Pitkä saarna, muttaa kannattaa lukea!
N:o 63 JOHANNEKSEN PÄIVÄNÄ 1849 (EHTOOSAARNA)
353
Huutavan ääni on korvessa; valmistakaat Herran tietä, tehkäät tasaiset
polut erämaassa meidän Jumalallemme.Kaikki laaksot pitää korotettaman
ja kaikki vuoret ja kukkulat pitää alennettaman; ja mitä on tasoittamatta,
pitää tasoitettaman ja koliat silitettämän. Jes. 4: 34.
Profeetta Jesaia näki hengessä seitsemänsataa ajastaikaa ennen, kuinka kristillisyyden
aika rupesi tulemaan maailmaan, koska huutavan ääni rupesi huutamaan
korvessa niin kovin, että laaksot rupesivat nousemaan ja vuoret ja kukkulat
alenemaan. Ja koliat olisivat myös silitetyiksi tulleet, jos ei maailman jumala
olisi kateudesta estänyt huutavaisen ääntä korvessa huutamasta valmistaessa
Herralle tietä.
Me tiedämme, että tämän maailman jumala on sangen vihainen niille, jotka
huutavat korvessa, ja tämän huutamisen kautta valmistavat Herralle tietä. Ei
maailman ruhtinas viitsi kuulla semmoista huutoa. Sillä ei ainoastaan Johannes
Kastaja, joka oli ensimmäinen huutaja korvessa, saanut kantaa maailman
jumalan vihaa, koska hän huutamisellaan rupesi valmistamaan Herralle
tietä, vaan jokainen, joka hänen jälkeensä on alkanut huutamaan maailman korvessa,
on saanut koetella, kuinka suuret kukkulat rietas on nostanut ylös siinä
paikassa, kussa huutavan ääni korvessa on alkanut valmistamaan Herralle tietä.
Rietas tietää hyvin, että jos huutaja saapi niin kauvan huutaa korvessa, että
laaksot rupeavat nousemaan ja kukkulat alenemaan, niin tulee Herralle tie valmistetuksi.
Sentähden on maailman jumala nostanut vuoret ja kukkulat maan
päälle, että ne, jotka valmistavat Herralle tietä, tulisivat estetyiksi, jonka tähden
myös tämän tien valmistus käypi niin hitaasti, ettei tien tekijä saa monta kyynärää
päivässä valmiiksi. Jos tien valmistaja rupeaa vuoren alta kaivamaan,
saapi hän varoa henkeään, ettei vuoret ja kukkulat vieri hänen päälleen. Ja se on
arvattava, että koska vuoret ja kukkulat rupeavat vierimään, niin ne lankeavat
aika vauhtia pohjattomaan mereen.
Se on nähty Johanneksen aikana, koska hän rupesi valmistamaan Herralle
tietä, että maailman vuoret ja kukkulat rupesivat vierimään helvettiin, mutta
laaksot nousivat ylemmäksi. Ja niin se on joka paikassa huomattu, että kussa
tie valmistetaan Herralle, laaksot korotetaan joltisesti, koska tien valmistaja
vedättää lantaa, santaa ja multaa niitten päälle, vaikka ei tämäkään tule mahdolliseksi
ilman suuretta vaivatta, sillä laaksossa on niin paljon rapakkoa ja
muuta roskaa, joka on veden kanssa vuotanut alas vuorilta ja kukkuloilta.
Tien tekijällä on suuri vaiva ennen kuin kaikki kuopat ja rapakkojänkät tulevat
täytetyksi sannalla.
Mutta vuoret ja kukkulat eivät alene leikin, se näkyy jo Johanneksen aikana.
Ja kuinkas ne alenevat, joita itse rietas on korottanut ja nostanut, vaikka tässäkin
korvessa, kussa me olemme huutamassa ja tietä valmistamassa, ei ole kuin
kolme, neljä vuorta, jotka isompain tunturein suhteen eivät ole paremmat kuin
sontatunkiot; yhtä hyvin ovat nekin niin lujasti maailman perustuksessa kiinni,
etteivät ne liiku paikaltaan. Tien valmistajan täytyy siis semmoisia kiertää ja
tehdä vireämmästi työtä laaksoissa, kussa joku kyynärä päivässä saattaa tulla
valmiiksi. Ja minä luulen nyt, että jokainen, jolla on korvat auki, kuulee mitä
profeetta tarkoittaa, koska hän sanoo tämän päivän epistolassa, että laaksot pitää
korotettaman ja vuoret ja kukkulat pitää alennettaman. Vuoret ja kukkulat ovat
maailman herrat, joita maailman jumala on korottanut maailman kunnian kautta
ja paisuttanut ylpeyden kautta, etteivät ne tahdo leikin alentaa itseään; mutta laaksot
ovat huonompi väki, joka ei ole maailmassa missään korkeassa arvossa.
Me kuulemme myös evankeliumin historiassa, että koska huutavan ääni
korvessa, nimittäin Johannes Kastaja, rupesi valmistamaan Herralle tietä,
kuunteli huonompi kansa hänen oppiaan ja tuli hänen kauttaan tie Herralle valmistetuksi
monen ihmisen sydämessä. Mutta maailman herrat olivat kovin vastaan
ja sanoivat Johanneksella olleen perkeleen. Myöskin jälkeen, koska Vapahtaja
itse saarnasi evankeliumia, rupesi yksi osa huonommasta kansasta uskomaan
Hänen päälleen, mutta herrat ei ollenkaan. Herrat sanoivat keskenään:
“ei yksikään ylimmäisistä ole uskonut Hänen päälleen, mutta tämä kansa, joka
ei tiedä lakia, on kirottu”. Nämät herrat tahtovat sanoa, että yhteinen kansa on
niin hullu, että se uskoo semmoisen kansan häiritsijän päälle.
