Nainen seisoi, valkea kuin kuolema,
hymyili hiljaa, sydän jäätynyt, tyhjä.
Mies astui lähemmäs, ei aavistanut,
rakastava katse, kuin suojaava lämmin vaate.
Hän astui, tarttui naisen käteen,
ja nainen avasi sylinsä, ei pelkoa, ei varoitusta.
Halaus, niin pehmeä, kuin kevätsateen kyynel,
mutta silmissään tuomio, se kirkkana paistoi.
Silloin, kuin varjo, tikari iski kylmästi,
terä liiteli, kuin kuoleman tanssi.
Mies ei ehtinyt huutaa, ei paeta, ei huomaakaan,
nainen hymyili, sydän jäätynyt, valkea kuin kalkki.
"Hän ei enää satuta", nainen sanoi,
"tämä on rakkautta, paras lahja, mitä annan."
Käden puristus, terä sydämeen asti,
ja maailma jähmettyi, jääden kuoleman hiljaisuuteen.
Nainen astui taaksepäin, hymy väreili huulilla,
ja hänen katseensa oli niin kylmä, niin kuoleman kylmä.
"Rakkaus on tuskaa", hän kuiskasi pehmeästi,
"ja minä olen rakkaus, joka vie sinut täältä pois."
Terveisin Minä
hymyili hiljaa, sydän jäätynyt, tyhjä.
Mies astui lähemmäs, ei aavistanut,
rakastava katse, kuin suojaava lämmin vaate.
Hän astui, tarttui naisen käteen,
ja nainen avasi sylinsä, ei pelkoa, ei varoitusta.
Halaus, niin pehmeä, kuin kevätsateen kyynel,
mutta silmissään tuomio, se kirkkana paistoi.
Silloin, kuin varjo, tikari iski kylmästi,
terä liiteli, kuin kuoleman tanssi.
Mies ei ehtinyt huutaa, ei paeta, ei huomaakaan,
nainen hymyili, sydän jäätynyt, valkea kuin kalkki.
"Hän ei enää satuta", nainen sanoi,
"tämä on rakkautta, paras lahja, mitä annan."
Käden puristus, terä sydämeen asti,
ja maailma jähmettyi, jääden kuoleman hiljaisuuteen.
Nainen astui taaksepäin, hymy väreili huulilla,
ja hänen katseensa oli niin kylmä, niin kuoleman kylmä.
"Rakkaus on tuskaa", hän kuiskasi pehmeästi,
"ja minä olen rakkaus, joka vie sinut täältä pois."
Terveisin Minä
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olipa jotenkin hurja teksti.
Gupen teennäistä tekotaidetta, onko sulla joku fetissi tällaiseen ns hurjaan tekstiin? Kuha kysyin
Pelko voi joskus näyttää kylmyydeltä, suuret tunteet eivät aina kiipeä kasvoille
Hyvin oivallettu.
Tarraan muutamaan juttuun.
Mun sydän on kohta jäätynyt.
Pian tyhjäkin.
Ja sit ei kukaan enää satuta.
Kuolemakin tulee pian,
totta.
Rakkaus on tuskaa....
En tiedä kuka on "Minä" eli aloittaja,
mut ei se mitään.
"rikottutahallaanjahylättyturhake"
Rakkaus ei ole tuskaa vaan kasvua. Tuska taas joko kasvukipuja, tai kipua joka syntyy kun kieltäytyy kasvamasta. Entten tentten.
Älä jaksa jauhaa sontaa!!!!
kuolevalle se tarkoittaa että rakkaus on se joka murskaa kun matka lähemmäs kuolemaa menee. Rakkaus kirvelee sydänmmessä ennekun se sammuu re move
re tarkoittaa toistoa. kunnes palaan jälleen tänne...
Sinun kohdalla valinta lienee selvä. Uskalla muuttua, se helpottaa tuota vihaa.
Murskaantumisen tunne on illuusio. Jos sitä tarkastelee hetkeäkään kauemmin, tietää jokainen että vääjäämättömästä lopusta huolimatta ihminen valitsee aina rakastaa, samoin kun valitsee elää vaikka loppu on silläkin.
Kipu on osa rakkauden olemusta, se ei silti ole rakkauden ydin, kuten ei ole kuolemakaan elämän. Se mikä kirvelee on siis lopulta pelko rakkauden menetyksestä, ei rakkaus itsessään.
Sontaa edelleen sulta.
Mä en tunne vihaa,
vaikka pitäisikin oikeesti.
Ai muuttua pitää mun?
Millei sun mielestäsi sitten pitää?
Alkaa jakamaan perää kaikille?
Sanoa kaikille sellaisia tunne sanoja
jotka ei ole totta?
Antaa periksi jonkun suhteen josta välitän aidosti ja oon huolissani?
Vaiko miten?
Rakkaus on tunne jota annetaan, saadaan ja koetaan. Rakkaus kutsuu ihmistä aina kasvuun, se ei silti tarkoita että kaikki siihen kykenisivät. En tunne sinua tai tilannettasi, joten en voi kommentoida kun yleisesti. Sinua on silti tekstisi perusteella selvästi satutettu, siitä olen puolestasi pahoillani. Rakkaus ei silti ole se mikä sinua satutti, vaan toisen ihmisen itsekkäät teot. Rakkaus on yhä sinussa, nyt se täytyy suunnata itseä kohti ja parantaa se haava jonka toinen teki. Antaa sen rakkauden kasvattaa niin, että annat itsellesi luvan tuntea surua ja vihaa, ilman että kipusi ilmene äkäilynä niitä kohtaan, jotka eivät liity tilanteeseen.
Taidat kyllä tietää kenelle kirjoitit.
Parista kohdasta päätellen.
Tai sitten vaan kuvittelen taas kerran jotain.
Olin jo alkamassa puolustelemaan jotakuta mutta en jaksakaan koska tottahan se on että joku satutti kyllä ja tietoisestikin jopa.
En halua enkä pysty jos vaikka haluaisinkin tuntea vihaa toista kohtaan.
Koska ei mikään ole niin yksinkertaista
tässä sopassa.
Surua ja muuta kyllä paljonkin tunnen rakkauden lisäksi.
Pettymystä ja vihaakin tunnen,
mutta itseäni kohtaan.
Täytyy pyytää anteeks
koska olit oikeassa
että vihaa löytyy.
Löytyyhän sitä,
itseä kohtaan.
En, tein vain päätelmiä käytöksestäsi ja asioista jotka kirjoitit. Ihmissuhteet ovat usein haasteellisia, ja ihmiset tuovat toisilleen tuskaa. Rakkaus on silti puhdasta ja hyvää, vaikkei sitä aina toisen kanssa löytäisi. Rakkaus itseäsi kohtaan auttaa sinua tunnistamaan tunteesi, mutta myös pääsemään niistä ajan kanssa yli, kunhan et torju sitä. Vihaa, ja päästä sitten irti. Kaikki helpottaa kyllä.
Saat anteeksi, voimia tilanteeseesi!
Sössötystä
Vielä se sinunkin päiväs koittaa
Pistä guppea paremmaksi haiku äläkä turhia kollota
Levollista yötä 🙏🏻