Taas kävi näin

Kokemuksesta voin sanoa että se viinan jättäminen kokonaan ei kyllä onnistu mieheltä. Minun ex-mies joi useasti ku oli mahdollisuus ja sanoin että vähentää voisi mutta EI. Hän oli sitä mieltä että ei juo liikaa ja ei vähennä juomista. No me emme eronneet vaan sen viinan käytön takia meillä oli muitakin syitä. Mieheni oli kiltti kännissä ja ei kyllä nolannut meitä mutta kumminkin olisin toivonut että viinan juontia vähentäisi. Nyt olen vaan huomannut että meidän jääkaapissa ei ole enää niin usein kaljaa koska en juo niin usein. Sitä viinaa/kaljaa ei myöskään kaupasta enää usein kotiin tuoda ja lapset ei tarvise sivussa sitä juomista nähdä. Mutta tämä oli minun tarina ja sinä itse teet päätöksen mitä haluat perheesi hyväksi ja lapsien!!! Toivottavasti asianne järjestyy ja elämä jatkuu ilman miestä tai miehen kanssa!!!

"miksi hän ei voinut edes tätä kertaa olla juomatta liikaa". En pysty vastaamaan miehesi puolesta, mutta alkoholistina (nyt raittiina) tiedän, että omalla kohdallani lupausten ja päätösten rikkominen ei ollut pahuutta vaan ymmärtämättömyyttä. En tajunnut olevani alkoholisti, ja alkoholisti ei yksinkertaisesti voi lopettaa juomista sen kerran aloitettuaan.

Kemiallisella tasolla kyse on aivojen mielihyväjärjestelmän aktivoitumisesta ja dopamiiniaineenvaihdunnasta ja sen sellaisista asioista, joita en täysin ymmärrä eikä niillä ole minulle merkitystäkään. Riittää kun tiedän, että "yksi on minulle liikaa ja kymmenen liian vähän". Eli jos juon niin en voi lopettaa, en vaikka olisin luvannut läheisilleni kuun taivaalta enkä vilpittömästi haluaisi heille mitään pahaa.

Läheisen osa on älyttömän raskas. Puoliso voi luvata vaikka mitä ja yrittää ihan tosissaan, mutta ellei halu raitistua tule vilpittömästi alkoholistille itselleen niin hän ei siihen pysty. Läheiset ovat voimattomia hänen juomisensa suhteen.

Suosittelen, että haet apua itsellesi ja teet kaikessa rauhassa päätöksesi. Haluatko erota ja jatkaa elämääsi yksin, omasta valinnastasi? Vai hyväksytkö sen, että olet alkoholistin puoliso ja jatkat elämää hänen kanssaan? Siihen kuuluu varmasti paljon hyviäkin asioita, mutta siihen tulee varmasti kuulumaan paljon kuvaamasi kaltaisia asioita ja tilanteita. Eivät ne mihinkään yhtäkkiä häviä. Päinvastoin, alkoholismi on progressiivinen sairaus eli todennäköisesti juominen tulee ajan myötä lisääntymään entisestään.

Itse löysin avun AA:sta. Läheisiä varten on olemassa Al-Anon, osoite muistaakseni www.al-anon.fi

olisiko ollut sAAmari, kertoi kirjasta nimeltä Läheinen, kirj Janounch. Olen lukenut kirjaa n 70 sivua ja siinä näytetään puhuvan tämänkaltaisista asioista.

Noiden muutaman kymmenen sivun perusteella uskallan suositella.

Minulle itselleni heräsi kysymys, mikä ihmeen ajatuskuvio pistää juomattoman osapuolen etsimään sen tyhjän pullon todisteen, vaikka kilometrin päähän näkyisi, että toinen on juonut.
Minä itse teen näin.

Kiitos vastanneille. Huomaan että en ole tämän ongelman kanssa yksin. Miehessäni on tietenkin enemmän hyvää kuin huonoa, mutta tuntuu lohduttomalta ajatella että kun meidät kutsutaan vaikka jonnekin kylään, juhliin tai mihin tahansa missä on alkoholi tarjoilu, saan taas peläten odottaa koska hän juo kuin sika ja häpäisee ennenkaikkea itsensä ja sivussa perheensä. Tuntuu ettei kestä sitä myötätuntoa ja sivullisten "sääliviä katseita". Siinä mielessä olen mielestäni kehittynyt, etten enään yritä selitellä hänen käytöstään (särkylääkkeet ja viina, väsymys ym. saatoi aiheuttaa ylilyönnin viinan kanssa..muka). En ole tajunnut häntä alkoholistiksi koska hän ei juo kovin usein, ehkä kerran kuukaudessa. Mutta kaikki hartaasti odotetut matkat ovat menneet pilalle tuon juomisen kanssa. Pelkään erakoituvani koska en halua lähteä mihinkään hänen kanssaan. Ajattelen eroa vakavissani, mutta tiedän ettei se ole helppo ratkaisu. Minunkaan mieheni ei myönnä että alkoholi on hänelle ongelma. Taidan ottaa yhteyttä sinne al-Anon ryhmään, voi ainakin puhua asiasta ilman "kauhisteluja".

Ex-mieheni yritti kovasti olla ilman alkoholia, mutta vain minun ja perheonnemme vuoksi. Koska tuota omaa halua lopettaa ei ollut, ei se myös onnistunut, ei edes vähentäminen. Jos hän onnistui olemaan muutaman viikon ilman viinaa, ratkesi hän sen jälkeen kahta kauheammin ryyppäämään. Jos hän ei ollut raivoraittiina, vaan joi muutaman pullon iltaisin, ratkesi siltikin, ja juominen ei kestänyt yleensäkään vain yhtä iltaa. Yhteiset illanvietot eivät juuri koskaan onnistuneet, ja mies oli aina ihan örvellyskunnossa,ja minä sain aina hävetä, niinpä yleensä sitten lähdinkin itse yksin kavereiden kanssa. Edes pienokaisen syntymä ei muuttanut miehen alkoholitottumuksia. Vuosien kitkutuksen jälkeen kun parisuhde alkoi olla (suurimmaksi osaksi alkoholista johtuen)todella tulehtunut, päätimme erota, kaikkien mielenterveyden parhaaksi. Olen onnelisempi nyt yksin, ainakaan kukaan toinen ei voi terrorisoida elämääni.Olisi vaan pitänyt erota jo aikaisemmin.

Täällä voi keskustella suljetussa yhteisössä:
http://health.groups.yahoo.com/group/el-anon/

Nyt on keskusteltu koko perheen voimin isän juomisesta. Tällä hetkellä hän lupasi lopettaa juomisen. Itse epäilen sitä lupausta, mutta ajattelin katsoa miten käy. Nyt hän kuitenkin tietää että yksi kerta vielä, niin sitten liittomme on ohi.
Olen miettinyt että rakastanko häntä vielä. Joka kerta kun hän on sikonut viinan kanssa, on pala rakkautta kuollut minussa. Luulen että tämä juhannus vei sen viimeisenkin palasen säröille. Tämän viimeisen yrityksen teen nuorimman lapsemme takia joka vielä asuu muutaman vuoden kotona. Hän halusi että yritän vielä.