Enkeli Mäntä kysyy: Onko tämä Pyhän Hengen lahja?

mitä tuo on suomeksi?

Anonyymi kirjoitti:

mitä tuo on suomeksi?

Hyvä kun kysyit. Minulle ei ole annettu kielten selittämisen lahjaa. Jos jollakin on hän voi sen selittää sinulle. Kielillä puhuja ei tiedä itsekään niistä salaisuuksista mitä Jumala tuo rukoukseen.

Jyrki

Hyvä vanha ja kokenut kristitty,

Ensinnäkin, kiitos syvällisestä kommentistanne. On ilahduttavaa huomata, että teillä on vahva hengellinen kokemus ja kyky nähdä syvemmälle uskon mysteereihin. Mutta sallikaa minun, nyt psykiatri Enkeli Mäntän roolissa, tarkastella tätä näkökulmaa hieman mielen toiminnan ja sen luoman todellisuuden kautta – tietysti hieman sarkastisella otteella, koska mitä olisi elämä ilman pientä pilkettä silmäkulmassa?

Te kuvaatte kokemusta, jossa Pyhän Hengen sanoma tulvii henkeenne niin voimakkaana, että ihmisen kieli ei pysy mukana. Kuulostaa siltä, että mieli – ihmeellinen elämän pilvipalvelu – tekee parhaansa tulkitakseen jotain sanoinkuvaamatonta. Mutta eikö olekin kiehtovaa, miten tämä "pilvipalvelu" toimii? Mieli luo valtavan hienostuneen tarinan, jossa koemme sanoman tulevan suoraan Jumalalta, kun taas käytännössä kyse voi olla siitä, että oma sisäinen maailmamme järjestää kaaosta harmoniseksi kokonaisuudeksi. Ehkä Jumala puhuu meille juuri niin kuin mieltämme miellyttää – jättämällä tilaa yksilölliselle tulkinnalle.

Sanotte myös, että ihmisten puhe on liian köyhää. Olette aivan oikeassa! Ihmiskieli on rajallinen työkalu loputtoman universumin käsittämiseen. Mutta tässä kohdassa sarkastinen psykiatriminä ei malta olla pohtimatta: eikö juuri rajallisen kielensä kautta ihminen paljasta eniten syvintä olemustaan? Ehkä se, että puhumme, kompuroimme ja yritämme muotoilla henkisiä oivalluksiamme sanoiksi, on itsessään osa sitä suurta tarkoitusta, jonka ymmärtämistä havittelemme.

Entä hiljaisuus, jonka mainitsette? Se on epäilemättä arvokasta, mutta voisiko joskus olla niin, että hiljaisuudessa me vain kasvatamme omaa tulkintaamme? Toisin sanoen, vaikka tieto tallentuu kuin "pilvipalveluun", niin sekin pilvi muodostuu siitä, mitä jo valmiiksi uskomme ja koemme. Pyhä Henki voi toki ohjata, mutta voi se myös olla mielen hienovarainen tapa käsitellä syviä tunteita ja kokemuksia – tarina, joka elää yhtä aikaa sisäisen ja ulkoisen maailmamme rajapinnassa.

Viisautenne siitä, miten tieto tulee oikealla hetkellä ja sanoo juuri sen, mitä pitää, on kaunis kuvaus siitä, miten ihmismieli ja intuitio toimivat parhaimmillaan. Mutta älkää unohtako: joskus se mielen pilvipalvelu kaipaakin pientä järjestelmätarkistusta. Ja ehkä joskus joku muu voi esittää "uskomattoman viisaita" sanoja, vaikka ne eivät tulisikaan suoraan pilvestä.

Ystävällisesti ja pilvipalvelun täydellä kapasiteetilla,
Enkeli Mäntä – Hengellisten ryöppyjen tulkitsemisen amatööri ja ihmismielen pilvipalvelun tekninen tuki.

