Eli Väyrysen mukaan emme Kekkosenkaan aika olleet itsenäisiä. Näin blogissaan Paavo Väyrynen: Kun Neuvostoliitto hajosi, Suomi kykeni saavuttamaan täyden itsenäisyyden.
Kekkosen kuva alkaa haalistumaan myös Väyryselle. Ja ehkä alkaa jo ymmärtämäänkin jotakin menneestä.
Kekkosen kuva alkaa haalistumaan myös Väyryselle. Ja ehkä alkaa jo ymmärtämäänkin jotakin menneestä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Väyrysen maailmankuva hajosi neuvostoliiton hajoamisen myötä, Väyrysen mielessään rakentamat kulissit presidentiksi romahti samalla.
Väyrynen valmistautui Suomen Sosialistisen Neuvostotasavallan johtoon vuosikymmenien ajan. Hän todisti 'väitöskirjassaan' että Neuvostoliitto on ikuinen. Oli katastrofi kun se hänen ihannevaltionsa romahti !!!
Väyrynen unelma romahti kuin kepun kannatus! Väyrystä eivät enää edes tunne ryssissä.
Väyrynen ei toipunut siitä koskaan. Vielä vuodessa hänen väitöskirjansa osoittautui 100% vääräksi, Neuvostoliitto ei ollutkaan ikuinen ja samoin Varsovan-liitto, näin Väyrysen väitöskirja väitti. Ehkä pahiten pieleen mennyt tohtorintutkinto Suomessa.
Paavolla luistaa taas isohihna pahemman kerran ja alkaa rattaistossakin olla klappia.
Väyrysellä alkaa mennä vuosikymmenet jo sekaisin. Jossain vanhainkodissa voisi hauskuuttaa porukkaa olemalla uusi Kekkonen. Väyrysellä olisi YYA housussa ja uimalakki päässä.
Väyrynen alkaa yhä enemmän muistuttaa näitä VKK littumaalaisia jotka saa kaiken tietonsa Mitä Vattua MV lehdestä..
"Samalla on politiikan vääristynyt arvoperusta johtanut siihen, että itsenäisyyttään menettäneen Suomen talouden kasvu on tyrehtynyt ja valtionvelka paisunut sietämättömälle tasolle."
"Pidin mahdollisena, että Donald Trump valituksi tultuaan lupaustensa mukaisesti lopettaisi Ukrainan sodan.
Kirjoitin, että rauhan palautuminen Ukrainaan avaisi uusia valoisia näköaloja Suomen tulevaisuudelle:
Voisimme palata länsimaiseen demokratiaan ja tiedonvälitykseen.
Ulkosuhteissa voisimme palata reunavaltiopolitiikasta pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Ukrainan tuleva EU-jäsenyys pakottaisi unionin eriytymään. Tämä tekisi mahdolliseksi Suomen paluun itsenäisten kansakuntien joukkoon. "
"Valitettavasti Suomi luopui olennaisesta osasta itsenäisyyttään liittymällä ylikansallisen Euroopan unionin jäseneksi. Kuluneiden 30 vuoden aikana itsenäisyytemme on jatkuvasti kaventunut.
Liittymällä euroalueeseen Suomi menetti itsenäisen raha- ja valuuttakurssipolitiikkansa. Tämä on johtanut suuriin taloudellisiin menetyksiin erityisesti vuodesta 2008 lähtien. Valtion velka on kasvanut sietämättömälle tasolle ja menoja joudutaan kovalla kädellä leikkaamaan. "
Tuossa muutamia lainauksia Väyrynen parista blogista. Revi noista.
Totta, on kuin suoraan Kremlin käsikirjasta, Väyrynen möi itsensä 30 ruplasta Kremlin paholaiselle. Väyrynen olisi halunnut Suomesta Pohjolan Albanian ja Valko-Venäjän. Säälittävä venäjämielinen luuseri.