Ja koska Vapahtajan ylösnousemisen jälkeen ensimmäiset kristityt ilmestyivät,
ei ollut niitten seurassa yhtään ainoaa herraa, mutta ainoastaan yksinkertaisia
ja talonpoikia. Siitä nähdään, että maailman herrat, joita profeetat kutsuvat
vuoriksi ja kukkuloiksi, eivät tahdo ollenkaan alentaa itseään, vaikka laaksot
eli matalampi kansa korotetaan kristillisyyden kautta. Kristityt korotetaan
sillä tavalla, että he kelpaavat papeiksi ja hengellisiksi tuomareiksi, niin kuin
Pietari kirjoittaa kristityille: he ovat kuninkaat ja papit; ja Paavali myös kirjoittaa
kristityille, että heidän pitää tuomitseman maailmaa.
Mutta suruttomat raukat antavat herrain pettää itsensä ja tulevat sen kautta
ei ainoastaan synnin orjiksi, vaan myöskin saatanan orjiksi. Sillä talonpojat
matkivat herrain tapoja. Jos herrat elävät kuinka jumalattomasti, niin suruttomat
talonpojat elävät samalla tavalla. Jos herrat kiroavat, niin talonpojat myös
kiroavat; jos herrat juovat, niin talonpojat myös juovat; jos herrat rakentavat
komeita rakennuksia, niin talonpojat myös rakentavat; jos herrat laittavat itsensä
koreaksi, niin talonpojat samoin; jos herrat pitävät huoria, niin talonpojat
myös; jos herrat pitävät viinakauppaa, niin talonpojat myöskin pitävät viinakauppaa;
jos herrat käyvät lakia, niin talonpojat myös käyvät lakia; jos herrat
tanssivat, niin talonpojatkin tanssivat; jos herroilla on komeat hevoset, niin talonpojilla
myöskin pitää olla komeat hevoset, että kaikki tulisivat herrain kaltaisiksi.
Sanalla sanottu, kaikki, mitä syntiin ja maailman turhuuteen tulee, oppivat
suruttomat talonpojat herroilta. Mutta älä huoli, jos joku herra kääntyisi
kristillisyyteen ja rupeaisi huutamaan niinkuin Johannes korvessa, niin
sanovat herrat edellä ja suruttomat talonpojat perässä niinkuin Juudalaisten
herrat sanoivat Johannekselle: “Jaa, sillä miehellä on perkele; ei se ole niin
kuin muut herrat, se haukkuu kunniallisia ihmisiä, huoriksi ja kyykäärmeen
sikiöiksi”.
Koska me siis tiedämme, että vuorilla ja kukkuloilla ymmärretään korkeampaa
säätyä ja laaksoilla alhaisempaa säätyä, niin on myös keveä ymmärtää, mitä
profeetta tarkoittaa sanoessaan, että vuoret ja kukkulat pitää alettaman ja
laaksot korotettaman. Muutamat puoliherrat, jotka tahtoisivat itse ylimmäisiksi
herroiksi tulla, ja sitä herruutta voittaakseen yllyttävät raakaa kansaa tekemään
kapinaa esivaltaa vastaan, että he sen kautta pääsisivät muka vapaiksi kaikesta
verosta ja maallisesta rasituksesta Semmoiset herrat selittävät tämän paikan
näin: kaikki laaksot pitää korotettaman, se on: kaikki koijarit ja viinaporvarit
pitää tuleman virkamiehiksi, tuomareiksi ja maaherroiksi; ja kaikki vuoret
pitää alettaman, se on: kaikki korkeat virkamiehet pitää hävitettämän ja virkansa
kadottaman, ja mitä on tasoittamatta pitää tasotettaman, se on: ei tarvitse
yhtään esivaltaa olla, vaan olkoon esivalta ja alamaiset tasaiset.
Mutta vaikka tämmöinen Raamatun selitys sopii hyvin vanhalle Aadamille,
joka tahtoisi vapaaherrana olla eikä totella yhtään esivaltaa niinkuin juudalaiset,
joille tuli vaivaksi maksaa veroa keisarille ja olla pakanallisen esivallan
alamaisina, he sanoivat Vapahtajalle: “me olemme vapaina syntyneet, emmekä
ole kenenkään orjat olleet,” niin emme saata kumminkaan selittää tätä
Raamatun paikkaa sillä tavalla, että esivalta pitää pois pantaman. Sillä kristitty
tietää hyvin, että esivalta on tarpeellinen ja ettei maailma pysyisi koossa ollenkaan,
jos ei esivaltaa olisi, joka estää surutointa kansaa pahaa tekemästä, jonkatähden
myös kaikki apostolit, erinomattain Pietari ja Paavali, neuvoivat kristityitä
kaikella muotoa kuuliaiset olemaan esivallalle kaikissa, joka ei sodi kristillisyyttä
ja omaatuntoa vastaan. Mutta profeetan sanat tämän päivän epistolassa
pitää ymmärrettämän niin, että elävä kristillisyys tasottaa herrat ja talonpojat
hengellisessä tarkoituksessa niin ettei yksikään herra, joka on kääntynyt kristillisyyteen,
pidä itseään parempana niitä, jotka ovat huonommasta säädystä;
vaan joku köyhä talonpoika ja joku kerjäläinen, joka käypi ryysyissä, pidetään
suuremmassa arvossa kristittyin keskellä, kuin joku korkea herra, koska kerjäläisellä
on oikeat kristillisyyden hedelmät. Mutta mitäs nämät sokeat raukat käsittävät,
jotka eivät tiedä mitään oikeasta kristillisyydestä, vaan luottavat
sen kuolleen uskon päälle, kussa sekä herrat, että talonpojat makaavat loassa
ja yllyttävät toinen toistaan pahuuteen. Jos joku maailman herra eli surutoin
pappi tulee, niin talonpojat ottavat lakin päästään ja aukaisevat suunsa. Jos
herra sitten kaataa pirun paskaa suuhun, niin se vasta on hyvä herra, mutta
jos se kysyy jotakin kristillisyydestä, niin sanovat sekä herrat että talonpojat:
“ei se ole oikea herra, sillä on perkele, se haukkuu ihmisiä.”
