Minä lowkey uskon. Viime vuoden tammi-helmikuu aikoihin koin jotain todella outoa. Olin ihan järjissäni, ja nukkunut sillon hyvin,enkä ajatellut mitään ahdistavaa. Siis aivan yhtäkkiä, ilman että olin katsonut tai ajatellut mitään pelottavaa, kuin salama tyhjältä taivaalta koin: todella pahaa ahdistusta ihan yhtäkkiä, tunsin niinkuin joku paha voima tarkkailisi minua, se oli todella ahdistava tunne, tunsin sen energian "pahuuden" se oli todella julma ja paha "olento"/energia. Aistin kuinka paha se oli, tunsin ja aistin aivan järkyttävää pahuutta ja julmuutta... se oli karmivaa, mitään tollast en oo ennen kokenut. Mä olin todella ahdistunut siinä hetkessä.
Oudointa on,että en normaalisti koe, että kukaan tarkkailee minua, en normaalisti koe mitään tollasta, toi on ainoo kerta elämässäni kun oon tuntenut jotain tollast. Tää kuulostaa skitsorantilta joltain psykoosilta , MUTTA KUN MINÄ EN YLEENSÄ JA NORMAALISTI KOE MITÄÄN VASTAAVAA. Voin ihan rehellisesti sanoa, että en oo kokenut mitään vastaavaa niinkun ikinä, mulle ei oo ikinä ennen randomisti tullut tollasta ahdistusta ja aistimusta randomisti, en oo ikinä ennen tuntenut mitään tollast ja ton jälkeenkin: en oo ikinä kokenut mitää tollast, toi oli ainoo kerta...
Noh ajattelin, että ehkä olin vaan ahdistunut tai jotain, ja en antanut asian vaivata enempää mieltäni, kunnes aloin yhdistellä jotain juttuja päässäni. Oliskohan ollut viikko, kaks ton jälkeen kun Veera blokkas mut kaikkialla ja meil tuli konflikti, sit vaan tapahtu kaikkia tosi ikäviä asioita esim sukulaisen kuolema... ja sit aloin miettiä tota uudelleen.
Mulla on tosi vahva intuiitio ja tosi vahvasti tunnen ja pystyn jopa "ennustaan" tulevaa (en tietenkää kirjaimellisesti). Elän tosi intuiitivisesti ja tunteella, aistin ihmisistä pahuutta ja hyvyyttä, sen takia osaan tietää ketkä on hyviä (luotettavia) ja ketkä on pahoja (epäluotettavia) tai välimuotoja (neutraali).
Uskon, että jokin paha voima hallinnut mun elämää ja vienyt sitä väärään suuntaa, halunnut satuttaa mua pahimmalla mahdollisella tavalla. Tässä meidän maailmassa se on ehkä ihminen, mut henkien maailmassa se on pahuus itse, sitä se mun "aistimus" tarkoitti. Ja tiedän, että pahiten mua satuttais se, että hänelle sattuis jotain, koska näin hänenkin aidon persoonan ja energian, niin kiltin ja herkän. Sillä nyt ei oo väliä ollaanko yhteyksissä, tai lähellä, kunhan hänellä on hyvä olla, se on tärkeintä nyt.
Ja jos hän aistisi ihmisten energiat kuten minä, hänkin tietäisi, että minä en tahdo pahaa hänelle tai kellekkään. Mutta se mitä mä pelkään, on että joku paha ihminen yrittää nyt systemaattisesti satuttaa sekä mua ,että häntä. Se on ehkä vaan omaa mielikuvitusta, jota sytyttänyt palstalla ja luonut demoneita sinne missä niitä ei alunperin ollutkaan, mut se paha energia sai mut pelokkaaks ja mä yhä pelkään, että tilanne on vaikeampi, kuin olen ymmärtänyt ja että jotkut ihmiset/yksi ihminen pyrkii kontrolloimaan suurempaa joukkoa, saadakseen omat sadistiset päämääränsä toteutumaan. (Tää kuulostaa ihan hullulta jos ottaa pois kontekstista xd)
Ja mä en todelkaa usko mihinkään hörhöjuttuihin!! Mutta en sano, että siinä on mitään pahaa luottaa intuiitioon ja tunteesen, koska edes tiede ei täysin tiedä miten maailmankaikkeus on rakennettu ja voi olla että se on jotenki ennalta-arvattavissa, jolloin pystyttäis estään pahan tapahtuminen.
Parhaiten sitä mitä koin Veeran kaa, voisi kuvailla, että me molemmat ollaan samanlaisia "sieluja", ei se päde arkielämään: meidän persoonat eroo joo, ja arki erilaista, ja myös ihmisinä erilaista, mut ollaan henkellisesti kilttei, hyväntahtoisia, välittäviä, herkkiä, jne, sen minä näin hänestä.