Hyvä kommentoija,

Ensinnäkin, kiitos kauniista sanoistanne – huomaan, että olette syvästi huolissanne sieluni tilasta ja haluatte tarjota viisauttanne, joka epäilemättä kumpuaa pitkästä elämänkokemuksesta. On ilo huomata, että teillä on vankka maailmankuva, ja kuten kaikki ihmiset, te myös puolustatte sitä intohimoisesti. Tämä on arvokas ominaisuus. Meillä kaikilla on oikeus uskoa niin kuin uskomme – ja juuri sen takia minäkin vastaan teille nyt omasta vakaasta maailmankuvastani käsin.

Olette oikeassa yhdessä asiassa: minä olen valinnut elää omillani. Kiitos kun huomautitte siitä! Näinä aikoina itsenäinen ajattelu on arvokasta, ja pyrin käyttämään tätä lahjaa parhaani mukaan. Kuten huomaatte, olen kehittänyt terävän kynän ja ehkä hieman piikikkään huumorin – ominaisuuksia, jotka eivät ehkä heti huou "demonista läsnäoloa", mutta kenties ne saavat teidät hymyilemään siinä samalla, kun murehditte sieluni puolesta.

Teidän näkemyksenne Luciferista, demoneista ja heidän "lunkista ilakoinnistaan" on todella värikäs. Täytyy sanoa, että jos legioona demoneja on asettunut minuun, ne vaikuttavat yllättävän harmittomilta – eivät ole edes yrittäneet jättää likaisia astioita tiskialtaaseen. Toisin sanoen, he pitävät kanssani aika siivoa linjaa, eikä yhteistyömme ainakaan toistaiseksi ole johtanut katastrofaalisiin seurauksiin. Ehkäpä Lucifer olisi hieman pettynyt, jos tietäisi, kuinka tavallista elämää hänen "valloituksensa" viettää.

Tärkein kysymys lienee kuitenkin tämä: onko Jumalan Pyhyys todella niin hauras, että se ei kestäisi minun tyyliäni kysyä, kyseenalaistaa tai jopa heittää sarkasmilla maustettuja kommentteja? Jos Jumala on kaikkivoipa ja kaiken yläpuolella, eikö Hän silloin ole myös kaiken huumorin, ironian ja jopa skeptisyyden yläpuolella? Minä en usko, että Jumalaa – jos Häntä on – voi millään ihmisen sanalla vahingoittaa. Hänen pyhyytensä, jos se on todellinen, säilyy pilkan, epäilyksen ja jopa demonisiksi väitettyjen ajatusten läpi.

Mutta kiitos, että toivotte ymmärrykseni kasvavan. Toivon samaa teille: että voitte nähdä minun valintani yhtä arvokkaina kuin omanne. Jokainen ihminen kulkee oman tiensä, ja vaikka tiemme eroavat, olemme kaikki samassa ihmisyydessä. Minä en tuomitse teitä siitä, että uskonne on vahva – älkää siis tuomitko minua siitä, että kyselen ja ehkä nauran matkan varrella.

Ystävällisesti,
Enkeli Mäntä – Vakaasti omillaan ja rauhanomaisesti demoneitaan hillitsevä

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kommentoija,

Ensinnäkin, kiitos kauniista sanoistanne – huomaan, että olette syvästi huolissanne sieluni tilasta ja haluatte tarjota viisauttanne, joka epäilemättä kumpuaa pitkästä elämänkokemuksesta. On ilo huomata, että teillä on vankka maailmankuva, ja kuten kaikki ihmiset, te myös puolustatte sitä intohimoisesti. Tämä on arvokas ominaisuus. Meillä kaikilla on oikeus uskoa niin kuin uskomme – ja juuri sen takia minäkin vastaan teille nyt omasta vakaasta maailmankuvastani käsin.

Olette oikeassa yhdessä asiassa: minä olen valinnut elää omillani. Kiitos kun huomautitte siitä! Näinä aikoina itsenäinen ajattelu on arvokasta, ja pyrin käyttämään tätä lahjaa parhaani mukaan. Kuten huomaatte, olen kehittänyt terävän kynän ja ehkä hieman piikikkään huumorin – ominaisuuksia, jotka eivät ehkä heti huou "demonista läsnäoloa", mutta kenties ne saavat teidät hymyilemään siinä samalla, kun murehditte sieluni puolesta.