Meidän toivomme on, että niin kuin Johannes Kastaja oli se huutavan ääni
korvessa, joka oli lähetetty Vapahtajalle edellä ajajaksi valmistamaan Herralle
Jeesukselle tietä ihmisten sydämiin, pitäisi meidänkin sen huonon voiman ja
ymmärryksen jälkeen kuin meille on annettu, vuovaaman sitä samaa työtä tekemään,
ehkä tämä tien valmistaminen on raskas ja vaivalloinen, koska muutamissa
paikoissa vuoret ja kukkulat on tiellä, muutamissa paikoissa kivet, isot kalliot
ja kaatuneet puut, muutamissa paikoissa rapakkojänkät ja sammalet, niin että tuskin
kyynärän verran päivässä tulee tietä tehdyksi. Kuitenkin Jumalan avulla ja
sen työväen kanssa, jonka taivaan Isäntä on palkannut, toivomme ja uskomme
me Herralle Jeesukselle valmistavamme tietä, että hän pääsee jonkun ihmisen sydämeen.
Mutta ei se tie tule niin leveäksi eikä niin sileäksi, sillä itse Herra on
sanonut: “Se portti on ahdas ja tie kaita, joka viepi elämään.”
Rukoilkaat kaikki ne harvat sielut, jotka ovat sen tien päällä, jonka Johannes
Kastaja on valmistanut, että Herra Jeesus pääsee kulkemaan niitten sydämiin,
jotka ovat ahtaassa portissa ja siellä kolkuttavat taivaan oven päälle, että
se aukenisi heille ja vielä muillekin, jotka ulkona seisovat. Kuule armollinen
Kuningas murheellisten, katuvaisten ja ahdistettuin huokaukset. Isä, meidän, j.n.e.
Koska ei ainoastaan evankeliumissa mutta myös tämän päivän epistolassakin
on mainittu tien valmistaminen Herralle, pitää meidän Jumalan armon kautta
tällä hetkellä peräänajatteleman, kuinka huutavan ääni korvessa valmistaa Herralle
Jeesukselle tien.
Ensimmäinen tutkistelemus: Mitäs huutavan ääni korvessa huutaa?
Toinen tutkistelemus: Kuinka tämän huutamisen kautta tie valmistetaan Herralle?
Antakoon armollinen Herra Jeesus huutajalle voimaa huutamaan niin korkealla
äänellä, että laaksot rupeavat nousemaan ja vuoret ja kukkulat rupeavat
lankeemaan, että kaikki korkeat ja kankeat puut rupeavat kaatumaan, että
kaikki hukat ja metsän pedot peljästyisivät ja lähtisivät pakenemaan, että juhannuksen
aurinko pääsisi paistamaan tämän pikkuisen peltopalasen päälle, johon
siemenet ovat kylvetyt, siinä toivossa, että joku osa niistä itäisi ja kantaisi
siunatun hedelmän.
Ensimmäinen tutkistelemus: Mitä huutavan ääni korvessa huutaa? Hän
huutaa: “Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt.” Mutta tähän
huutoon ei vastaa yksikään muu, kuin vaarat, kalliot ja sakeat metsät. Vaarat ja
kalliot vastaavat niin, että huutavan ääni tulee takaisin huutavaisen korvaan.
Huutavaisen ääni huutaa: “Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt,”
mutta seinät ja pahdat vastaavat: “On läsnä.” Ei siitä huutamisesta
ensin lähde mitään; sillä korvessa, kussa hän huutaa ei ole muita eläviä kuin repoja,
hukkia ja pissihaukkoja, jotka suuttuvat kovin sille huutajalle, joka ei
anna heille rauhaa korvessakaan. Jos vielä korvessa olisikin joku tiainen,
joka niinkuin yksinäinen lintu oksalla, visertää yksinäiselle kulkijalle, ei
sen tiaisen ääni paljon kuulu sen kiljunan, ulvomisen ja rääkkymisen tähden,
joka kuuluu joka suunnalta. Niin pian kuin huutavan ääni rupeaa huutamaan
parannuksesta, rupeavat myös hukat ulvomaan, karhut ärjymään ja äpärät rääkkymään,
niin että tiaisen ääni ei kuulu ollenkaan siihen paikkaan, kussa tämä
ihmeellinen ääni kuuluu. Sinne tulevat myös käärmeet, liiskot ja sammakot, ja
niille sanoo huutavan ääni: “Te kyykäärmeen sikiöt! Kuka teitä neuvoi välttämään
tulevaista vihaa? Ja kuivuneille puille, jotka ovat siinä korvessa kussa
hän huutaa, sanoo hän tällä tavalla: “Jokainen puu, kuin ei hyviä hedelmiä kanna,
hakataan pois ja tuleen heitetään. Jo myös on kirves pantu puitten juureen, j.n. e.
” Kuuroille ja mykille hän huutaa, mutta ei kuivuneilla puilla ole korvia.
Ainoastaan seinät ja pahdat vastaavat: “Hakataan pois ja heitetään tuleen!”
Huutavan ääni huutaa vielä: “Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on
läsnä.” Vaan koska huutavan ääni niin huutaa, tulee myös joku riekko nauramaan,
joku pissihaukka kurkistelemaan ja joku yölintu lentämään.
Näille metsän pedoille, jotka ennen eivät ole kuulleet ihmisen ääntä, kuuluu
tämä huutavan ääni korvessa niin oudolta, vaikka ne eivät ymmärrä yhtään
sanaa parannuksen huudosta, vaan vääntelevät päätänsä ja pitävät sen suurena
ihmeenä, että nyt katumuksesta ja parannuksesta saarnataan; heille käypi
niinkuin maailman viisaille pakanallisessa kaupungissa Ateenassa. Koska
Paavali rupesi heille saarnaamaan tuntemattomasta Jumalasta, kokoontuivat
he hänen ympärilleen ja sanoivat: “Mitä tämä lipilaari tahtoo sanoa? Hän näkyy
outoja jumalia meille ilmoittavan.”
