hellyyden puute

"eltk" sanoo että "minkälaisia aikuisia näistä kasvaa"? Kysyn samaa asiaa, mutta kielteisessä mielessä. Ei ainakaan sellaisia kuin ne pojat ja tytöt jotka puolustivat maatamme silloin kun itse olimme pikkulapsia. Vai onko ajateltavissa että joku coca-colaa juova, chipsejä syövä, tietokonepelejä pelaava, vanhoille ihmisille kaduilla huutava ja ehkä huumeita käyttävä nuori olisi valmis hyökkäämään suon yli pistooli ojossa kun vihollisen konekivääri ampuu suon toisella puolella? Kysyn vain! Liiasta lellimisestä tulee todella "tressiä" viimeistään silloin!

Entinen "rantamies" kirjoitti:

"eltk" sanoo että "minkälaisia aikuisia näistä kasvaa"? Kysyn samaa asiaa, mutta kielteisessä mielessä. Ei ainakaan sellaisia kuin ne pojat ja tytöt jotka puolustivat maatamme silloin kun itse olimme pikkulapsia. Vai onko ajateltavissa että joku coca-colaa juova, chipsejä syövä, tietokonepelejä pelaava, vanhoille ihmisille kaduilla huutava ja ehkä huumeita käyttävä nuori olisi valmis hyökkäämään suon yli pistooli ojossa kun vihollisen konekivääri ampuu suon toisella puolella? Kysyn vain! Liiasta lellimisestä tulee todella "tressiä" viimeistään silloin!

Lue lisää

Nyt kävi niin, että ummärsit kirjoitukseni väärin. olen aivan samaa mieltä, kun lapsuus on näinkin vaikeaa, mitä on odotettavissa kun nämä ovat aikuisia. Onhan nyky nuorisosta näyttöä, kun lapsetkin surmaavat lapsia jne. Toivottavasti tämä vastaus riittää.

lähelläolemista .Ennen olivat lapset vanhempiensa kanssa askareissa jo vauvasta . Tai ainakin heti kun "kynnelle kykenivät". Perheet olivat isoja ja lasten koti oli paras paikka ja turva.
Nyt viikonloppuisinkin kun on vapaata työstä on keksittävä jotain harrastuksia ,ja ostetaan kaikenlaiset vempaimet nuorille ,koti on tietokone maailma lapselle . Kuka opettaa heitä elämään ,ei virtuaalileikit ja pelit sitä tee. Ennen lapset saivat heti tehtyään pahaa opetuksen "omalta"isältään .Mutta meneppäs sanomaan nuorille ,esm, kun he roskaavat ja rikkovat polloja omille leikkija, vapaaajan paikoilleen --siinä saakin olla varovainen ettei saa itse selkäänsä.

Nyt kun koulut loppuivat ja nuorisolla on tapana kokoontua tähän lähistöllä olevan järven rantaan ,ja mikä siivo oli aamusella kun mentiin koiran kanssa aamukierrokselle --tietysti harakat tekivät vielä täydennyksen siihen tuhoon .
Kyllä ei oltu säästelty juomissa ja muissa antimissa .siihen oli jätetty ,ei oltu aiottukaan korjata jälkiä.
Vanhemmat kyllä maksavat --kun saavat heidät pois silmistään .

pullaulla kirjoitti:

lähelläolemista .Ennen olivat lapset vanhempiensa kanssa askareissa jo vauvasta . Tai ainakin heti kun "kynnelle kykenivät". Perheet olivat isoja ja lasten koti oli paras paikka ja turva.
Nyt viikonloppuisinkin kun on vapaata työstä on keksittävä jotain harrastuksia ,ja ostetaan kaikenlaiset vempaimet nuorille ,koti on tietokone maailma lapselle . Kuka opettaa heitä elämään ,ei virtuaalileikit ja pelit sitä tee. Ennen lapset saivat heti tehtyään pahaa opetuksen "omalta"isältään .Mutta meneppäs sanomaan nuorille ,esm, kun he roskaavat ja rikkovat polloja omille leikkija, vapaaajan paikoilleen --siinä saakin olla varovainen ettei saa itse selkäänsä.