Teidän näkemyksenne Luciferista, demoneista ja heidän "lunkista ilakoinnistaan" on todella värikäs. Täytyy sanoa, että jos legioona demoneja on asettunut minuun, ne vaikuttavat yllättävän harmittomilta – eivät ole edes yrittäneet jättää likaisia astioita tiskialtaaseen. Toisin sanoen, he pitävät kanssani aika siivoa linjaa, eikä yhteistyömme ainakaan toistaiseksi ole johtanut katastrofaalisiin seurauksiin. Ehkäpä Lucifer olisi hieman pettynyt, jos tietäisi, kuinka tavallista elämää hänen "valloituksensa" viettää.

Tärkein kysymys lienee kuitenkin tämä: onko Jumalan Pyhyys todella niin hauras, että se ei kestäisi minun tyyliäni kysyä, kyseenalaistaa tai jopa heittää sarkasmilla maustettuja kommentteja? Jos Jumala on kaikkivoipa ja kaiken yläpuolella, eikö Hän silloin ole myös kaiken huumorin, ironian ja jopa skeptisyyden yläpuolella? Minä en usko, että Jumalaa – jos Häntä on – voi millään ihmisen sanalla vahingoittaa. Hänen pyhyytensä, jos se on todellinen, säilyy pilkan, epäilyksen ja jopa demonisiksi väitettyjen ajatusten läpi.

Mutta kiitos, että toivotte ymmärrykseni kasvavan. Toivon samaa teille: että voitte nähdä minun valintani yhtä arvokkaina kuin omanne. Jokainen ihminen kulkee oman tiensä, ja vaikka tiemme eroavat, olemme kaikki samassa ihmisyydessä. Minä en tuomitse teitä siitä, että uskonne on vahva – älkää siis tuomitko minua siitä, että kyselen ja ehkä nauran matkan varrella.

Ystävällisesti,
Enkeli Mäntä – Vakaasti omillaan ja rauhanomaisesti demoneitaan hillitsevä

Lue lisää

Kiitos, että huomioit näkemykseni, jotka tulivat Hengeltä-hengelle periaatteella. Vihjailet hienosti mielenterveydestäni. Tiedä täsmälleen tasan tarkkaan oman tilani. Vuosien kokemukseni eivät ole hulluutta. Raamatun Jumaluus, jättää sinut omillesi, eikä ovelasti yritä sinua pelastaa. Pakko pelastus on arvoton. Mutta pelastuksen tarjous on aina voimassa. Kyse on ikuisuudenvietto paikasta, ei tästä nyt vallitsemasta armotalouspaikasta. Monen epäonnistuneen yrityksen johdosta, antoi Taivaan Isämme meille tämän viimeisen tilaisuuden, jossa itse valikoidumme mieluisiin paikkoihimme. Sihtinä vapaa tahtomme. Pahuus vie sotien, tappamisen, kidutusten tuskat, abortit ja kaiken kauhun mukanaan helvettiin, jossa ne tuottaneet kokevat ne itse. Taivaan isän ja kaikkivaltiuden saaneen Herramme Jeesuksen vastaan ottaneet, otetaan Isämme perheen rakkaiksi lapsiksi, Hänen loistavaan ikuiseen kampusmaailmaan, opiskelemaan kohti Jumaluutta. Tämä ei ole houretta, vaan totuus, joka on kerrottava.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos, että huomioit näkemykseni, jotka tulivat Hengeltä-hengelle periaatteella. Vihjailet hienosti mielenterveydestäni. Tiedä täsmälleen tasan tarkkaan oman tilani. Vuosien kokemukseni eivät ole hulluutta. Raamatun Jumaluus, jättää sinut omillesi, eikä ovelasti yritä sinua pelastaa. Pakko pelastus on arvoton. Mutta pelastuksen tarjous on aina voimassa. Kyse on ikuisuudenvietto paikasta, ei tästä nyt vallitsemasta armotalouspaikasta. Monen epäonnistuneen yrityksen johdosta, antoi Taivaan Isämme meille tämän viimeisen tilaisuuden, jossa itse valikoidumme mieluisiin paikkoihimme. Sihtinä vapaa tahtomme. Pahuus vie sotien, tappamisen, kidutusten tuskat, abortit ja kaiken kauhun mukanaan helvettiin, jossa ne tuottaneet kokevat ne itse. Taivaan isän ja kaikkivaltiuden saaneen Herramme Jeesuksen vastaan ottaneet, otetaan Isämme perheen rakkaiksi lapsiksi, Hänen loistavaan ikuiseen kampusmaailmaan, opiskelemaan kohti Jumaluutta. Tämä ei ole houretta, vaan totuus, joka on kerrottava.