Niin tapahtui myös niille maailman
herroille, joille Johannes Kastaja rupesi saarnaamaan parannuksesta, että se
saarna kuului heidän korvissaan niin kuin koiran haukkuminen. Koska hän
kutsui heitä kyykäärmeen sikiöiksi, sanoivat he viimein, että hänellä on perkele.
Mitähän tämänaikaiset herrat sanoisivat, jos joku senkaltainen mies, kuin
Johannes Kastaja, rupeaisi huutamaan korvessa: “Tehkäät parannus?” He sanoisivat
vissimmästi: “Ei se ole muu kuin haukkuminen; sillä miehellä on
perkele.” Niin sanovat herrat ja niin sanovat suruttomat talonpojat: “Sillä miehellä
on perkele, sillä hän haukkuu kunniallisia ihmisiä.” Muutamat kysyvät
häneltä: “Oletko sinä Vapahtaja, oletko sinä Kristus, vai oletko profeetta? Eli
mikä mies sinä olet, koska sinä olet alkanut niin kovin saarnaamaan parannusta
ja tuomitsemaan ihmisiä?” Vanha Aadami on nimittäin niin
kranttu, että hän tahtoo ensin tietää mikä mies se on, joka häntä tuomitsee.
Niinkuin hän on harjaantunut maallisessa oikeudessa apleeraamaan korkeampaan
ja korkeampaan oikeuteen, vaikka hän olisi kuinka väärässä, niin hän tahtoo
myös tehdä hengellisissä asioissa. Koska hänelle julistetaan Jumalan ankara
vanhurskaus ja tuomio, sanoo hän: “Oletkos Kristus?” Ja koska Kristus tuli
ja julisti suruttomille saman kovan tuomion, sanoivat maailman herrat: “Oletkopa
sinä Jumala, ja miksi sinä itsesi teet?” Viimein saavat suruttomat apleerata
perkeleen tuomioon eli perkeleen oikeuteen. Ja se maailman suuri ruhtinas
sanoo varsin orjilleen: “Tappakaat pois semmoisia, jotka teitä haukkuvat ja
tuomitsevat! Imekäät kristittyin verta!” Perkeleen orjat ajattelevat näin:
“Meillä on isä, nimittäin Jumala; me olemme siveät ja kunnialliset ihmiset; ei
ole vielä yksikään pappi soimannut meitä vääryydestä. Pitäisikö tuommoisen lipilaarin
saarnaaman meille tuomiota.Hän näkyy tahtovan ilmoittaa meille
outoja jumalia, mutta meillä on laki,” — nimittäin vanhan Aadamin laki —
“ja meidän lakimme jälkeen pitää hänen kuoleman, sillä hän on tehnyt itsensä
Jumalan Pojaksi.”
Koska siis juudalaiset ja pakanat apleeraavat perkeleen oikeuteen, silloin
tulee tämmöinen tuomio, että Johannes Kastaja kadottaa kaulansa yhden huoran
tähden; Jeesus tuomitaan ristinpuuhun niinkuin Jumalan pilkkaaja, väärä opettaja
ja kansanhäiritsijä; Jeesuksen opetuslapsia vihataan, vainotaan ja poljetaan
kristinuskon tähden; ja kaikkein niitten päälle, jotka meinaavat jotakin
puhua kristillisyydestä, pitää kannettaman maaherralle Pontius Pilatukselle, että
hän opettaa ihmisiä väärin ja että hänellä on perkele, koska hän ei anna kunniallisille
ihmisille omantunnon rauhaa.
Toinen tutkistelemus: Kuinka huutavan ääni korvessa valmistaa Herralle Jeesukselle
tien ihmisten sydämiin? Vaikka maailman lapset niinkuin pilkkaamisen
vuoksi kysyvät Johannekselta: “oletkos Kristus?” ei hän kuitenkaan sano olevansa
muu kuin huutavaisen ääni korvessa ja että hänen virkansa on valmistaa
Herralle tietä. Mutta tätä tietä valmistaessa kohtaa häntä ei ainoastaan
vuoret ja kukkulat, jotka pitäisi alennettaman, vaan myös laaksot ja kuopat, jotka
pitäisi korotettaman, niin myös kalliot, jotka pitäisi silitettämän. Luonnollisen
ihmisen sydämessä on väärät perustukset, joita tien tekijän pitäisi pois saaman
ennenkuin tie aukenee ihmisen sydämeen. Nämät väärät perustukset ovat
ensinnä luonnollinen siveys, joka estää häntä tulemasta niin suureksi syntiseksi,
että hänen täytyisi mennä kadotukseen, jos Vapahtaja ei pääse sydämeen. Tämä
väärä perustus tunnetaan siitä, että koska surutointa ihmistä soimataan vääryydestä
ja jumalattomasta elämästä, nousevat varsin vanhan Aadamin korvat
pystyyn. Vanha Aadami kieltää varsin häpeällisiä töitä, joita hän on tehnyt,
ja kaunistelee niitä syntejä, joissa hän on kiinni. Ei vanha Aadami ole
huora, ei varas eikä ryöväri; mutta vanha Aadami on niin siveästi elänyt, ettei
kenenkään tarvitse tulla häntä soimaamaan vääryydestä.
Toiseksi on suruttomilla vielä kuollut usko, jolla hän ottaa ja omistaa itselleen
Jumalan armolupauksia, vaikka totinen katumus ja parannus ei ole koskaan tapahtunut.
