Tämäpelkkäkotona

olo kuukausien ajan on saanut minut menettämään elämänhaluni lähes kokonaan! Ei minulla ole minkäänlaista jaksamista tutustua keneenkään koskaan! Tuhannet rankat päivät kulkevat mukana hartioillani painaakseen minut maahan ryömimään. Ne eivät anna minulle rauhaa ja kipu jäytää jäseniäni. En näe valoa edessäni ennen kuin suurin haaveeni toteutuu ja senkin jälkeen mennyt pysyy tiiviisti olkapäilläni. Aikaa on annettava niin paljon, että voin taas kävellä ryömimättä ja kivut sisältä ovat loppuneet. Kaikki pieni on niin kaunista, aika vähän tarvitaan siihen että elämä alkaa pikku hiljaa hymyillä takaisin. Se on pienen lapsen ilossa, katso täti näitkö sinäkin perhosen äsken, on melkein kesä.