, olen valmis tukemaan kaikilla tavoilla. Meistä on tullut toistemme parhaat ystävät, ja olis tullu enemmän jos tilanne olis ollu toinen.
Kertokaapa te muut kaksoset tai muut joilla on ollu samantyyppisiä kokemuksia että miltä tilanne kuullostaa. (Oon jo sen verran solmussa etten edes tiedä mitä oikeastaan kysyn.. jotain apuja kuitenki tarttis.)
n. vuos sitten törmäsin tähän kaksoseen uudestaan (baarissa). En tuntenu sitä heti, mutta katseet kiinnitty saman tien eikä aikaakaan niin juteltiin täyttä päätä. En tietysti tunnistanu tyyppiä (enemmän partaa, tatuointeja ja lävistyksiä ku ennen..), mutta silmät oli tosi tutut. Tai ehkä se katse.. Niihin jäinki sitte kiinni. Ihastuin saman tien, enkä ollenkaan ymmärtäny, kun ei ennen ole niin tapahtunu. Illanmittaan sitten muistin mistä ne silmät oli tutut ja kun kysyin, niin sama tyyppihän se. Oli kuulemma nuistanu myös minut, hymystä tai siitä miten suhtauduin sen kiusoitteluun. =)
En kuitenkaan tehny asian eteen mitään, vaan jätin sikseen, eikä sitten taas nähty ehkä puoleen vuoteen. Sitten joulukuussa näin sen taas baarissa ja yllättäen ilta meni nopeasti saman herran seurassa, aivan liian nopeasti. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että tyyppi seurustelee, vakavasti, seurustellu pitemmän aikaa. Aika isku, mutta ei siinä. Sovitiin että jutellan kun nähdään, soitellaan jos siltä tuntuu.
No. joskus helmikuun lopussa sitten tuntu. Soitin, ja nähtiin. Sinä iltana myöhemmin menin sen luo, ja juteltiin tosi paljon. Kaikista asioista, sellasista millä on merkitystä ja sellasista joista vaan on hyvä jutella. Oltiin vähällä päätyä sänkyyn, mutta yllättäen en voinu antaa itselleni siihen lupaa, vaikka olenkin sitä menevämpää raputyyppiä.. Joka tapauksessa. Sen jälkeen ollaan nähty melkein joka viikonloppu, väliin viikollakin (vieläkin meidän välillä on se n. 30 km, muuten oltais enemmän yhdessä, luulen).
Yhä edelleen herra seurustelee, mutta kuulemma aika huonosti menee. Me tykätään toisistamme aivan älyttömästi, ja oikeastaan aina kun nähdään niin vaatii molemmilta aikalailla itsehillintää pitää sormet kurissa. Tilanne pitäs saada jotenki tasaantumaan niin ettei kumpiki kärsis tällä lailla. Kuitenki, välitän siitä ihmisestä niin paljon, että kun hän sanoo yrittävänsä kaikkensa tämän hetkisen suhteensa eteen, olen valmis tukemaan kaikilla tavoilla. Meistä on tullut toistemme parhaat ystävät, ja olis tullu enemmän jos tilanne olis ollu toinen.
Kertokaapa te muut kaksoset tai muut joilla on ollu samantyyppisiä kokemuksia että miltä tilanne kuullostaa. (Oon jo sen verran solmussa etten edes tiedä mitä oikeastaan kysyn.. jotain apuja kuitenki tarttis.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaksonen on hyvä flirttaamaan, muista se. =) Itse olen kaksosnainen, joka aika pitkään eli kahdessa suhteessa samaan aikaan. Ihastuin uuteen kohteeseen tosi syvästi, mutta mulla kesti melkein vuoden ennenkuin sain kunnolla ilmoitettua sen exälleni. Uskottelin uudelle että kaikki on exän kanssa ohi, mutta en saanut aikaiseksi lopettaa suhdettani tähän exään. Potki sitä kaksostasi tekemään heti kaikki selväksi ja kaiva totuus vaikka se vähän kirpaisisikin.
Kaksosten on vaikea puhua ja kohdata vaikeimmat asiat, ja siksi tarvitsee vähän potkua pyllylle, että kaikki selviää. Ja kai me mielellämme asitämme asiat aina vähän paremmassa valossa kuin ne todellisuudessa ovat. Ei ihan valehdella, vaan pehmitetään totuutta kuulijaystävällisemmäksi. Kaksonen ei halua pahoittaa kenenkään mieltä eikä siksi uskalla sanoa asioita suoraan. Onnea matkaan!