Näin pettää hän itsensä väärällä luulolla, että hän on Jumalan lapsi,
vaikka hän on kokonaan riettaan hallussa. Niin tekivät myös juudalaiset, jotka
sanoivat: “Meillä on isä, nimittäin Jumala.” Kyllä vissimmästi joka surutoin
ihminen kantaa salaisesti niitä kunniallisia ajatuksia itsestään, että hän on Jumalan
lapsi. Rietas paisuttaa varsin hänen sydämensä, jos joku kristitty sanoo, että
suruton ihminen on isästä perkeleestä. Senkaltaisia saarnaajoita hän ei viitsi
kuullakaan. Kuinkapa hän saattaa tuntea, että hän on isästä perkeleestä, koska
hän on siivosti elänyt, vieläpä uskoo Vapahtajan päälle ja on tullut Jumalan
lapseksi kasteessa, vieläpä käypi hän kirkossa ja Herran ehtoollisellakin.
Koska nyt huutavan ääni korvessa rupeaa huutamaan parannusta ja sanoo
maailman siveille huorille: “Te kyykäärmeen sikiöt, kuka teitä on neuvonut
välttämään tulevaista vihaa?” Niin suuttuu vanha Aadami huutajalle ja kysyy:
“Oletko sinä Kristus?” Ja viimein sanoo hän: “Sillä miehellä on perkele; ei
sillä miehellä ole täysi järki; sillä miehellä on joku vika noussut päähän, koska
hän niin hävyttömästi haukkuu kunniallisia ihmisiä”.
Nyt tahtoisivat tämänaikaiset Juudalaiset kysyä, minkätähden Johannes
Kastaja niin kovin haukkui seurakunnan parhaita miehiä? Senkaltaisella
haukkumisellako hän valmisti tien Herralle?
Jaa, juuri haukkumisen kautta hän valmisti tien Vapahtajalle. Arvaattekos,
minkätähden hän haukkui? Jaa, sentähden, että surutoin ihminen ei
hauku itseään koskaan. Jos te tuomitsisitte itsenne, niin ei teitä tuomittaisi,
sanoo Paavali. Ja Vapahtaja sanoo Juudalaisille: “En minä teitä tuomitse,
mutta yksi on, joka teitä tuomitsee, nimittäin Mooses, jonka päälle te luotatte”.
Koska ihminen ei kärsi tuomiota, niin se merkitsee, ettei hän pidä itseään
tuomion alaisena. Ja Mooses eli se Jumalan laki, joka Mooseksen kautta on
annettu, pitää viimein tuomitseman häntä, koska omatunto rupeaa kantamaan
hänen päälleen, ettei hän ole pienintäkään käskyä täyttänyt.
Tämänaikaiset Juudalaiset lukevat oman tuomionsa joka sunnuntai, koska
he synnin tunnustuksessa tunnustavat, että he ovat ansainneet iankaikkisen kadotuksen.
Mutta kuollut usko pistää nyt nokkansa niinkuin varas keituri seinän
raosta lammashuoneeseen ja sanoo: “Ilmankin Jumala on armollinen, ei Hän
ainakaan paiskaa siveitä ihmisiä helvettiin koska he uskovat Vapahtajan päälle”.
Joo, se on kyllä tosi, että Jumala on armollinen, mutta kenelle hän on armollinen?
Semmoisilleko Hän on armollinen, jotka eivät kadu syntejään koskaan?
Vai niillekö Hän on armollinen, jotka varastavat Hänen armoaan ja
omistavat Hänen armolupauksiaan, mutta eivät tahdo kumminkaan parantaa
elämäänsä tahi luopua vanhoista kotosynneistään, ei tahdo tehdä kumpaakaan,
ei katumusta eikä parannusta? He uskovat Vapahtajan päälle, ja elävät
niinkuin pakanat. He ovat niin rakkaat Vapahtajalle, että he antaisivat Hänelle
suuta. Mutta maailma ja viinapullo on vielä rakkaampi. He uskovat siis, että
Jumala on armollinen siveille huorille ja rehellisille varkaille, raittiille juomareille
ja kunniallisille viinaporvareille.
Mutta katuvaiset huorat, katuvaiset varkaat ja katuvaiset juomarit eivät jaksa
uskoa mitään, ennenkuin heille annetaan uskon ja rakkauden voima. Mutta
siveät huorat kyllä uskovat, että Jumala on armollinen, rehelliset varkaat kyllä
uskovat, raittiit juomarit myös uskovat, ja kunnialliset viinaporvarit erinomattain
uskovat, että Jumala on armollinen heille, mutta ei niille, jotka huokaavat,
eikä niille ollenkaan, jotka haukkuvat. Sentähden sanoivat myös Juudalaiset,
että Johanneksella on perkele. Samoin sanoivat he myös Vapahtajalle. Sama
usko on tämänaikaisilla Juudalaisilla ja viinaporvareilla, että niillä on perkele,
jotka soimaavat syntiä ja vaativat oikeaa katumusta; mutta juomareilla ja viinaporvareilla
on Pyhä Henki. Niillä on perkele, jotka huutavat korvessa:
“Tehkäät parannus!” Mutta niillä on Pyhä Henki, jotka itkevät kirkossa, ja
nauravat kirkon takana; ovat siveät kirkossa ja huoraavat kirkon takana; ovat
raittiit kirkossa ja päissään kirkon takana; tekevät jumalisuuden kauppaa kirkossa
ja viinakauppaa kirkon takana.
Koska nyt huutavan ääni korvessa soimaa ihmisiä synnistä ja jumalattomasta
elämästä, silloin kysyvät armonvarkaat: “Oletko sinä Kristus? Tämmöisellä
haukkumisellakos tie valmistetaan Vapahtajalle?” Joo, niin valmistetaan tie
Vapahtajalle, että ihmisiä soimataan synneistä. Ja jos ihminen ei tule sen soimauksen
kautta syntiseksi, niin menee hän siveänä helvettiin, mutta siveät ja
armonvarkaat luulevat, että ihminen paatuu haukkumisen tähden. Niin se pitää
oleman, että jotka jo ovat paatuneet, heidän pitää paatuman vielä enemmän.
