Niin surullista että kaksi vähän ujoa päätyi tähän ratkaisuun. Toki yritin antaa suoraan mahdollisuuksia mutta aina sain vain torjunnan. Siksi tuntuu surulliselta kun tietää toisen rakastavan ja kaipaavan eikä torjumisen pelossa kumpikaan uskalla olla yhteydessä. Vai onko se sitä hänen puoleltaan. Tulkitsen niin että hän ei vain halua.
Tämä on vain jotenkin
Anonyymi-ap
30480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Miksi kirjoitat että päätyi.
Jos se on niin kauhian suruisaa niin tee ite asialle jotain.
Luulin ennen, että mies oli ujo kun oli vähän tuommoista. Onneksi kertoi myöhemmin, ettei ole ujo ja ei johtunut siitä. Toivottavasti tekin saatte selvitettyä tilanteenne.
Mitään muuta halua kun sut
Ei se siltä vaikuta
No jos mulle sanotaan, et ei haluu olla yhteyksissä ja ei haluu et elättelen toivoo et hänel tulis tunteita muhun, niin miten muutoin tuohon reagoida, pitäiskö mun telepaattisesti lukea hänen ajatuksia: et hän tarkoittikin et haluaa tutustua paremmin, vai pitäiskö mun kunnioittaa hänen toiveittaan jonka hän on tekstimuodossa mulle kertonut, olit kuinka ujo tahansa, niin kyl sä uskaltaisit ja olisit yhteydessä jos haluaisit.
Tää sama tarina teillä pyörinyt jo 30v,eikövieläkään ole tasaanusta tulossa?
Ei voi muuta kuin yrittää silti.
En usko
Uskotpas kosminen olen toinen osapuoli. Tulee sysäys.
Aina tilanne ei ole ole niin selkeä ja esteetön vaikka molemmat olisivat rohkeitakin. Jos on tiedossa, että tilanne voisi muuttua paremmaksi myöhemmin, ei kannata luovuttaa. Jos on jo kauan ikävöinyt, voi toteutuminenkin kestää. Jos on uskoa, löytyy myös toivoa ja lopulta rakkautta kun parhain käy.
Se vaatisi kahdenkeskiseen tilanteen ja siihen ei näytä olevan mahdollisuutta.
Niin, se näyttää kuin kiroukselta kun muuten säteilevät toisilleen kuin olisivat toisilleen tarkoitettu.
Miksi sen silti pitää olla niin vaikeata? Ei kenenkään muun kanssa ole ikinä ollut
Otan syytä kyllä itseeni kun muistin yhden jutun nuoruudesta. Ihan nuorena ensimmäinen seksikokemus antoi odottaa ja odottaa, vaikka sitä kesti vain muutama viikko, kunnes pato murtui. Sen jälkeen jokaisen kerran jälkeen minulla oli musta kaula. Tuli vaan mieleen miten alku oli vaikeaa ja paineistavaa. Ehkä se on ujoutta tai jotain muuta mitä en ymmärrä itsessäni.
Olen samassa tilanteessa, mutta en usko, että toinen osapuoli on ujo. (Enkä kyllä käyttäisi "rakastaa"-sanaa myöskään, kun tuskin tunnemme toisiamme.) Hänellä on omat syynsä jarrutella. Kunnioitan niitä ja pysyttelen etäämmällä.
Kummalla, miehellä vai naisella
Miehellä on syynsä.
Siis miehellä on syynsä jarrutella vai mies jarruttelee?
Enkä tarkoita jarrutusjälkiä
"Hänellä on omat syynsä jarrutella. Kunnioitan niitä ja pysyttelen etäämmällä."
Haluan minä niin paljon sinua❤️🔥
En ole ujo. Hän on varattu ja siksi pysyn kaukana..
Älä jaksa aina
Jaksanpas. Ja tästä periaatteesta en poikkea.
Et tiedä mitään.
Olet itse ihan yhtä varattu
Miksi sitten iskit alunperin varattua.
Eli odottelet, että hän eroaa?
En ole varattu. Ja kun ihastuin tähän mieheen en tiennyt hänestä mitään. Nyt kun tiedän että on varattu, niin pidän etäisyyttä.