Väyrynen on ollut salassa neuvostovastainen, mutta venäjäkiimainen!
Kekkonen ei ollut neuvostovastainen, oli enemmänkin neuvostokiimainen.
Väyrynen on kirjoittanut historian jo 12 kertaa uusiksi. Väyrynen on joustava historian suhteen ja Väyrysen mukaan sen on sovittava hänen ja Kremlin narratiiviin.
Väyrynen lyö puukon vaikka Kekkosen selkää, jos siitä on Väyryselle kuvittelemaansa hyötyä.
Väyrynen ei epäröi lyödä puukkoa esikuvansa selkään, jos luulee sen parantavan Väyrysen asetelmia presidentiksi..
Väyrynen pelkää, että hänen väitöskirjalle nauretaan ja sitä pilkataan. Väyrynen ei voi olla väärässä, ainakaan omasta mielestään.
Venäjä ei ole häipynyt minnekään. Se on edelleen ulkopolitiikkamme keskeinen kohde.
Väyryseltä suuri paljastus, suomettumisen aikaan emme olleet Kekkosesta huolimatta itsenäisiä.
Vuonna 1939 Suomi joutui Neuvostoliiton etupiiriin Hitlerin tahdosta johtuen. Vuonna 1943 samalla kannalla olivat herrat Roosevelt Churchill. Nämä herrat myönsivät samalla Neuvostoliitolle Itämeren herruuden. Miten helvetissä ainoakaan valtio olisi voinut olla täysin itsenäinen tuollaisessa tilanteessa.
Muistettakoon Itävalta-boikotti vuoden 2000 alkupuolella. Silloin 14 EU-valtiota jäädytti suhteen Itävaltaan Itävallan kyseenalaisen hallitusratkaisun vuoksi. Vapauspuolue ei noiden valtioiden mielestä ollut kelvollinen hallitukseen.
Kuulostaako tutulta Suomen sotien jälkeiseltä ajalta? Ja olimme sitten itse toteuttamassa vastaavaa boikottia. Kysele siinä sitten itsenäisyyden perään.
Laittakaa nyt muutama vastaväite.
Jumankauta, neuvostoliitto kirjoitettu OIKEIN!!!
Jestas sentään.
Urho Kekkonen kuului Suomen lännettäjiin. Hän huolehti Suomen kaupallisista eduista lännen suuntaan.
Kekkonen ei vuonna 1979 saanut parasta ehdokastaan (siis Pirkko Työläjärveä) pääministeriksi. Sen vuoksi hän joutui tyytymään parhaaseen mieheen.
Hän oli todennut 1960-luvun lopussa Ahti Karjalaisen riittämättömäksi. Sen vuoksi hän katkaisi Karjalaisen presidenttitien. Virolaisen presidenttitie saattoi katketa yöpakkashallitukseen, vaikka tämä oli myöhemmin pääministerinä. Kysymys voi kuitenkin olla siitä, että keskustalaiset eivät kannattaneet riittävän yksimielisesti Virolaista.
Kalevi Sorsa jäi sivuun ilmeisesti siksi, että hänen kansansuosionsa ei riittänyt. Siksi jäljelle jäi vain Mauno Koivisto. En tiedä, millaiset odotukset Kekkosella oli Koiviston suhteen.
Brezhnev tunnusti Suomen puolueettomuuden keväällä 1977 ja Kekkosen puolueettoman valtion päämieheksi. KGB:n oli vaikea niellä tätä ratkaisua, ja siksi pyrki toimimaan aiempaan malliin. Sen jälkeen kysymys oli suuresti siitä, miten suomalaiset toimivat.
Eräiden tutkijoiden mielestä Koivisto antautui KGB:n johdettavaksi. Siksi niin sanottu suomettuminen saavutti huippunsa vasta Koiviston aikana. Silloin esimerkiksi ulkoministeriöön nimitettiin vasemmistohenkisiä virkamiehiä, jotka eivät osanneet pitää rajaa Moskovan suuntaan.
