Olen tainnut ihastua sellaiseen hiljaiseen mieheen joka ei turhia puhu. Hän on aikalailla vastakohtani. Ei ollenkaan sellainen tyypillinen mihin ihastuisin.
Päivän tunnustus
Anonyymi-ap
401112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Onko sinulla hyvä perse ?
😂😂😂😂😂
Ihan kiinteä 🍑 Tykkäätkö katsella?
Tykkään. Farkut sopii hyvin sinulle.
Ehkä jokin muukin sopii
Avaimesi sopii lukkooni?
Sopii, jos hän olisit
Mikä se vois olla?😉
Tuu koklaa😉
Kuulostaa hyvältä
Hiljaisissa miehissä ei ole mitään vikaa. Ihania monet sellaiset, toivottavasti "sinunkin"!
Isä on hiljainen, äiti pölöttäjä. Tasapainottavat hyvin toisiaan. 😅
Otan osaa.
Minä olen ihastunut sellaiseen pölöttäjään, mutta eiköhän se summu hetkeksi hiljene, kun annan oikein märän suukon hänelle.
t. Hiljainen mies
Tee se, hän varmasti tykkää🙂
😘😘
Laita pieni tunniste😉
Valomerkki! ;))
Tämä sopii kyllä moneen, mutta ap omii.
No nyt välähti😅
Apuaaa en kestä...😘
Siis mun päässäni välähti.
Tykkään sinusta. Muista se!
Narikka?
Muistan...haluaisin olla ainut😚
Olet ainut!
Ihanaa😘 Sinä olet myös ainut.
Niin ... mies joka puhuu vähän mutta asiaa...❤️🔥
Ja entä sitten?
Suomalainen Anita puhua pälpättää taukoamatta. Ei suunvuoroa saa.
Lol
Hiljaiset miehet on mukavia. Itsekin olen hiljainen. En jaksaisi puheripulimiehen kanssa.
Olen samaa mieltä, tottunut hiljaisuuteen.
Jist
Mitä teen tämän miehen kanssa, ei puhu eikä pussaa
Meneekö vaihtoon?
Suomalainen mies ei kuulemma puhu eikä pussaa
Noin se tuntuu olevan.
Tämä rakkauden selitysteoria aikalailla alkuunsa tyrmää ajatuksen siitä, että rakkaussuhde olisi jotenkin toimivampi tai parempi, jos puolisoiden erilaiset piirteet loisivat suhteen jotenkin monipuolisemmaksi, teoriassa täydellisemmäksi.
Rakkauden Klooniteorian mukaan me viihdymme itsemme kaltaisten kanssa helpommin kuin vastakohtiemme seurassa. Kuulostaa suht’ loogiselta myös maalaisjärjellä ajateltuna, vai mitä?
Vastakohdat eivät todellakaan täydennä toisiaan parisuhteessa, mitä tulee isoihin asioihin. On kummankin osapuolen kannalta raskasta, jos isoissa arkeen vaikuttavissa asioissa ollaan kuin yö ja päivä. Kyse ei ole siitä, että toisen tapa olla olisi jotenkin parempi kuin toisen, vaan yksinkertaisesti liika erilaisuus on pahasta.
Jos toinen haluaa matkustella usein. Rakastaa matkustelua yli kaiken ja toinen viihtyy vain kotona, täytyy väistämättä tehdä isoja kompromisseja. Tai jos toinen osapuoli on todella tarkka, järjestelmällinen ja haluaa tehdä asiat hyvissä ajoin ja toinen on krooninen myöhästelijä, joka haluaa tehdä asiat rennolla otteella. Jos toinen on todella sosiaalinen ekstrovertti, niin on vaikea sovittaa arkea yhteen paljon yksinoloa kaipaavan introvertin kanssa. Paljon helpompaa on, jos kaksi matkustelemisesta innostunutta on yhdessä tai kaksi rentoa ihmistä on parisuhteessa keskenään. Sitten jos mennään vielä isompiin eroavaisuuksiin. Jos toinen on todella tarkka rahankäytöstä, niin on raskasta olla ihmisen kanssa, joka laittaa heti kaiken menemään. Pahimmillaan joudut jopa kärsimään siitä, jos kumppanin käytös on todella erilaista kuin omasi.
Eiköhän se kultainen keskitie tähänkin sovi. Sen verran samanlaiset et koetaan tuttuuden tunnetta. Sen verran erilaiset et toinen voi näyttäytyä mielenkiintoisena, häneltä voi oppia jotain uutta ja nähdä asioita eri näkökulmista.
Hiljaiset miehet ajattelee, sellainen turha väkisin väännetty juttelu on ärsyttävää imao, vaikka pyrin kyllä pitään keskustelua yllä aina ihan kohteliaisuus syistäkin. No en sentää oo sellanen ujo tuppisuu mikä olin lapsena. :)
Puhu perseellä siitä se lähtee