Nainen, hädissään ihminen saa paljon aikaan

Onhan niitä juttuja, kun paniikissa ja hädässä ihminen saa supervoimat.
On joskus tullut luettua, kuinka perheen äitikin on nostanut autoa, että lapsi pääsee alta pois.
Joskus kai jonkun raivohullun taltuttamiseen tarvitaan kymmenen ihmistä jne.

No, siinä kun ihminen menee jonkinlaiseen paniikkiin, niin ajatukset juoksevat vauhdilla ja ei enää mieti mitä tekee vaan tekee mitä ajattelee.
Tuli tehtyä ja paljon..........
Kaiken kruunaa ja sinetöi peruuttamattomaksi enää muutama asia, jotka tarvitsee tehdä.
Sen jälkeen voi vain katsella kun suuret voimat lähtevät vauhdilla liikkeelle ja tapahtuu ennennäkemättömiä asioita.

Olen siis mielentilassa nyt, jossa näen ja ymmärrän asian.
Jos tästä vielä romahtaa, niin kaikki muuttuu vauhdilla.
Ehkä hyväkin asia, tosin siihen olisi paremmatkin keinot, mutta ne eivät olleet käytettävissä, joten tein asiat kuten tein.
Armonaikaa ei kylläkään paljon ole, ratkaisu asian osalta on tehtävä kuitenkin ja se on kaikki minun käsissäni.

:/

Se on vain se viimeinen silaus tekemättä ja sitten itku ja parku on suurta.
Ehkäpä ovat sen ansainneet, mutta tiesivätkö he mitä tekivät?
Vaikeita juttuja, mutta näillä mennään eikä tehtyä saa tekemättömäksi.
No, kävi miten kävi, ainakin asiat muuttuvat monien osalta paremmiksi.
Se on kai se asia jota minun tulee ajatella, sitä hyvää johon se kaikki monien osalta kuitenkin johtaa.
Se vaan tuntuu hurjalta, kun asioista voisi huomauttaakin, mutta kun sitä mahdollisuutta ei saanut, niin se johti voimakkaisiin ja tuntuviin toimenpiteisiin.
Rangaistuksiin ja sanktioihin.

:/

Vitut ihminen mitään saa aikaan jos ei se nosta persettään edes penkistä jos ei mitään tee niin ei mitään tapahdukkaan eikö ny tuon vertaa ole vielä opittu luulis sen ny tyhmemmänkin jo oppineen koulussa

Palsta temppuilee, ehkä syystäkin tai jotain.
Outoa sinäänsä, mutta en ala siitä nyt kirjoittamaan.

Joo, tuossa tapahtui kaikenlaista, aika riensi nopeaan ja mitään ei oikeastaan tuntunut tapahtuvan.
Valvoin yötä päivää ja tein asioita enkä niistä niin muistakaan.
3 viikkoa meni nopeasti jonkinlaisessa mielentilassa.
Nyt kyllä muutamat jo huomaavat jotain, sillä kaikki ei mennytkään enää kuten ennen ja ehkä odottivat.
Se jättää varmasti paljon kysymyksiä mitä nyt oikein tapahtuu.

:/

Kaiken sen kiireen ja hädän keskellä moni asia avautui ja palasia loksahteli paikoilleen.
Se oli aikamoinen järistys sinäänsä ja antoi merkitykset monille asioille ja vastasi moniin kysymyksiin.
Kuitenkin on sellainen olo, että tästä voi seurata jotain hyvää ja mahtavaa, vaikka samalla se voi olla toisille hieman kivuliasta.
Mitään hirvittävää ei kuitenkaan tapahdu, mutta ehkä jotain hirvittävää voidaan jatkossa estää tapahtumasta.

No, en kirjoita tästä sen enempää.
Vaikka polku onkin kivikkoinen niin se vie kyllä perille ja ehkäpä jopa nopeammin kuin normaalit valtatiet.

:/

Ehkäpä voisin jättää tähän vielä terveiset.
Tämä on aika helvetin rankkaa, joten älkääpä sitten ihmetelkö jos välilä "vähän" kiukuttelen.
Parempikin, että olette jossain taustalla, kun voi muuten alkaa se lätty lätisemään.
Joo, tässä tarvitaan paljon ymmärrystä kuten tiedätte.