Olikohan se Vapahtajan syy, että Juudalaiset paatuivat, jota enemmän
heitä soimattiin ulkokullaisuudesta? Taisi olla Vapahtajan syy, että Juudas
hirtti itsensä, ja että Juudalaisilla oli niin suuri hengellinen viha Vapahtajalle
ja kristityille. Taisi olla kristittyin syy, että pakanat ja paavilaiset ovat
paistaneet kristityitä. Jos ihminen ei tule semmoisia syntejä tuntemaan, joita
rietas on häneltä kätkenyt suruttomuuden tilassa, niin hän ei tule niin suureksi
syntiseksi, että hän tuntee vajoavansa kadotukseen jos apua ei tule. Ihmisen
pitää tuleman riettaan kaltaiseksi ennenkuin hän tulee kerjäläiseksi.
Maailman herrat sanoivat, että Johanneksella oli perkele ja Vapahtajalla
oli perkele; ja pakanat sanoivat, että kristityt olivat pahoilta hengiltä riivatut.
Ja joka vielä nytkin rupeaisi niin haukkumaan siveitä ja kunniallisia ihmisiä
kuin silloin kun Johannes ja Vapahtaja haukkui heitä huoruuden sukukunnaksi,
kyykäärmeen sikiöiksi ja valkeaksi sivutuiksi seiniksi, niin kyllä sanottaisiin:
“Sillä miehellä on perkele”. Maailman siveät huorat ja kunnialliset viinaporvarit
kysyvät ainakin: “Tuolla tavallakos tie valmistetaan Vapahtajalle?” Sillä tavalla
juuri. Ja joka muulla tavalla valmistaa tien Vapahtajalle, kuin kovan
lain kautta, hän valmistaa riettaalle tien.
Maailman suruttomat ihmiset sanovat vielä: “Ei ole apostolit niin saarnanneet.
Eivät he ole niin hävyttömästi haukkuneet kristityitä, kuin täällä haukutaan.”
Jaa, ne ovat vielä pahemmin haukkuneet suruttomia ja pakanoita, niinkuin
esimerkiksi Pietari soimasi surutointa kansaa Helluntaina: “Te tapoitte
kunnian Herran”. Ja Stefaanus soimasi Juudalaisia: “Te seisotte aina Pyhää
Henkeä vastaan niinkuin teidän isänne, niin myös tekin”. Niin myös Paavali
haukkui pakanoita hirmuisesti Ateenassa. Ja eräälle miehelle, joka oli kristillisyyttä
vastaan, sanoi hän: “O, sinä perkeleen poika, täynnä kaikkea vilppiä
ja petosta, ja kaiken vanhurskauden vihamies! Et sinä lakkaa vääntelemästä
Herran oikeita teitä”.
Katso, niin haukkui Paavali semmoisia, jotka sanoivat kristillisyyden
vääräksi. Ja sen haukkumisen tähden olivat Juudalaiset ja pakanat vihaiset
hänelle. Mutta koska apostolit kirjoittavat kääntyneille kristityille lähetyskirjojaan,
silloin he panevat enemmän evankeliumia kuin lakia, puhuvat
enemmän Jumalan armosta kuin Jumalan vihasta, sentähden, että ne kristityt
olivat heränneitä ja armoitettuja sieluja.
Mutta nyt tahtovat suruttomat ja kastetut pakanat omistaa itselleen sen,
mitä apostolit ovat kirjottaneet kääntyneille kristityille.
Suruttomat luulevat, että he ovat kristityt, ja että kaikki, mitä Raamatussa
puhutaan uskosta, armosta ja Jumalan laupeudesta, se kuuluu heille. Mutta lakia,
tuomiota ja Jumalan vihaa eivät suruttomat omista itsellensä. Suruttomat
sanovat heränneille ja armoitetuille: “Ilmankin Jumala on niin armollinen meille,
kuin teille.” Mutta Jumala ottaa pikemmin katuvaisia perkeleitä vastaan,
kuin siveitä ja hurskaita, jotka eivät parannusta tarvitse.
Ja jos täälläkin olisi aivan kristityitä, niin meidän saarnamme kuuluisi erilaihin.
Mutta kussa on paljon suruttomia ja armonvarkaita, siinä ei tarvitse niin paljon
evankeliumia saarnata. Ja kristityt tosin tuntevat lain saarnan olevan tarpeellisen,
niin kuin laki on niiden kurittaja Kristukseen, joiden omatunto on
herännyt. Ja jos Johannes Kastaja ei olisi kovan lain kautta valmistanut Herralle
Jeesukselle tietä ihmisten sydämeen, olisivat nekin harvat sielut, jotka silloin
uskoivat Vapahtajan päälle, tulleet armonvarkaiksi, sillä Johannes Kastaja
osoitti heränneille sieluille Vapahtajan, ja sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka
pois ottaa maailman synnit.”
Ja meidän tarkoituksemme on, että näyttää Vapahtaja katuvaisille, murheellisille
ja alaspainetuille, jotka totisesti armoa tarvitsevat, jotka eivät jaksa elää,
jos Jumala ei anna heidän syntiänsä anteeksi. Niin kuin myös Johannes Kastajan
isä tämän päivän evankeliumissa ennustaa hengessä, kuinka hänen poikansa
Johannes oli kutsuttu ylimmäisen profeetaksi, käymään Herran kasvojen
edessä, valmistamaan hänen teitänsä ja antamaan autuuden tunnon hänen kansallensa,
heidän syntiensä anteeksisaamiseksi. Niin on kaikki heränneet opettajat
pantu valmistamaan Herralle Jeesukselle tietä ihmisten sydämeen. Mutta
riettaan palvelijat, joiden sydämeen on valmistettu tie tämän maailman jumalalle,
suuttuvat kovin jokaiselle saarnamiehelle, joka ei anna heille omantunnon
rauhaa.