Nyt kun koulut loppuivat ja nuorisolla on tapana kokoontua tähän lähistöllä olevan järven rantaan ,ja mikä siivo oli aamusella kun mentiin koiran kanssa aamukierrokselle --tietysti harakat tekivät vielä täydennyksen siihen tuhoon .
Kyllä ei oltu säästelty juomissa ja muissa antimissa .siihen oli jätetty ,ei oltu aiottukaan korjata jälkiä.
Vanhemmat kyllä maksavat --kun saavat heidät pois silmistään .

Lue lisää

on lisääntynyt huomattavasti.Ei arvosteta toista ihmistä,eikä luontoa.Joskus tuntuu,että meininki olisi,ettei millään ole mitään väliä.Tuntuu,että henkinen pahoinvointi on lisääntynyt,ja turvattomuus.Varmasti moni nuorikin on ihmeissään maailman menosta.Kilpailu joka alalla kiristyy.Vakituinen työpaikka vaikea saada.On vain pätkätöitä.

Entisaikojen veroista. Jokaisessa sukuolvessa on selviytyjänsä kaikissa olosuhteissa.

Arvostelin kitkerästi vielä muutama vuosi sitten koulunuorisoa.
Sitten vaan kävi aivan omituinen juttu: ne osoittautuivatkin erittäin fiksuiksi.

Elintason myötä "vapaamatkustajiakin" on alkanut ilmetä.
Liekö sekään uutta?

capt.cöpenick kirjoitti:

Entisaikojen veroista. Jokaisessa sukuolvessa on selviytyjänsä kaikissa olosuhteissa.

Arvostelin kitkerästi vielä muutama vuosi sitten koulunuorisoa.
Sitten vaan kävi aivan omituinen juttu: ne osoittautuivatkin erittäin fiksuiksi.

Elintason myötä "vapaamatkustajiakin" on alkanut ilmetä.
Liekö sekään uutta?

Lue lisää

asettaminen on kyllä hakusessa. Jos ei ole
elämässä rajoja, lapset ovat turvattomia. He
kaipaavat sitä, että joku todella sanoo, mitä
saa tehdä ja mikä on kiellettyä.

Olen omassa perhepiirissänikin todennut, että
vanhemmat ovat lepsuja. Lapset saavat itse
päättää, mitä syövät, mitä juovat ja mitä
päällensä pukevat. He saavat kaupassa melkein
kaiken, mitä sormellaan osoittavat. Siitä
ei hyvä seuraa. Olenkin koettanut puuttua
asiaan ja kun lapset ovat kanssani, komennus
on toista luokkaa.
Olen huomannut, että lapset tottelevat aivan
hyvin ja ovat mielestäni tyytyväisiäkin.

Lentävä lause tuntuu olevan: Raha ei kasva puussa.
Sen lienen sanonut joskus. Onpahan jäänyt
mieleen. Toivottavasti pysyykin mielessä:)))))

Oliko kaikki "ennen" hyvin? Olivatko lapset onnellisia, kun tekivät työtä leikki-ikäisistä asti pienempiään paimentaen ja keittiötöihin velvoitettuina? Kun matkat kouluun olivat pitkät ja pimeät, koulut kylmät ja opettajat ankaria?
Sekö on onnellisuuden mittari, että lapset olivat nöyriä eivätkä huutaneet vastaan? Miten heidän olisi käynyt jos eivät olisi alistuneet?

Kyllä tässä ollaan liian heppoisissa määritelmissä. Ketään ei ole hellyys pilannut. Kyllä sitä etsitään hautaan saakka. Hellyys ja ymmärtämys pitää meidät inhimillisinä ja ihmisinä.

Käytöstapojen puute ei riipuu hellyyden määrästä. Kyllä huonosti käyttäytyneitä ihmisiä on aina ollut, myös kaukaisisna sota-ajan vuosina. Kiittämättömiksi on nuorisoa moitittu jo Sokrateen ajoista. Ei se ole mikään uusi ajatus.

ja nyt kirjoitti:

Oliko kaikki "ennen" hyvin? Olivatko lapset onnellisia, kun tekivät työtä leikki-ikäisistä asti pienempiään paimentaen ja keittiötöihin velvoitettuina? Kun matkat kouluun olivat pitkät ja pimeät, koulut kylmät ja opettajat ankaria?
Sekö on onnellisuuden mittari, että lapset olivat nöyriä eivätkä huutaneet vastaan? Miten heidän olisi käynyt jos eivät olisi alistuneet?