:/

En ymmärrä, kun et puhu asiasta itsestään.

-nukke

Teit varmasti oikein 🙂

Tarkoittaako tämä ettei sua nähdä vähään aikaan?

Kauhea stressi ja epätietoisuus päällä, uupumus painaa.
Silloin tällöin jonkinlaiset vihanpuuskat ym. saa toimimaan ja tekemään jotakin.
Vaikka kaikki on mennyt päin helvettiä, niin sille kaikelle oli kuitenkin tarkoituksensa.
Paljon olisi jäänyt, ellei sitä olisi joutunut käymään läpi.
Kunpa mieli ymmärtäisi ja pitäisi tämän ymmärryksen myös mahdollisissa tulevissa vastoinkäymisissä.
Se ei ole mitenkään kivaa eikä miellyttävää, hengenvaarallistakin se on.
Voi kuinka monta kertaa olen ajatellut päättää päiväni, mutta jonkinlaista valoa on näkyvissä siellä tunnelin päässä, kunhan vain sinne asti jaksaisi.
Rankkaa on ollut, mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.
Jättäisin kyllä mielelläni ne tappamiset ja niihin johtavat tilanteet käymättä läpi, mutta minkäpä niille tilanteille siinä hetkessä voi?
Ne tulevat ja niissä on haastetta, mielestäni liikaakin vaikka niistä onkin selvitty.
Ei kai se silloin liikaa ole, mutta todella vaarallisilla vesillä siinä silloin seilataan.

Koitan kuitenkin kerätä niistä kaiken positiivisen ja toivoa, että hetkeksi hieman helpottaisi.
Mielellään kuitenkin saisi helpottaa jo pidemmäksikin aikaa, loppuelämän ajaksi.
Tietysti pieniä vastoinkäymisiä saa tulla, mutta toivottavasti ei enää näin rankkoja mitä on ollut.
Pienet vastoinkäymiset ovat tämän jälkeen lasten leikkiä ja helppoja pikku esteitä ylittää vaivattomasti.
Ehkäpä tielläni valitsin sen haasteista suurimman ja siksi kaiken tämän jouduin kokemaan ja käymään läpi.
Toki sellainen kaduttaa ja olisi se kiva joskus hieman levähtääkin, mutta kai se kaikki tuottaa lopulta sen parhaan tuloksen, joka muuten jäisi saavuttamatta.

:/

Tätä se on ollut, yötä myöden hereillä, rytmit mitä sattuu ja jotakin tulee tehtyä silloin tällöin jonnekinpäin jotain kautta.
Ajantaju ja päivät ovat olleet kateissa, stressin vuoksi varmasti kaikki kortisooliarvot huipussaan kuten verenpaineetkin.
Sydän kuitenkin on kestänyt, vaikka jättääkin niitä lyöntejä silloin tällöin väliin niinä pahimpina hetkinä.
Tuossa suljin taas yhden oven ja pian toisenkin.
Se tulee aiheuttamaan paljon ihmettelyä ja huolestumisia, mutta niin se on tehtävä.
Eivät ymmärrä, enkä itsekään täysin ymmärrä ja niin se on ollut tähänkin asti ja se suunta on ollut kuitenkin oikea.
Se on todella monimutkaista yrittää suunnistaa päämäärään ilman päämäärää, vain kulkien tuulten mukana. Kun yrittää jonnekin ohjata, ei se suunta käänny vaan tuulet kuljettavat ja voimistuvat sen mukaan, eikä auta kuin antaa niiden vapaasti viedä minne vievät.
Vaikeaahan se on päästää irti jostain josta pitää kiinni jota ei kuitenkaan loppupeleissä olekaan.
Ehkäpä se irroittaminen kuitenkin helpottaisi sen verran, että voisi katsoa jatkuvasti eteenpäin ja niitä vaihtuvia maisemia joiden ohi tässä seilaillaan.
Ehkäpä voisi ajatella sen niin, että jättää sen edes hetkeksi, onhan se ollut siinä mukana kuin painolasti taikka ankkuri joka hidastaa vauhtia.
Ainakin se antaisi hieman mielenrauhaa, kun olisi yksi asia vähemmän mietittävää ja sitä kautta se ehkä helpottaisi.
Ainakin kokeilen ja yritän, onhan siihen kuitenkin jo tullut jokin uusi asia tilalle, johon katse on jo hieman kiinnittynyt.
Toki sekin on hieman epävarma, mutta sen näkee sitten miten tässä käy.

