Olen kotona lapsen kanssa kaikki päivät, mies lähtee aamulla töihin kello 6 ja kun tulee illalla kotiin niin syö, käy suihkussa ja menee nukkumaan. Kerran kahdessa viikossa hänellä on 3 vapaa päivää jolloin hän lepää ja näkee kaveraita että jaksaa taas tehdä töitä. On välillä tosi yksinäinen olo, muksukin on vasta puolen vuoden ikäinen eli ei voi puistoonkaan mennä. Kaikki kaverit on aina tosi kiireisiä omien parisuhteittensa ja töittensä kanssa, ja viettää viikonloput baarissa... Tuun hulluks täällä kotona!!
kotona muksun kanssa
kotiäiti81
5525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitäkai se perhe-elämä lienee.. Elämässä tehdään valintoja ja mennään niiden mukaan. Entäpä jos hankit myöhemmin lapselle päivähoitopaikan ja lähdet opiskelemaan itsellesi jatkoa amistutkinnon lisäksi. Tai etsi sitten töitä.
No sinä se osaat kannustaa. Idiootti.
Hei äippä, koitas jaksella! Löytyykö kavereita neuvolan kautta tai lähiön muista mammoista?? Tsemppiä! Nimim. perässä tullaan.
kavereita ei paljon kiinnosta, kun aloin heidän mielestään erilaiseksi nuoreksi. Lapseni on nyt 2v. Elämä on muuten mallillaan,mutta voisihan niitä ystäviä olla muitakin mieheni lisäksi. Olen vaan aika ujo ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin, joten puistoistakaan tms.ei ole niitä uusia tarttunut matkaan. Syksyllä aloitan luultavasti opiskelut, joten saa nähdä löytyykö ystävää sitä kautta. Mielestäni ystävyyssuhteet ja ystävyys yleensäkin on vain mennyt jotenkin pinnalliseksi, joten olen jo menettänyt toivoni "tosiystävän" löytämisen suhteen. Oishan tuo kiva joskus tehdä jotain vaikka pariskuntaporukalla, parempi vielä jos olisi "lapsellisia" sellaisia. Vielä ei ole osunut kohdalle.
Puoli vuotiaan kanssa voi tehdä jo vaikka mitä. Voi käydä kävelyllä, puistossakin katselemassa muita lapsia ja keinumassa ja hiekkalaatikolla istuksimassa, kunhan oppii istumaan.
Voi käydä vauvauinnissa, muskarissa, äiti-lapsipiireissä, perhekerhoissa, babybiossa... Paitsi tietenkin silloin jos asuinpaikan läheisyydestä ei niitä löydy. :o/
Joka tapauksessa, ei kannata jäädä sisään nysväämään, jos jää, ulos menemisen kynnys vain kasvaa. Rohkeasti vaan puistoon tekemään tuttavuutta muihin äiteihin ja lapsiin.
Ja mulle saa laittaa postia, jos haluaa vaihtaa maileja tai jutella joskus mesessä. =)
että koeta saada silloin tällöin lapsi vaikka hetkeksi hoitoon ja käy jossain vähän tuulettumassa. Se antaa kummasti voimaa taas harmaaseen arkeen. Zemiä!