Viimeinen mohikaani ja pölynimurikauppias

Nuo imurikauppiaat suuttui aina lopuksi kun ei ostettu imuria,se imuroi näytiksi ensin koko huushollin,kiäh kiäh

Oon antanu itteni kuulla jotta eepos alkaa 60-luvun Kosulalaisen maalaistöllin peräkamarista jossa pölynimurikauppias nostelee housujaan aamutuimaan auringon noustessa kesäaamuna. Pyöräytettyään henkselit olan yli kiristää vielä vyön jättäen hieman varaa aamupalalle. Hemmo on tietämätön että suuri suomalainen legenda on saanut alkunsa.........

.....lukekaa lisää kun eepoksen prologi ja eka osa ilmestyvät keväällä kirjakauppoihin...................luvassa on vauhdikasta menoa ja yllättäviä käänteitä!!!!

Ensi vuonna itsenäisyyspäivänä luetaan telkussa porukalla Kosula-eeposta. Lukemisen aloittaa kirjailija itse ja seuraavaks sitä tavaa jonnii aikoo Simppa jne jne männöö päivä tai kaks.

Maaseudulla pölyimuri kauppiaat eivät olleet mitään siihen verrattuna mitä me vauraiden maatilojen komeat perintöpojat oltiin.
Kylät olivat täynnä kypsää viljaa ja järvet täynnä katiskoita kun pientilojen isännät ahersivat päivät pitkät palkkarenkeinä kylmillä holveilla, metsätyömailla ja hikipajoilla.

Muutakin kynnettiin kuin naapurin perunamaata.

Eikö metsäman ilmiö ole aivan sama?

Tuleeko julkkikset lukemaan Kosula-eeposta jos se saa Finlandia-palkinnon?

Eräs kotikyläni palkkatyöläisreiska paloi holveilla loppuun, ryhtyi ryyppämään ja jäi metsämökkiin akkaansa vahtaamaan.

Kun lääkäri oli kysynyt mikä reiskaa vaivaa? Reiska oli sanonut syyksi luulotaudin.
Lääkäri oli kysynyt, että mitäs se reiska luulee?
Reiska oli selittänyt, että kun hän käy kaupungissa raksalla töissä niin kylän isännät saattavat sillä aikaa katsoa hänen katiskan.

Eipä siinä mitään, hyvän mallinen katiska reiskan ökkänällä olikin.