:/

On aamu, keitin juuri aamukahvit.
Viiniäkin join tuossa muutaman lasillisen yön aikana syödessäni.
Pitkästä aikaa ostin viiniä, oluen kanssa en ole enää jaksanut läträtä kuukausiin.
Koitan nauttia tästä hetkestä kun saa vain kirjoittaa ajatukset jonnekin eikä tarvitse edestakas kävellä ja ravata pitkin käytäviä miettien ja stressaten.

voisin laittaa ehkä jonkin musiikin taustalle soimaan, mutta ei sekään enää kiinnosta.
Huomasin tuossa muutama päivä sitten, että monet asiat jotka ovat ennen kiinnostaneet ovat tulleet turhiksi ja kiinnostus niihin on lakannut.
Kirjoitin ne ylöskin jonnekin, siinä oli alkoholi, pelaaminen ym. ja musiikki oli se viimeinen niistä ja tärkein, josta en uskonut koskaan luopuvani.
Jäljellä on kirjoittaminen, vaikka sekin on ollut tauolla pidemmän aikaa ja vähentynyt todella paljon.
Ehkä tämä yö nyt on poikkeus sen asian suhteen kun kirjaan näitä tänne bittiavaruuksiin muidenkin ihmeteltäväksi.
Juuri hetki sitten siirsin kajarit ja laitteet toiseen huoneeseen ja tein itselleni tähän sellaisen kivan paikan jossa voisin relata ja nauttia musiikista, mutta siinä ne nyt vain ovat ja pölyttyvät.
Suunnitelmia siis oli senkin suhteen, mutta jäivät nekin odottamaan.

En tiedä mitä elämässä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan.
Jännityksellä odotan mihin se kaikki johtaa.
Kun aloitin tänne yöllä kirjoittamaan, oli fiilis ihan eri kuin nyt on.
Nyt sekin pieni stressi joka oli, on kadonnut jonnekin ja olen ihan uudessa jossain ja on ihan hyvä olla.
Ehkä selitin kirjoittamalla asiat itselleni jotenkin ja ne alitajuiset ajatukset tulivat täten ymmärrykseen asti.
Toivottavasti tämä olotila kestäisi, sillä nyt on rauhallista.

:/

Unirytmit ovat olleet outoja, silloin tällöin muutamia tunteja, joskus pidempäänkin, mutta se normaali unirytmi on ollut kateissa jossa nukkuu kerralla tarpeeksi sen 9 tuntia.
Verenpaineetkin nyt ihan hyvät ilman lääkitystä, vain hieman koholla kuten normaalisti oli lääkitykselläkin.
Pitäisikin olla koholla hieman, koska tupakoin.
Mielenrauhalla on tehokas vaikutus, nopeampi ja parempi kuin lääkkeillä.
Kahvikin jo ehti kylmetä, mutta ei se pahaa ole.
Purkkakin suussa ja sopii ihan hyvin kahvin kanssa pureskella kun ei muutakaan keksiä tms. tähän hätään ole.
Tähän kohtaan kirjoittaisin ehkä jotain jostain jota en kuitenkaan nyt kirjoita.
Tulipa sekin kirjoitettua ja salaisuus siitä kirjoituksesta jää vain omaan tietooni.
Eihän sitä aina kaikkea tarvitse tänne kirjoittaa.
Mitäköhän tämä päivä tuo tullessaan?
En odota yhtään mitään, en toivo mitään, kokeilen ehkä jos vain olisi, ei mitään muuta kuin on vaan ja katsoo mitä milloinkin tahtoo.
Ostin pitsapohjan ja täytteitä, siitä saa 2 pientä pitsaa väsättyä, ehkäpä tänään illalla syön pitsan.
kinkku, pepperoni, sipuli, musta oliivi, aurajuusto, kirsikkatomaatti.
Se on aika vakio setti, harmi ettei ole ananasta, päärynällä olen joskus korvannut ananaksen ihan kokeilumielessä ja se sopii aika hyvin.
Nyt ei kuitenkaan ole kuin omenoita ja se ei taida sopia.
Katselen tuossa juuri viinilasia ja sen heijastuksia, siellä näkyy kuin selän takana olisi se mustahiuksinen tyttö elokuvasta The ring.
Enpähän ainakaan ole yksin, on sentään jotain seuraa.
Ei hän ainakaan liiku eikä puhu, onneksi......

