en voi väittää mulla on asperger koska ei ole tutkittu mutta epäilen että se on mulla

on mulla tunteet ja empatiaa että mä kärsin siitä että oon tällainen. Toisaalta ei mun tarvis syytellä siitä itteeni jos kerta oon sairas.

se kun ei voi tietää olla satavarma onko se voimakasluonteisuutta vai aspergeria että onko sitä vain perusluonteeltaan hankala, omapäinen, voimakas ja yksinolija mutta en ole satavarma. Joskus tulee voimakkaita itsesyytöksiä mut pyrkiny vältteleen semmosia koska ei palvele omaa mielenterveyttä.

Oon kyllä sille päälle tullessa voimakasluonteinen tapaus.

jostain luin juttua että ihmiset jotka on pääosin yksin tai eivät tapaile ketään, että ovat omissa oloissaan, että heillä ois taipumusta voimakasluonteisuuteen, mutta en ole varma onko se totta kun en tunne tarpeeks hyvin ihmisiä jotka omissa oloissaan. Mun kylällä on joitakin erakkoluonteisia jotka elelee omissa oloissaan. Minä olen yksi sellainen. Asun tosin isäni kanssa etten siis yksin ole. Isäni oikeastaan päinvastoin eli hän haluaa ihmiskontaktia.

Ei ole hyvä ajatella, että lähimmäiset liiaksi kärsisivät jostain sairaudesta tai epätyypillisestä piirteestä, poikkeavuudesta.
Se lisää vaan omaa pahaa oloa, jos syyllistää itseään asiasta, jolle ei itse voi oikein mitään.
Aloittaja on varmaan hyvä ihminen, ja toki on hyvä, että ajattelee myös isäänsä, mutta kyllä se isä on varmasti ihan rakastava isä aloittajaa kohtaan.
Se, jos on vähän poikkeava, erilainen, kuin muut, se ei tee ihmisestä yhtään huonompaa.