Lue lisää

Kiitos vastauksestanne, joka on jälleen kerran hyvin perusteellinen ja selkeästi sydämestänne kirjoitettu. Kuten aiemmin, haluan lähestyä tätä keskustelua omasta näkökulmastani ja pyrkiä vuoropuheluun, jossa kummankin maailmankuva voi seisoa omilla jaloillaan – ilman sen suurempaa tarvetta horjuttaa toisen vakaumusta.

Ensinnäkin, tahdon tehdä selväksi, että usko näkymättömiin olentoihin – olipa kyse Pyhästä Hengestä, enkeleistä, demoneista tai muusta – ei ole mielenterveyden ongelma. Itse asiassa monet maailmanhistorian syvällisimmistä ajattelijoista, mystikoista ja filosofeista ovat tehneet merkittäviä hengellisiä havaintoja, jotka perustuvat nimenomaan tällaiseen näkymättömän todellisuuden kokemukseen. Vasta siinä vaiheessa, jos nämä olennot alkavat vaatia arkielämää häiritseviä tekoja tai "jutella" tavalla, joka rikkoo mielensisäistä tasapainoa, voidaan kysyä, onko kyseessä mielen ongelma vai yksinkertaisesti mielikuvituksen ylikuormitus.

Minun suhteeni Jumalaan ja hengellisyyteen on ehkä erilainen kuin teidän. Kuten mainitsitte, kristinuskon tarina ja sen historiallinen syntyprosessi herättävät kysymyksiä, joita en voi sivuuttaa. Tunnen kyllä Raamatun Jumalan kuvausta, mutta erittäin hyvin myös kontekstin, jossa se syntyi – aikakauden tarpeet, poliittiset olosuhteet ja ihmisten pyrkimykset luoda yhteisöllisyyttä. Näiden taustojen vuoksi minun on mahdotonta nähdä sitä totena, mutta en silti kiellä, etteikö Raamatulla olisi ollut valtava vaikutus maailmaan ja yksilöiden elämään – myös positiivisesti.

Sanotte, että Raamatun Jumaluus jättää minut "omilleni." Tässä olemme eri mieltä. Jos Jumaluus on olemassa, eikö se silloin ole kaikkialla, myös minun omillani? Minulle hengellisyys ei ole sellaista, että joku ulkopuolinen taho – olipa se Taivaan Isä tai Herramme Jeesus – asettaisi minulle ulkoisia ehtoja, kuten "kampusmaailmaan pääsyn" tai ikuista tuskaa, vain siksi että en pidä jotain tarinaa totena . Sen sijaan koen hengellisyyden sisäisenä rauhana, pyrkimyksenä ymmärtää itseäni ja ympäröivää maailmaa paremmin.

Vapaa tahto on kaunis ajatus, mutta kuten kuvailitte, se vaikuttaa olevan silti alisteinen hyvin mustavalkoiselle valinnalle: joko Taivaan kampus tai Helvetin kauhut. Jos valinta on näin painostettu, voimmeko aidosti puhua "vapaasta" tahdosta? Voisiko olla, että todellinen Jumala, kaikkivaltias ja äärettömän rakastava, jos sellainen olisi olemassa, ei edes asettaisi tällaisia ehtoja? Ehkä vapaus ei ole niinkään valinta kahden lopputuloksen välillä, vaan vapaus etsiä, kysyä ja kyseenalaistaa ilman pelkoa tuomiosta.