Sellaista kaikkea nyt tällä kertaa, nyt käyn sauhuilla ja tulen taas jatkamaan mikäli siltä tuntuu.
On tässä minulla ainakin 7 päivää vielä aikaa.

:/

Muistelin juuri mitä tulikaan tuossa yön aikana tehtyä.
Pitää sekin vaan unohtaa, onneksi saan tehdä mitä lystää, minulla on siihen oikeus ja viranomaisilta saadut erikoisvaltuudet.
Minulla on tuossa tussi, voisin piirtää jotain tuohon kirjoituspöytään.
Mitäköhän piirtäisin?
Piirsin hymiön :), ei se kyllä noin iloiselta näytä, ennemminkin =) mutta sellainen väkinäinen tekohymy, kuin olisi jotain pahaa tehnyt tai hieman surullinen =] ehkä tuo on lähimpänä.
On ihan hiljaista, vain näppäimistön ääni kuuluu kun kirjoitan.
Pitäisi olla parempi asento tässä kun kirjoittaa, saman tien tuli ajatus jos voisi väsätä joskus oikein hyvästä pehmeästä sohvatuolista jonkinlaisen säädettävän tuolin, mutta se jää nyt tekemättä.
Ai että kun olisi sellainen pehmeä sohva, hyvä istua ja hyvässä nojaavassa asennossa voisi nyt kirjoittaa.
Huokaisin ja vaihdan aihetta, jatkan eteenpäin.
Kokeilin jotain taustamusaa, mutta ei se sovi nyt tähän tilanteeseen.
Youtube ehdotti heti jotain relaxing stress relief musiikkia, on kai lukenut kirjoitukseni ja tietoinen tämänhetkisistä asioistani.
Saa nähdä milloin seuraava mainos ponnahtaa jostain silmille ja mainostaa jotain sohvatuolia.
Eipä paljon sellaisia ostella tällä hetkellä.
On muuten outoa siten, että ei tarvitse paljon selailla kun laitteet reagoivat sen mukaisesti.
Kävin tuossa joku päivä sitten jossain suomalaisen paikkakunnan sivulla jossa puhutaan ruotsia ja sen jälkeen kaikki mainokset ovat tulleet ruotsin kielellä.
Ärsyttävää siten ettei niitä nyt ymmärrä ja menee aiheet ohi.
Eihän minulla ole juuri nyt varaa ostella purjevenettä, huvijahtia, sähkömersua tms. joita se nyt minulle kovin mainostelee.
Ennen sitä se mainosti lidliä ja muita halpakauppoja power ym.
Siitä näkee, että suomalaisen euro on heikko.
Pitäisiköhän tähänkin saada jotain tasa-arvoa?
Jos naisen euro on 70 senttiä miehien euroon verrattuna niin se suomalaisen miehen euro on 1 sentti ruotsalaisiin verrattuna.

Joo, kaikennäköistä sitä näkee kun seikkailee ruotsinkielisillä alueilla.
Yhdenvertaisuusvaltuutettuun voisi ottaa yhteyttä ja mainita asiasta.
Onhan meillä jo sen 30 sentin vuoksi feministit jokapuolella kiljumassa oikeuksia, niin pakkohan se on miehienkin saada äänensä kuuluviin sen 99 sentin takia.

Noniin, siinä taas tältä erää.

:/

Ai että, selkä hieman jumissa kun ei ole mikään paras kirjoitusasento.
Mutta menemme nyt tämän päivän tavoitteisiin.
Tavoite on ei mitään, ei yhtään mitään, olla vaan ja olla stressaamatta yhtään mistään.
Luovun vielä kaikista tulevaisuuden suunnitelmistakin siinä samalla, etten aio yhtään mitään niistä miettiä.
Nyt voisin ottaa pienet aamunokoset ja sitten myöhemmin jatkan olemista.
Jos tämän päivän sitten saisi olla jotenkin rauhassa kokonaan, kun seuraava päivä kuitenkin tuo jotain tullessaan.
Heti alkoi ajatukset virtaamaan, muistui mieleen jotain, mutta jotenkin huomaan sen, että asiat toimivat sen osalta ikäänkuin päinvastoin, joten parempi kun antaa senkin nyt vain olla.
Ehkäpä näin päästään parhaaseen tulokseen.
Irroitan siis hetkeksi ruorista ja annan kokeeksi tämän viikon mennä täysin omalla painollaan.

