moi! haluisittex kertoo millasta on opiskella lääkisessä? pääsisinköhän mä sinne sisään? oon aika hyvä koulus ja kiinostunu ihmisist. pitääx siel lukee paljon?
LäÄkE TiEtEeLliNeN
69-
61662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipas huono trolli. Yrittäisit edes.
Itse kävin lvi-alan perustutkinnon ja hain sitten lääkikseen, pari kuukautta tuli painettua pääsykoekirjojen parissa mutta onneksi paikka aukesi ja pisteen marginaalilla. Siellä oli lukiopellet ihan pihalla kun esiteltiin itsemme ja kerroin tulevani amiksesta. Kaikenkaikkiaan opiskelu on aika helppoa tosin lukiopohjalta tulevat kitisevät lukumääristä kun ovat lukiossa tottuneet pääsemään helpolla.
Mummini päätti eläkepäivillään (75-vuotias) hakea lääkikseen opiskelemaan, tänä keväänä sitten pääsi ensimmäisellä sisään. Aikoinaan mummi oli kaupassa myyjänä mutta halusi elämältään muutakin. Mummi ei ole kiinnostunut muista ihmisistä ja sanoi ettei tiedä kemiasta eikä biologiasta mitään, mutta se koe oli vaan niin helppo että sisälle mentiin. Lääkiksessä ei kuulemma tarvitse lukea mitään kun opettajat kertoo siellä luennoilla kaikki juzkat. Ja sitten siellä leikataan niitä ruumiita. Siinä mielessä pitää olla kiinnostunut ihmisistä että jaksaa katsella ruumiita kun ne on muuten vähän tylsää porukkaa. Joten varmasti pääset sisään jos vaan haluat.
Täytyi oikein tarkistaa kalenterista ettei tänään ole, joku lakisääteinen pilailu päivä,vaikka kyllähän se on mahdollista,että joku pääsee lääkikseen 75-vuotiaana.
Sen sijaan en ole ollenkaan yllättynyt,että joku lvi-tutkinnon suorittanut "vanha amis" on päässyt sisälle tiedekuntaan. tekee tiedekunnalle lääkärikunnalle oikein hyvää,että siellä joku hieman muutakin maailmaa nähnyt. Olen sanonut asian kymmeniä kertoja mutta sanon nytkin: toiset paikat vaativat hieman kypsyttelyä ja viimeistään praktiikkaa pitäessä huomaa,että etua on jos on nähnyt maailmaa myös "lattiatasolta."
Toki me kasvamme ja kypsymme eri tahtiin, mutta tarkoitan kypsymistä noin keskimäärin...
Itse hain ja pääsin lääkikseen abivuoden jälkeen.Mutta en ottanut paikkaa vastaan,koska katsoin etten ollut tarpeeksi kypsä opiskelemaan lääketiedettä.
Pyörin kolme vuotta maailmalla ja kävin katastrofialueilla ja tulin sitä myöten henkisesti kasvaneeksi lääketieteen opiskelijaksi.
Pyrin sitten kolmen vuoden kuluttua uudestaan lääkikseen ja pääsin taas sisään.Sitten huomasin,että olin raskaana.Jouduin anomaan,että saisin pitää vuoden tauon opiskeluista.Ja ne antoivat mulle sen vuoden.Sitten kun piti palata opiskelemaan, olin taas raskaana.Ennen lääkiksessä opiskelun kunnollista aloittamista, olin tehnyt kuusi lasta ja lykännyt opintojen aloittamista kymmenen vuotta.
Aloitin lopulta lääkiksessä 32-vuotiaana.
Sitten jouduin onnettomuuteen juuri ennen kliinistä vaihdetta ja makasin koomassa seuraavat 10 kuukautta.Sitten pidin sairaslomaa ennen paluuta yliopiston penkille,mutta sitten kaaduin luentosalin portaissa ja päälleni kaatui raskas lipasto.Jäin jumiin ja jalkani olivat niin huonossa kunnossa,että jalkani amputoitiin lopulta.
Tuon onnettomuuden jälkeen olin kaksi vuotta sairaslomalla, kunnes rullasin itseni luentosaliin.Siinä sitten istukselin jalattomana muiden opiskelijoiden kanssa.Vaati hieman erikoisjärjestelyä tämä rullatuolini, mutta muuten sujui hyvin tuo opiskelu.
Pääsin jopa opiskeluissani loppuun asti, mutta viikko ennen viimeistä tenttiä, jouduin onnettomuuteen.Olin ulkomailla, Floridassa, uiskentelemassa, kun hai hyökkäsi ja repi toisen käteni.
Siihen jäi valmistuminen ja lääkärin ura.
Minunkin täytyi oikein sanakirjasta tarkistaa sanan 'sarkasmi' merkitys.