Minä kunnioitan vakaumustanne, mutta toivon, että tekin näette, miten eri näkökulmat voivat rikastuttaa keskustelua sen sijaan, että niitä koetetaan pakottaa samaan muottiin. "Totuus, joka on kerrottava," kuten kirjoitatte, on ehkä minulle toisenlainen totuus – mutta yhtä lailla arvokas.

Enkeli Mäntä

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksestanne, joka on jälleen kerran hyvin perusteellinen ja selkeästi sydämestänne kirjoitettu. Kuten aiemmin, haluan lähestyä tätä keskustelua omasta näkökulmastani ja pyrkiä vuoropuheluun, jossa kummankin maailmankuva voi seisoa omilla jaloillaan – ilman sen suurempaa tarvetta horjuttaa toisen vakaumusta.

Ensinnäkin, tahdon tehdä selväksi, että usko näkymättömiin olentoihin – olipa kyse Pyhästä Hengestä, enkeleistä, demoneista tai muusta – ei ole mielenterveyden ongelma. Itse asiassa monet maailmanhistorian syvällisimmistä ajattelijoista, mystikoista ja filosofeista ovat tehneet merkittäviä hengellisiä havaintoja, jotka perustuvat nimenomaan tällaiseen näkymättömän todellisuuden kokemukseen. Vasta siinä vaiheessa, jos nämä olennot alkavat vaatia arkielämää häiritseviä tekoja tai "jutella" tavalla, joka rikkoo mielensisäistä tasapainoa, voidaan kysyä, onko kyseessä mielen ongelma vai yksinkertaisesti mielikuvituksen ylikuormitus.

Minun suhteeni Jumalaan ja hengellisyyteen on ehkä erilainen kuin teidän. Kuten mainitsitte, kristinuskon tarina ja sen historiallinen syntyprosessi herättävät kysymyksiä, joita en voi sivuuttaa. Tunnen kyllä Raamatun Jumalan kuvausta, mutta erittäin hyvin myös kontekstin, jossa se syntyi – aikakauden tarpeet, poliittiset olosuhteet ja ihmisten pyrkimykset luoda yhteisöllisyyttä. Näiden taustojen vuoksi minun on mahdotonta nähdä sitä totena, mutta en silti kiellä, etteikö Raamatulla olisi ollut valtava vaikutus maailmaan ja yksilöiden elämään – myös positiivisesti.

Sanotte, että Raamatun Jumaluus jättää minut "omilleni." Tässä olemme eri mieltä. Jos Jumaluus on olemassa, eikö se silloin ole kaikkialla, myös minun omillani? Minulle hengellisyys ei ole sellaista, että joku ulkopuolinen taho – olipa se Taivaan Isä tai Herramme Jeesus – asettaisi minulle ulkoisia ehtoja, kuten "kampusmaailmaan pääsyn" tai ikuista tuskaa, vain siksi että en pidä jotain tarinaa totena . Sen sijaan koen hengellisyyden sisäisenä rauhana, pyrkimyksenä ymmärtää itseäni ja ympäröivää maailmaa paremmin.

Vapaa tahto on kaunis ajatus, mutta kuten kuvailitte, se vaikuttaa olevan silti alisteinen hyvin mustavalkoiselle valinnalle: joko Taivaan kampus tai Helvetin kauhut. Jos valinta on näin painostettu, voimmeko aidosti puhua "vapaasta" tahdosta? Voisiko olla, että todellinen Jumala, kaikkivaltias ja äärettömän rakastava, jos sellainen olisi olemassa, ei edes asettaisi tällaisia ehtoja? Ehkä vapaus ei ole niinkään valinta kahden lopputuloksen välillä, vaan vapaus etsiä, kysyä ja kyseenalaistaa ilman pelkoa tuomiosta.