Meidän toivomme on, että ne harvat sielut, joiden sydämeen on valmistettu
tie Herralle Jeesukselle, rupeavat seuraamaan Jeesusta yrttitarhasta Golgatan
mäelle seuraten hänen verisiä askeleitaan Golgatan mäelle, että he viimein
pääsisivät Siionin vuorelle veisaamaan uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle sen
suuren voiton edestä, jonka se suuri Sotasankari on voittanut synnin, kuoleman
ja perkeleen ylitse, koska hän vaelsi niitä raskaita ja verisiä askeleita yrttitarhasta
Golgatalle. Kuule, sinä suuri Ristinkantaja, kaikkien murheellisten ja
alaspainettujen huokaus, koska he seuraavat sinun askeleitasi. Amen
N:o 63 JOHANNEKSEN PÄIVÄNÄ 1849 (EHTOOSAARNA)
353
Huutavan ääni on korvessa; valmistakaat Herran tietä, tehkäät tasaiset
polut erämaassa meidän Jumalallemme.Kaikki laaksot pitää korotettaman
ja kaikki vuoret ja kukkulat pitää alennettaman; ja mitä on tasoittamatta,
pitää tasoitettaman ja koliat silitettämän. Jes. 4: 34.
Profeetta Jesaia näki hengessä seitsemänsataa ajastaikaa ennen, kuinka kristillisyyden
aika rupesi tulemaan maailmaan, koska huutavan ääni rupesi huutamaan
korvessa niin kovin, että laaksot rupesivat nousemaan ja vuoret ja kukkulat
alenemaan. Ja koliat olisivat myös silitetyiksi tulleet, jos ei maailman jumala
olisi kateudesta estänyt huutavaisen ääntä korvessa huutamasta valmistaessa
Herralle tietä.
Me tiedämme, että tämän maailman jumala on sangen vihainen niille, jotka
huutavat korvessa, ja tämän huutamisen kautta valmistavat Herralle tietä. Ei
maailman ruhtinas viitsi kuulla semmoista huutoa. Sillä ei ainoastaan Johannes
Kastaja, joka oli ensimmäinen huutaja korvessa, saanut kantaa maailman
jumalan vihaa, koska hän huutamisellaan rupesi valmistamaan Herralle
tietä, vaan jokainen, joka hänen jälkeensä on alkanut huutamaan maailman korvessa,
on saanut koetella, kuinka suuret kukkulat rietas on nostanut ylös siinä
paikassa, kussa huutavan ääni korvessa on alkanut valmistamaan Herralle tietä.
Rietas tietää hyvin, että jos huutaja saapi niin kauvan huutaa korvessa, että
laaksot rupeavat nousemaan ja kukkulat alenemaan, niin tulee Herralle tie valmistetuksi.
Sentähden on maailman jumala nostanut vuoret ja kukkulat maan
päälle, että ne, jotka valmistavat Herralle tietä, tulisivat estetyiksi, jonka tähden
myös tämän tien valmistus käypi niin hitaasti, ettei tien tekijä saa monta kyynärää
päivässä valmiiksi. Jos tien valmistaja rupeaa vuoren alta kaivamaan,
saapi hän varoa henkeään, ettei vuoret ja kukkulat vieri hänen päälleen. Ja se on
arvattava, että koska vuoret ja kukkulat rupeavat vierimään, niin ne lankeavat
aika vauhtia pohjattomaan mereen.
Se on nähty Johanneksen aikana, koska hän rupesi valmistamaan Herralle
tietä, että maailman vuoret ja kukkulat rupesivat vierimään helvettiin, mutta
laaksot nousivat ylemmäksi. Ja niin se on joka paikassa huomattu, että kussa
tie valmistetaan Herralle, laaksot korotetaan joltisesti, koska tien valmistaja
vedättää lantaa, santaa ja multaa niitten päälle, vaikka ei tämäkään tule mahdolliseksi
ilman suuretta vaivatta, sillä laaksossa on niin paljon rapakkoa ja
muuta roskaa, joka on veden kanssa vuotanut alas vuorilta ja kukkuloilta.
Tien tekijällä on suuri vaiva ennen kuin kaikki kuopat ja rapakkojänkät tulevat
täytetyksi sannalla.
Mutta vuoret ja kukkulat eivät alene leikin, se näkyy jo Johanneksen aikana.
Ja kuinkas ne alenevat, joita itse rietas on korottanut ja nostanut, vaikka tässäkin
korvessa, kussa me olemme huutamassa ja tietä valmistamassa, ei ole kuin
kolme, neljä vuorta, jotka isompain tunturein suhteen eivät ole paremmat kuin
sontatunkiot; yhtä hyvin ovat nekin niin lujasti maailman perustuksessa kiinni,
etteivät ne liiku paikaltaan. Tien valmistajan täytyy siis semmoisia kiertää ja
tehdä vireämmästi työtä laaksoissa, kussa joku kyynärä päivässä saattaa tulla
valmiiksi. Ja minä luulen nyt, että jokainen, jolla on korvat auki, kuulee mitä
profeetta tarkoittaa, koska hän sanoo tämän päivän epistolassa, että laaksot pitää
korotettaman ja vuoret ja kukkulat pitää alennettaman. Vuoret ja kukkulat ovat
maailman herrat, joita maailman jumala on korottanut maailman kunnian kautta
ja paisuttanut ylpeyden kautta, etteivät ne tahdo leikin alentaa itseään; mutta laaksot
ovat huonompi väki, joka ei ole maailmassa missään korkeassa arvossa.
Me kuulemme myös evankeliumin historiassa, että koska huutavan ääni
korvessa, nimittäin Johannes Kastaja, rupesi valmistamaan Herralle tietä,
kuunteli huonompi kansa hänen oppiaan ja tuli hänen kauttaan tie Herralle valmistetuksi
monen ihmisen sydämessä. Mutta maailman herrat olivat kovin vastaan
ja sanoivat Johanneksella olleen perkeleen. Myöskin jälkeen, koska Vapahtaja
itse saarnasi evankeliumia, rupesi yksi osa huonommasta kansasta uskomaan
Hänen päälleen, mutta herrat ei ollenkaan. Herrat sanoivat keskenään:
“ei yksikään ylimmäisistä ole uskonut Hänen päälleen, mutta tämä kansa, joka
ei tiedä lakia, on kirottu”. Nämät herrat tahtovat sanoa, että yhteinen kansa on
niin hullu, että se uskoo semmoisen kansan häiritsijän päälle.