Kyllä tässä ollaan liian heppoisissa määritelmissä. Ketään ei ole hellyys pilannut. Kyllä sitä etsitään hautaan saakka. Hellyys ja ymmärtämys pitää meidät inhimillisinä ja ihmisinä.

Käytöstapojen puute ei riipuu hellyyden määrästä. Kyllä huonosti käyttäytyneitä ihmisiä on aina ollut, myös kaukaisisna sota-ajan vuosina. Kiittämättömiksi on nuorisoa moitittu jo Sokrateen ajoista. Ei se ole mikään uusi ajatus.

Lue lisää

nuoriso on "fiksua". Voi olla että se siivottomuus mitä he tekevät puistoihin onkin vaan juhlista johtuvaa .Pikkusen kun ollaan juhlatuulella "kuka sitä nyt rupeaa siivoamaan"
Olihan kaikki taas siistiä seuraavana päivänä kun siivoojat kävivät. Aika mukavia ovat meidän
asutuskeskuksen nuoriso . Ei ole mummuilta laukkuja napattu . Mutta jostain syystä, se pahempi porukka on kasaantunut onneksi ,pikkusen muualle.
Asun aika lähellä Tukholman keskustaa ,ja kaupunki on laajentunut tänne etelä suuntaan ,
mutta, voi olla että sellaisia Jengiporukoita ei ole näillä minun kotinurkilla .

pullaulla kirjoitti:

nuoriso on "fiksua". Voi olla että se siivottomuus mitä he tekevät puistoihin onkin vaan juhlista johtuvaa .Pikkusen kun ollaan juhlatuulella "kuka sitä nyt rupeaa siivoamaan"
Olihan kaikki taas siistiä seuraavana päivänä kun siivoojat kävivät. Aika mukavia ovat meidän
asutuskeskuksen nuoriso . Ei ole mummuilta laukkuja napattu . Mutta jostain syystä, se pahempi porukka on kasaantunut onneksi ,pikkusen muualle.
Asun aika lähellä Tukholman keskustaa ,ja kaupunki on laajentunut tänne etelä suuntaan ,
mutta, voi olla että sellaisia Jengiporukoita ei ole näillä minun kotinurkilla .

Lue lisää

Ei siivottomuus johdu aina juhlimisesta. En tiedä miten siellä läntisessä naapurimaassa on juhlimisen malli, mutta täällä meillä niin puitot ovat yhtä siivottomassa kunnossa joka päivä. Ei kai nuorilla ole varaa juhlia päivittäinkään!? Kotikaupungissani kaupunginisännät pyysivät asukkailta siivousapua jotta puistot saataisiin kuntoon ennen kuin turistit saapuvat. Siis nuoriso juhlii ja sotkee - vanhemmat siivoavat, aivan niin kuin kotonakin. Kasvatuksessa se vika on eikä juhlimisessa!

Entinen "rantamies" kirjoitti:

Ei siivottomuus johdu aina juhlimisesta. En tiedä miten siellä läntisessä naapurimaassa on juhlimisen malli, mutta täällä meillä niin puitot ovat yhtä siivottomassa kunnossa joka päivä. Ei kai nuorilla ole varaa juhlia päivittäinkään!? Kotikaupungissani kaupunginisännät pyysivät asukkailta siivousapua jotta puistot saataisiin kuntoon ennen kuin turistit saapuvat. Siis nuoriso juhlii ja sotkee - vanhemmat siivoavat, aivan niin kuin kotonakin. Kasvatuksessa se vika on eikä juhlimisessa!

Lue lisää

Ei hellyys tai sen puute johda ihmistä siivottomuuteen.
Käytöstavat ja kotikasvatus ovat jääneet saamatta. Tottahan toki lapsia voi kasvattaa hellyydellä tai ei, mutta opin on mentävä perille saakka. Vasta silloin kasvatus on ollut aitoa.