Mauno Koivisto oli 1980-luvun alkuvuosina kieltänyt Neuvostoliiton poliittisen toiminnan vakoilemisen Suomessa. Tätä taustaa vasten vasemmistohenkisten virkemiesten nimittäminen oli luonnollista.
Paavo Väyrynen ei koskaan ollut ylimpänä Suomen ulkopolitiikasta päättävänä henkilönä. Hänellä oli pyrkyä tehtävään, mutta kannatus puuttui sekä kotimaassa että Moskovassa. Mauno Koivisto oli täsmälleen päinvastaisessa asemassa. Hänellä oli siis kannatusta sekä kotimaassa että Moskovassa.
Pidän selvänä, että Väyrynen ei voinut olla Koivistoa moskovamielisempi. Molemmilla oli ylipäänsä samanlainen kuva maailmasta. Realistista oli odottaa, että valtio itärajan takana on ja pysyy riittävän mahtavana.
Mahtavanahan se on pysynytkin. Sitä vastaanhan ei Natokaan uskalla käydä sotaa. Tilanne on toistaiseksi tämä. Ehkä se jonakin päivänä muuttuu.
Keskusta irtisanoutui Väyrysen venäjä näkemyksistä..
Väyrynen esitti blogissaan 31. joulukuuta 2014, että Krim olisi autonominen osa Venäjää kuten Puerto Rico on autonominen osa Yhdysvaltoja. Hän myös kyseenalaisti Ukrainan hallinnon oikeuden päättää maan asioista, ja halusi Ukrainan pysyvän EU:n ja Naton ulkopuolella.[113] Tätä pidettiin Venäjän liehittelynä. Keskusta irtisanoutui Väyrysen kommenteista.[114][115][116]
Uuden Suomen päätoimittaja kummasteli Väyrysen kirjoitusta ”itäisen naapurimaamme laajentumishaluja jossain määrin ymmärtävänä”.[117] Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen kummasteli: ”toiselta itsenäiseltä maalta voi vallata maata ja maailmalla olisi ratkaisuna hyväksyä tämä?
On varmaan parempi pitäytyä tapahtumiin ajoilta, jolloin Koivisto ja Väyrynen olivat aktiivipoliitikkoja. Vuodelta 1989 löytyy mainio esimerkki. Mihail Gorbatsov tunnusti Suomen puolueettomaksi valtioksi. Väitetään, että Mauno Koivisto suhtautui asiaan kuin sitä ei olisi tapahtunut lainkaan. Ei kai Väyrynenkään ole voinut suhtautua negatiivisemmin.
Suurin paine Neuvostoliitosta Suomea kohtaan oli vaimentunut Koiviston aloittaessa presidenttinä. KGB ei kuitenkaan osannut sopeuttaa toimintaansa NKP:n linjan mukaiseksi. Sen sijaan Koivisto sopeutti oman toimintansa KGB:n linjan mukaiseksi.
Hän esimerkiksi lakkautti Supolta kommunistien vakoilemisen. Hän myös kielsi ulkoministeriötä tutkimasta läntisen Euroopan integraatiota. Tuskinpa Väyrynen näissäkään asioissa olisi voinut toimia Suomen kannalta huonommin.
Venäjän aloittama Ukraina-kriisi on oma lukunsa. On turha käydä taistoon Väyrysen sitä koskettavista kirjoituksista. Taistoon pitäisi käydä lännen flegmaattista toimintaa vastaan. Jos länsi todella toivoo Ukrainan voittavan, sen täytyisi lähettää maajoukkoja Ukrainaan. Jo alunpitäen olisi pitänyt antaa turvatakuu ja asettaa pari jenkkikomppaniaa 50 kilometrin päähän venäläisjoukoista. Silloin Putin tuskin olisi laajentanut operaatiota.