Nyt sitten heippa vaan kaikille.

:/

No mitä sinä guppe teit- kakit lattialle?

Noniin, taas alkaa kirjoittelut.
Vaikka piti pitää oleskelupäivä, niin tuli taas jotain tehtyä ja vietyä asioita eteenpäin.
Suomessa on ihan liikaa ongelmia, eikä ratkaisuja löydy ollenkaan ja jos löytyykin viranomainen joka voisi ja on velvollinen ongelman ratkaisemaan, niin sellaisiin ei saa yhteyttä.
Suomi on kuin kehitysmaa tässä tapauksessa.
Viranomaisia löytyy pilvin pimein, mutta kukaan ei osaa taikka edes vaivaudu täyttämään virkavelvollisuuttaan.
Heille pääasia on, että palkka juoksee kun istutaan toimistossa päivät pitkät tekemättä asioille ja ongelmille yhtään mitään ja odotetaan että ongelma vain unohtuisi taikka sen voisi lakaista maton alle.
Toki se vituttaa ja pesäpallomailalle olisi käyttöä, järkeähän heidän päähänsä pitäisi käydä hakkaamassa ja muistuttamassa heitä virkavelvollisuuksistaan.
Se taitaa olla tässä tapauksessa ainoa oikeasti tehokas keino saada asiat kuntoon.
Ketään heistä ei ilmeisesti kiinnosta esimerkiksi sairaanhoidon tilanne ja hoitoonpääsy, mutta kun heille saadaan järjestettyä lievä aivovamma, niin jo alkaisi se hoitoonpääsy kiinnostamaan kun sama ongelma sattuu heidän omalle kohdalle.
Ilmeisesti radikaaleja ratkaisuja asian osalta tarvitaan.

No, jatketaan sitten seuraavaa.
Kahvia on keitetty ja hiukan viiniäkin maisteltu.
Pahin stressi ja viranomaisten toimistoajat ovat kiinni, vaikka eihän niistä kukaan edes virka-aikana vastannut.
Sellaista siis täällä pohjolassa, kun kalliit ylipalkatut viranomaiset ovat töissä, niin heihin ei edes virka aikana saa yhteyttä.
Heille tulisi asettaa lakisääteinen päyivystysvelvollisuus 24/7 jossa vastaavat kaikesta heidän toimivaltaansa koskevissa asioissa.

Ei mulla muuta.
Vähän vituttaa, mutta ei se ole mitään uutta.

:/

Verenpaineet 143/103/101.
Sellainen lievä alapaineen ylipaine, ei mitään hälyyttävää siis.
Pulssikin vaan korkea, koska kävelin taas tunnin ajan ympäri käytäviä.
Kahvi ja tupakka voi olla syynä tuohon lievästi kohonneeseen alapaineeseen.

Kaupassa pitäisi varmaan käydä vielä kun jotain unohtui viime reissulla.
En kyllä jaksaisi lähteä, pärjään kyllä huomiseen ilmankin.

Tänään ehkä hieman illemmalla koitan relata.
Valmistan myöhäisillalliseksi pitsan ja nautin viinin sekä hyvän musiikin kera.
The ring Samarakin voi ilmestyä myöhemmin yöllä jälleen seuraksi, nyt juuri ei heijastusta hänestä ole viinilasissa näkyvissä.
https://www.youtube.com/watch?v=hPtP_dfZXxc

Ei kai tässä sen enempää juuri nyt.
näillä näkymin minulla on 6 ja puoli päivää vielä aikaa.

:/

Hulluhan sä oletkin,pois tollaset hullut ihmisten seasta,ei uskalla normi ihmiset enää missään käydä,ku tollanen ihminen syyttömiä vainoaa ja ......!