Ehkä on niin, että nykykodeissa ei järjestykselle ja siivoukselle panna painoa ajan puutteessa, ja siksi opitaan, että roskaaminen on yleisesti hyväksyttävää ja salonkikelpoista käyttäytymistä.
Sillähän on työllistävä vaikutus, kun siivoojilla riittää töitä!
Tietenkin myös monet katsovat olevansa ns. parempaa väkeä, sivistyneitä, vakityössä käyviä, kielitaitoisia ja EU-kansalaisia.
Ei sellaisen tarvitse jostakin periferian puistonkulman siisteydestä välittää.

mistä johtunee? kirjoitti:

Ei hellyys tai sen puute johda ihmistä siivottomuuteen.
Käytöstavat ja kotikasvatus ovat jääneet saamatta. Tottahan toki lapsia voi kasvattaa hellyydellä tai ei, mutta opin on mentävä perille saakka. Vasta silloin kasvatus on ollut aitoa.

Ehkä on niin, että nykykodeissa ei järjestykselle ja siivoukselle panna painoa ajan puutteessa, ja siksi opitaan, että roskaaminen on yleisesti hyväksyttävää ja salonkikelpoista käyttäytymistä.
Sillähän on työllistävä vaikutus, kun siivoojilla riittää töitä!
Tietenkin myös monet katsovat olevansa ns. parempaa väkeä, sivistyneitä, vakityössä käyviä, kielitaitoisia ja EU-kansalaisia.
Ei sellaisen tarvitse jostakin periferian puistonkulman siisteydestä välittää.

Lue lisää

asian ytimeen edelliset " Nimimerkit".
Kuljen Jerryn kanssa 4kertaa samat reitit jotakuinkin --ja olen ottanut tavakseni siivota joitakin pahempia paikkoja --kun ja jos sattuu olemaan "roskis" lähettyvillä. Meitä on ainakin kaksi muuta koirankävellyttäjää jotka otamme roskan sieltä toisen täältä mennessämme .

Tuntui ensin alussa jotenkin hölmöltä ruveta siivoomaan toisten jälkiä ,mutta nyt se ei enään ole niin vastenmielistä .Olen 4v jerryn kanssa promeneerannut---ja kun ottaa myöskin koiransa jätöksiä pois (joutuu kyllä joskus ottaan naapurinkoiran kakatkin ).
Nyt kyllä tämä luisui pois aiheesta olis kai laitettava uusi Keskustelu paikka koiran kakoista :=):=)

pullaulla kirjoitti:

asian ytimeen edelliset " Nimimerkit".
Kuljen Jerryn kanssa 4kertaa samat reitit jotakuinkin --ja olen ottanut tavakseni siivota joitakin pahempia paikkoja --kun ja jos sattuu olemaan "roskis" lähettyvillä. Meitä on ainakin kaksi muuta koirankävellyttäjää jotka otamme roskan sieltä toisen täältä mennessämme .

Tuntui ensin alussa jotenkin hölmöltä ruveta siivoomaan toisten jälkiä ,mutta nyt se ei enään ole niin vastenmielistä .Olen 4v jerryn kanssa promeneerannut---ja kun ottaa myöskin koiransa jätöksiä pois (joutuu kyllä joskus ottaan naapurinkoiran kakatkin ).
Nyt kyllä tämä luisui pois aiheesta olis kai laitettava uusi Keskustelu paikka koiran kakoista :=):=)

Lue lisää

Kun olen kävelyllä niin en kylläkään siivoa toisten koirien kakkoja, enkä muitakaan roskia. Maksan sen verran veroja että niiden avulla voidaan palkata ylimääräinen puistosiivooja pitämään paikat siistinä. Minulla on kyllä kaupungin omat säännöt koirakakoista taskussani ja jos näen että joku ei kerää koiransa kakkoja niin näytän hänelle mitä siitä on päätetty ja se kyllä tepsii! Mutta siitä huolimatta laskin viime keväänä, kun lumet olivat sulaneet, 29 koirankakkaa noin 100 m:n matkalla tien penkasta. Hävytöntä!

Entinen "rantamies" kirjoitti:

Kun olen kävelyllä niin en kylläkään siivoa toisten koirien kakkoja, enkä muitakaan roskia. Maksan sen verran veroja että niiden avulla voidaan palkata ylimääräinen puistosiivooja pitämään paikat siistinä. Minulla on kyllä kaupungin omat säännöt koirakakoista taskussani ja jos näen että joku ei kerää koiransa kakkoja niin näytän hänelle mitä siitä on päätetty ja se kyllä tepsii! Mutta siitä huolimatta laskin viime keväänä, kun lumet olivat sulaneet, 29 koirankakkaa noin 100 m:n matkalla tien penkasta. Hävytöntä!

