Mulla oli. Sen jälkeen tuli valtava tyhjiö, tyhjyys kumisi. Ja sitten on tämä toinen ihastus Huom laimeampi ilmaus. Se on mun mielessä kiinni kuin takiainen myös. En tiiä mitä siitä tahdon. Se saa mut ymmälleen. Se vain on. Tuttuus. Vaikka se on raivohullu tunteilija. Tykkään siitä vaan. Olkoon se rauhassa. Se tunne. Mut haluaisin sun tietävän et olet merkityksellinen. Mä yritin sitä kertoa mut joo. Outo varmasti sunkin mielestä. Oo mitä oot.
Onko sulla elämänrakkaus?
Anonyymi-ap
22617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kannattaisko sun kertoa toi sille ihmiselle kuitenkin suoraan? Ennenku on myöhäistä.
Niin kummalle?
Mun mielestä elämänrakkaus peittoaa ihastuksen mennen tullen
Ja koska katsot olevan liian myöhäistä kertoa suoraan näistä tunteista? Erikoisia ainajanoja sinulla, mitä lie yrität ratkaista Sivusta
Hmmm. Olen jo sille kertonut. Ne tunteet kuoli ja jätti tyhjiön. Ja toinen kautta rantain laveasti jäi ihmettelyn äärelle.
Sivusta- Elämänrakkaus 2.0, voi olla myös sinulle muutosten ajuri ja elävöittävä tekijä tulevaa ajatellen? Ehkä olet aikaisemman elämänrakkauden ohjaamana muuttunut totuttujen kaavojen toistajaksi? Ja nyt pitäisi vähän joustaa niistä totutuista kaavoista muuksi?
Se tarkoittaa lähes aina muutosta entiseen. Mut onko se aina huono juttu, jos toisessa on paljon hyvääkin? Aina hyvä pitää mielessä, että jos toinen on hyväntahtoinen sinua kohtaan, silloin siinä on paljon potentiaalia myös muuksi sinulle ym.
Elämän rakkaus on ainoaa oikeaa rakkautta. Ihastuksia nyt tulee ihan tuon tuosta mutta elämän rakkauksia on vain yksi❤️
Sen eteen molemmat tekee kaikkensa
Mä en ole kertonut eikä hänkään. Mutta kamalinta on jos olotilat jää tähän eikä kumpikaan saa ikinä tietää vaikka sydämet vetää toisiaan puoleensa❤️
Pelkään että olet toiseen ihastunut ja ne tunteet syvenee häneen. Se on mun suurin pelko.
En tiedä onko tämä mulle, mutta se on kyllä totta. Kun huomaa toisen elävän vain umpikujassaan jonne ei muita mahdu, on parempi antaa itselleen lupa tuntea toista kohtaan jonka mieli on avoin ja yhteinen tie tulevaisuuteen edessä laveana.
Elämän suurin rakkaus on usein myrskyisä. Voimakkailla mausteilla maustettu. Satuttaa ja hellii äärimmäisen vahvasti.
Sen jälkeen kukaan toinen ei ole kuin laimea kopio tunteista.
Tota mäkin pelkään. Että kukaan ei vaan enää koskaan tunnu oikeasti. Sivusta.
En ymmärrä miksi et kerro tunteista suoraan?
Enkä minä ymmärrä mikä saa ihmisen roikkumaan näissä palstaäijän avauksissa ja ns manipulomaan tai jankuttamaan samaa. Erotomaaniset piirteet on oire pahemmasta
Tää ei ole vielä elämäni rakkaus, mutta aika näyttää tuleeko olemaan.
No jos se sut onnelliseks tekee, ni mikäs siinä. Ite olin samanlaisessa tilanteessa ja lopulta oli myönnettävä et kusetin siinä itseeni. Et niin tai näin, ni ei siinä voinut enää jatkaa vaikka toinen oli ihana tyyppi monella tapaa. Ja mistä sen ties? Jokaisen eriteille lähdön jälkeen, kun päätettiin vielä vähän yrittää, ni alko masentaa. Se on sisuksien tapa kertoa, et sen ei kuulu olla näin. Mut eiköhän sunki sisukset kerro sit mikä on oikein ja mikä ei :)
On. Nyt, jo kauan eron jälkeen, tuntuu edelleen siltä, että eiköhän nuo parisuhteet ole mun osaltani taputeltu. Kun ei edes tuota voinut saada toimimaan, niin en usko, että mitään voi. En pysty edes kuvittelemaan, että voisin rakastaa enemmän ja olla enää varmempi kenestäkään. Keskityn tätänykyä muuhun elämään ja unohdan tuon puolen.
Ai niin ja haluan vielä erikseen kiinnittää huomion siihen, että en puhu menneessä muodossa. Hän on mun elämäni rakkaus. Se asia ei muuttunut mihinkään, vaikka meitä ei enää ole.
Elämän rakkauksia voi yrittää paeta. Ihan sama kuka siihen kohdalle tulee, niin sitä tunnetta ei estä mikään tai kukaan.
Elämän rakkauksia on vain yksi ja kaikesta sydämestäni rakastan vain sua. ❤️Kukaan toinen ei ikinä tule täyttämään sitä aukkoa jos lähdet pois ja siltä se näyttää että haluat hävitä elämästäni.
Kadehdin niitä ihmisiä jotka ovat immuuneja kaipaukselle. Kaipaus syö ihmistä syvältä ja mikään ei ole sen jälkeen kuin ennen.
Mä olen aina ollut huono sanomaan hyvästi.
Sanon aina näkemiin joten toivottavasti vielä joskus tavataan.❤️
Sä teit musta niin onnellisen. Sait mut ymmärtään mikä on tärkeää. Sait mut matkustamaan arjessani keveämmin, kantamatta turhaa taakkaa tavaroista tai ihmissuhteista. Tiedän nyt miten vähällä ihminen pärjää ja tiedän, että voin itse päättää kenestä tai mistä huolehdin. Pelottomat eivät aiheuta tai tuota kipua, joten päätin, etten pelkää. Sait mut myös jälleen kaipaamaan sua❤️
Kaipaamaan söpöjä kasvojasi ja söpöä olemustasi, mutta en aio palata luoksesi kun satutat mua.
Ikävä sua ❤️👩🏻🦳