Ja totta kai mulla on silloin tarve suojella ja tukea, jos näen ihmisiä joiden sielut ovat jopa täysin mustia tai pahoja. (se on harvinaista, mutta niitäkin ihmisiä on). Toivottavasti joku pystyy tulkitseen tän mun tekstin mun mielenmaisemankautta, eikä vaa skitsoränttinä, koska mä en osaa paremmin kirjoittaa sitä nyt. Vaikea kuvailla näitä asioita täysin selkeästi. Johonkin yliluonnoliseen voimaan uskon kuitenkin, ja toi tapahtuma vahvistaa uskoani.
Oudointa on,että en normaalisti koe, että kukaan tarkkailee minua, en normaalisti koe mitään tollasta, toi on ainoo kerta elämässäni kun oon tuntenut jotain tollast. Tää kuulostaa skitsorantilta joltain psykoosilta , MUTTA KUN MINÄ EN YLEENSÄ JA NORMAALISTI KOE MITÄÄN VASTAAVAA. Voin ihan rehellisesti sanoa, että en oo kokenut mitään vastaavaa niinkun ikinä, mulle ei oo ikinä ennen randomisti tullut tollasta ahdistusta ja aistimusta randomisti, en oo ikinä ennen tuntenut mitään tollast ja ton jälkeenkin: en oo ikinä kokenut mitää tollast, toi oli ainoo kerta...
Noh ajattelin, että ehkä olin vaan ahdistunut tai jotain, ja en antanut asian vaivata enempää mieltäni, kunnes aloin yhdistellä jotain juttuja päässäni. Oliskohan ollut viikko, kaks ton jälkeen kun Veera blokkas mut kaikkialla ja meil tuli konflikti, sit vaan tapahtu kaikkia tosi ikäviä asioita esim sukulaisen kuolema... ja sit aloin miettiä tota uudelleen.
Mulla on tosi vahva intuiitio ja tosi vahvasti tunnen ja pystyn jopa "ennustaan" tulevaa (en tietenkää kirjaimellisesti). Elän tosi intuiitivisesti ja tunteella, aistin ihmisistä pahuutta ja hyvyyttä, sen takia osaan tietää ketkä on hyviä (luotettavia) ja ketkä on pahoja (epäluotettavia) tai välimuotoja (neutraali).
Uskon, että jokin paha voima hallinnut mun elämää ja vienyt sitä väärään suuntaa, halunnut satuttaa mua pahimmalla mahdollisella tavalla. Tässä meidän maailmassa se on ehkä ihminen, mut henkien maailmassa se on pahuus itse, sitä se mun "aistimus" tarkoitti. Ja tiedän, että pahiten mua satuttais se, että hänelle sattuis jotain, koska näin hänenkin aidon persoonan ja energian, niin kiltin ja herkän. Sillä nyt ei oo väliä ollaanko yhteyksissä, tai lähellä, kunhan hänellä on hyvä olla, se on tärkeintä nyt.
Ja jos hän aistisi ihmisten energiat kuten minä, hänkin tietäisi, että minä en tahdo pahaa hänelle tai kellekkään. Mutta se mitä mä pelkään, on että joku paha ihminen yrittää nyt systemaattisesti satuttaa sekä mua ,että häntä. Se on ehkä vaan omaa mielikuvitusta, jota sytyttänyt palstalla ja luonut demoneita sinne missä niitä ei alunperin ollutkaan, mut se paha energia sai mut pelokkaaks ja mä yhä pelkään, että tilanne on vaikeampi, kuin olen ymmärtänyt ja että jotkut ihmiset/yksi ihminen pyrkii kontrolloimaan suurempaa joukkoa, saadakseen omat sadistiset päämääränsä toteutumaan. (Tää kuulostaa ihan hullulta jos ottaa pois kontekstista xd)
Ja mä en todelkaa usko mihinkään hörhöjuttuihin!! Mutta en sano, että siinä on mitään pahaa luottaa intuiitioon ja tunteesen, koska edes tiede ei täysin tiedä miten maailmankaikkeus on rakennettu ja voi olla että se on jotenki ennalta-arvattavissa, jolloin pystyttäis estään pahan tapahtuminen.
Parhaiten sitä mitä koin Veeran kaa, voisi kuvailla, että me molemmat ollaan samanlaisia "sieluja", ei se päde arkielämään: meidän persoonat eroo joo, ja arki erilaista, ja myös ihmisinä erilaista, mut ollaan henkellisesti kilttei, hyväntahtoisia, välittäviä, herkkiä, jne, sen minä näin hänestä.
Ja totta kai mulla on silloin tarve suojella ja tukea, jos näen ihmisiä joiden sielut ovat jopa täysin mustia tai pahoja. (se on harvinaista, mutta niitäkin ihmisiä on). Toivottavasti joku pystyy tulkitseen tän mun tekstin mun mielenmaisemankautta, eikä vaa skitsoränttinä, koska mä en osaa paremmin kirjoittaa sitä nyt. Vaikea kuvailla näitä asioita täysin selkeästi. Johonkin yliluonnoliseen voimaan uskon kuitenkin, ja toi tapahtuma vahvistaa uskoani.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.