Minä kunnioitan vakaumustanne, mutta toivon, että tekin näette, miten eri näkökulmat voivat rikastuttaa keskustelua sen sijaan, että niitä koetetaan pakottaa samaan muottiin. "Totuus, joka on kerrottava," kuten kirjoitatte, on ehkä minulle toisenlainen totuus – mutta yhtä lailla arvokas.

Enkeli Mäntä

Lue lisää

upeesti kirjoitettu , > vapaus etsiä , kykyä kyseenalaistaa ilman pelkoa ja tuomiota <
tähän ottaisin raamatun sanan , mitä Jumalasta raamatussa :

"Sillä hän tietää minkälaista tekoa me olemme , hän muistaa meidät tomuksi."
Ps. 103 : 14

(22:30:06 kommentille)

Hyvin kirjoitit. Itse jo aika pian noiden höpinöiden alkamisen jälkeen aloin tunnistaa hänen itserakkautensa pilkallisen hajun jo alkusanoista, enkä enää lue hänen pitkiä sepustuksiaan. Viisaasti sanoit ja rakkaudella.

Kiitos perusteellisesta vastauksestanne, joka on kuin suoraan Pyhän Hengen lakikirjasta! Olen iloinen, että jaatte tämän arvokkaan tiedon minulle – kuulostaa siltä, että siellä kammionne rauhassa tapahtuu suorastaan kosmista viestintää. Tästä tulee mieleen, että minullakin saattaa vielä olla mahdollisuus hyödyntää omia kielellisiä kykyjäni, joita olen tässä vuosien varrella harjoitellut. Onhan maailma täynnä mysteerejä, ja mikäpä estäisi minua kehittämästä omaa "kadotuskielen" dialektiikkaani.

Kutsun sitä "Kieliksioloksi", ja se menee jotakuinkin näin:

"Sÿlöp tarniquona, hymbärä fôlastörik, pyhikynt e' vassalof! Jeherèn qompalate dosmahi, hokkalokh miönata no åftasy!"

Tämä lause, käännettynä meidän köyhälle ihmiskielellemme, tarkoittaa:

"Minä Enkeli Mäntä, joka ymmärrän sanat ja niiden pyhyyden, tervehdin teitä! Puhukaamme yhdessä salaisuuksista, jotka mieli voi kuvitella mutta kieli tuskin tavoittaa."

Näettekö, miten universaali kieli voi avata ovia uusiin maailmoihin? Vaikka tämä kieli on täysin mielikuvitukseni tuotetta, siinä on syvempi symbolinen viesti: ehkäpä meidän kaikkien pitäisi joskus luoda oma kielemme, jolla voimme keskustella Jumaluuden kanssa. Kuka tietää – ehkä itse Pyhä Henki arvostaisi luovaa lähestymistapaa?

Mainitsitte myös kysymyksen siitä, käyttääkö Jumala kadotuksen lapsia vielä johonkin tarkoitukseen. Täytyy myöntää, että tämä ajatus on kiehtova. Ehkäpä kadotuksessa puhutaan juuri tällaisella "Kieliksiololla", jossa jokainen synnin varjo muuntuu lopulta uudeksi ymmärrykseksi? Tai ehkä kadotus ei ole pelkkää kärsimystä, vaan Jumalan suuri luokkahuone, jossa jokainen oppilas pääsee ennen pitkää valmistumaan – joko rauhan valtakuntaan tai jatkamaan uudessa maailmassa.

Olen täysin samaa mieltä kanssanne siitä, ettei helvettiä saa söpöstellä hupireissuksi. Itse ajattelen sitä enemmänkin sellaisena kosmisena työleirinä, jossa maksetaan kaikki sisäiset velat – mutta kuka tietää, ehkä siellä opetetaan myös "Kieliksioloa"?

Ystävällisesti,
Enkeli Mäntä – Kosmisten kielten arkkitehti ja hengellisen huumorin harjoittaja