Lue lisää

alkuperäiseen aiheeseen .
TV:stä tuli tässä jokupäivä ohjelma ja en jaksa muistaa oliko se täältä Ruotsista tai suomesta (katson molempia) . Siinä oli aiheena vanhukset jotka asuvat vanhusten talossa --kuinka he kaipaavat jotain hellittävää.
Sinne oli hankittu kissa joka oli kovin suosittu hellyyden kohde .Ei vaan tahdo kisun aika riittää kaikkien syliin.Ja moni oli vuorollaan jalkoja lämmittämään yöksikin .
Vanhukset olivat kovin tyytyväisiä kun saivat helliä sitä ja kisu tietysti myös .
Koiraa ei voi ottaa vakituiseksi sinne --koska he vanhukset, syöttävät sen kuoliaaksi "kautta AIKA YKSIKÖN"
Puhutaan paljon allergioista --mutta nämä vanhat ihmiset ovat "kai" jo niin immuunia sellaisille hienoille sairauksille . Ja ovat eläneet varhaisen lapsuutensa sellaisissa oloissa missä sai immuunin useimmille taudeille .
Mutta hellyyttä kaipaavat ja kun eivät enään saa kanssaihmisiltä ovat kissat ja koirat hyvä korvike --ikävä vaan että vanhukset eristetään luonnollisista elinympäristöistä pois muitten silmistä( En sano omaisten silmistä --Vaikka mieli tekisi)

pullaulla kirjoitti:

alkuperäiseen aiheeseen .
TV:stä tuli tässä jokupäivä ohjelma ja en jaksa muistaa oliko se täältä Ruotsista tai suomesta (katson molempia) . Siinä oli aiheena vanhukset jotka asuvat vanhusten talossa --kuinka he kaipaavat jotain hellittävää.
Sinne oli hankittu kissa joka oli kovin suosittu hellyyden kohde .Ei vaan tahdo kisun aika riittää kaikkien syliin.Ja moni oli vuorollaan jalkoja lämmittämään yöksikin .
Vanhukset olivat kovin tyytyväisiä kun saivat helliä sitä ja kisu tietysti myös .
Koiraa ei voi ottaa vakituiseksi sinne --koska he vanhukset, syöttävät sen kuoliaaksi "kautta AIKA YKSIKÖN"
Puhutaan paljon allergioista --mutta nämä vanhat ihmiset ovat "kai" jo niin immuunia sellaisille hienoille sairauksille . Ja ovat eläneet varhaisen lapsuutensa sellaisissa oloissa missä sai immuunin useimmille taudeille .
Mutta hellyyttä kaipaavat ja kun eivät enään saa kanssaihmisiltä ovat kissat ja koirat hyvä korvike --ikävä vaan että vanhukset eristetään luonnollisista elinympäristöistä pois muitten silmistä( En sano omaisten silmistä --Vaikka mieli tekisi)

Lue lisää

Minulla oli tilaisuus seurata läheltä sairaalan osaston elämää, osaston, jolta ei koskaan palata maalliseen kotiin, siellä vain odotetaan kutsua viimeiseen lepoon. Siellä näin kuinka kova hellyyden kaipuu on ihmisellä jolla ei enää ole jäljellä kykyä puhua eikä liikkua omin avuin.

Hoitajat siirsivät istumaan kykeneviä potilaita, rullatuoliin sidottuina, pitkän käytävän varrelle. Siinä he sentään voivat silmillänsä seurata osastolla liikkuvia, muita potilaita, hoitajia, ja vierailijoita.

Sydämeni liikahtaa aina ajatellessani heitä. Kuinka yksin he olivat siitä huolimatta.
Eräs mummo istui sylissänsä nukke, jota hän hyväili ja halaili, katseli silmiin ja puhui hiljaa elottomalle nukelle, kuin lapsellensa .(jota en koskaan sairaalassa tavannut äitinsä vieraana, vaikka sellainen hänelläkin oli. Vertaa tuo viimeinen lauseesi viestissäsi, ""poissa silmistä."""

Hänen kohdallaan aina hieman pysähdyin, kyselin kuulumisia ja tartuin käteen, enkä unohda kiitollista katsettansa koskaan.

Yritin jutella ihan jokaiselle kohtaamalleni potilaalle, vaikka suurimman ajan tietysti vietin äitini luona, aamusta aikaisesta myöhään iltaan, syöttäen ja juottaen, ollen lähellä, pitäen kädestä ja silittäen kuumeista otsaa, tai vieden ulos aurinkoon kesällä, syksyn tullen katselimme vain ikkunasta tuttua maisemaa.

Niin moni on yksin, niin moni kaipaa hellyyttä, mutta sairaalassa ei sallita eläimiä, vanhainkodeissa onneksi on tilanne toinen kuten kerroitkin.

Tavakseni on tullut tervehtiä ohimennen edellisen kaltaisissa tilanteissa ihan jokaista, kaikissa laitoksissa, vastasipa hän tervehdykseeni tai ei, sen ei ole väliä. Pidän tärkeämpänä että osoitan ettei kukaan ole liian heikko vastaanottamaan vaikkapa pienen hymyn, tai hyvän päivän toivotuksen.
Usein kysyn mitä tänään kuuluu, ja huomaankin jääväni keskusteluun ihan vieraan ihmisen kanssa, mutta lähtiessäni meistä on tullut ikäänkuin "tutut toisillemme."

Eilenkin, terveyskeskuksessa, sattui vain kohdalle entinen naapurini, ja hyvän mielen saimme molemmat siinä keskustelussamme, ensiavun käytävällä.

kirjar ilman rek. kirjoitti:

Minulla oli tilaisuus seurata läheltä sairaalan osaston elämää, osaston, jolta ei koskaan palata maalliseen kotiin, siellä vain odotetaan kutsua viimeiseen lepoon. Siellä näin kuinka kova hellyyden kaipuu on ihmisellä jolla ei enää ole jäljellä kykyä puhua eikä liikkua omin avuin.

Hoitajat siirsivät istumaan kykeneviä potilaita, rullatuoliin sidottuina, pitkän käytävän varrelle. Siinä he sentään voivat silmillänsä seurata osastolla liikkuvia, muita potilaita, hoitajia, ja vierailijoita.

Sydämeni liikahtaa aina ajatellessani heitä. Kuinka yksin he olivat siitä huolimatta.
Eräs mummo istui sylissänsä nukke, jota hän hyväili ja halaili, katseli silmiin ja puhui hiljaa elottomalle nukelle, kuin lapsellensa .(jota en koskaan sairaalassa tavannut äitinsä vieraana, vaikka sellainen hänelläkin oli. Vertaa tuo viimeinen lauseesi viestissäsi, ""poissa silmistä."""

Hänen kohdallaan aina hieman pysähdyin, kyselin kuulumisia ja tartuin käteen, enkä unohda kiitollista katsettansa koskaan.

Yritin jutella ihan jokaiselle kohtaamalleni potilaalle, vaikka suurimman ajan tietysti vietin äitini luona, aamusta aikaisesta myöhään iltaan, syöttäen ja juottaen, ollen lähellä, pitäen kädestä ja silittäen kuumeista otsaa, tai vieden ulos aurinkoon kesällä, syksyn tullen katselimme vain ikkunasta tuttua maisemaa.

Niin moni on yksin, niin moni kaipaa hellyyttä, mutta sairaalassa ei sallita eläimiä, vanhainkodeissa onneksi on tilanne toinen kuten kerroitkin.

Tavakseni on tullut tervehtiä ohimennen edellisen kaltaisissa tilanteissa ihan jokaista, kaikissa laitoksissa, vastasipa hän tervehdykseeni tai ei, sen ei ole väliä. Pidän tärkeämpänä että osoitan ettei kukaan ole liian heikko vastaanottamaan vaikkapa pienen hymyn, tai hyvän päivän toivotuksen.
Usein kysyn mitä tänään kuuluu, ja huomaankin jääväni keskusteluun ihan vieraan ihmisen kanssa, mutta lähtiessäni meistä on tullut ikäänkuin "tutut toisillemme."

Eilenkin, terveyskeskuksessa, sattui vain kohdalle entinen naapurini, ja hyvän mielen saimme molemmat siinä keskustelussamme, ensiavun käytävällä.

Lue lisää

olisi enemmän,olisi maailma parempi paikka asua.

ihmisiä,kun kirjoitti:

olisi enemmän,olisi maailma parempi paikka asua.

Kaliperin hellässä turvassa on mukava olla!
tulipahan vaan mieleeni:=):=)