Ja koska Vapahtajan ylösnousemisen jälkeen ensimmäiset kristityt ilmestyivät,
ei ollut niitten seurassa yhtään ainoaa herraa, mutta ainoastaan yksinkertaisia
ja talonpoikia. Siitä nähdään, että maailman herrat, joita profeetat kutsuvat
vuoriksi ja kukkuloiksi, eivät tahdo ollenkaan alentaa itseään, vaikka laaksot
eli matalampi kansa korotetaan kristillisyyden kautta. Kristityt korotetaan
sillä tavalla, että he kelpaavat papeiksi ja hengellisiksi tuomareiksi, niin kuin
Pietari kirjoittaa kristityille: he ovat kuninkaat ja papit; ja Paavali myös kirjoittaa
kristityille, että heidän pitää tuomitseman maailmaa.
Mutta suruttomat raukat antavat herrain pettää itsensä ja tulevat sen kautta
ei ainoastaan synnin orjiksi, vaan myöskin saatanan orjiksi. Sillä talonpojat
matkivat herrain tapoja. Jos herrat elävät kuinka jumalattomasti, niin suruttomat
talonpojat elävät samalla tavalla. Jos herrat kiroavat, niin talonpojat myös
kiroavat; jos herrat juovat, niin talonpojat myös juovat; jos herrat rakentavat
komeita rakennuksia, niin talonpojat myös rakentavat; jos herrat laittavat itsensä
koreaksi, niin talonpojat samoin; jos herrat pitävät huoria, niin talonpojat
myös; jos herrat pitävät viinakauppaa, niin talonpojat myöskin pitävät viinakauppaa;
jos herrat käyvät lakia, niin talonpojat myös käyvät lakia; jos herrat
tanssivat, niin talonpojatkin tanssivat; jos herroilla on komeat hevoset, niin talonpojilla
myöskin pitää olla komeat hevoset, että kaikki tulisivat herrain kaltaisiksi.
Sanalla sanottu, kaikki, mitä syntiin ja maailman turhuuteen tulee, oppivat
suruttomat talonpojat herroilta. Mutta älä huoli, jos joku herra kääntyisi
kristillisyyteen ja rupeaisi huutamaan niinkuin Johannes korvessa, niin
sanovat herrat edellä ja suruttomat talonpojat perässä niinkuin Juudalaisten
herrat sanoivat Johannekselle: “Jaa, sillä miehellä on perkele; ei se ole niin
kuin muut herrat, se haukkuu kunniallisia ihmisiä, huoriksi ja kyykäärmeen
sikiöiksi”.
Koska me siis tiedämme, että vuorilla ja kukkuloilla ymmärretään korkeampaa
säätyä ja laaksoilla alhaisempaa säätyä, niin on myös keveä ymmärtää, mitä
profeetta tarkoittaa sanoessaan, että vuoret ja kukkulat pitää alettaman ja
laaksot korotettaman. Muutamat puoliherrat, jotka tahtoisivat itse ylimmäisiksi
herroiksi tulla, ja sitä herruutta voittaakseen yllyttävät raakaa kansaa tekemään
kapinaa esivaltaa vastaan, että he sen kautta pääsisivät muka vapaiksi kaikesta
verosta ja maallisesta rasituksesta Semmoiset herrat selittävät tämän paikan
näin: kaikki laaksot pitää korotettaman, se on: kaikki koijarit ja viinaporvarit
pitää tuleman virkamiehiksi, tuomareiksi ja maaherroiksi; ja kaikki vuoret
pitää alettaman, se on: kaikki korkeat virkamiehet pitää hävitettämän ja virkansa
kadottaman, ja mitä on tasoittamatta pitää tasotettaman, se on: ei tarvitse
yhtään esivaltaa olla, vaan olkoon esivalta ja alamaiset tasaiset.
Mutta vaikka tämmöinen Raamatun selitys sopii hyvin vanhalle Aadamille,
joka tahtoisi vapaaherrana olla eikä totella yhtään esivaltaa niinkuin juudalaiset,
joille tuli vaivaksi maksaa veroa keisarille ja olla pakanallisen esivallan
alamaisina, he sanoivat Vapahtajalle: “me olemme vapaina syntyneet, emmekä
ole kenenkään orjat olleet,” niin emme saata kumminkaan selittää tätä
Raamatun paikkaa sillä tavalla, että esivalta pitää pois pantaman. Sillä kristitty
tietää hyvin, että esivalta on tarpeellinen ja ettei maailma pysyisi koossa ollenkaan,
jos ei esivaltaa olisi, joka estää surutointa kansaa pahaa tekemästä, jonkatähden
myös kaikki apostolit, erinomattain Pietari ja Paavali, neuvoivat kristityitä
kaikella muotoa kuuliaiset olemaan esivallalle kaikissa, joka ei sodi kristillisyyttä
ja omaatuntoa vastaan. Mutta profeetan sanat tämän päivän epistolassa
pitää ymmärrettämän niin, että elävä kristillisyys tasottaa herrat ja talonpojat
hengellisessä tarkoituksessa niin ettei yksikään herra, joka on kääntynyt kristillisyyteen,
pidä itseään parempana niitä, jotka ovat huonommasta säädystä;
vaan joku köyhä talonpoika ja joku kerjäläinen, joka käypi ryysyissä, pidetään
suuremmassa arvossa kristittyin keskellä, kuin joku korkea herra, koska kerjäläisellä
on oikeat kristillisyyden hedelmät. Mutta mitäs nämät sokeat raukat käsittävät,
jotka eivät tiedä mitään oikeasta kristillisyydestä, vaan luottavat
sen kuolleen uskon päälle, kussa sekä herrat, että talonpojat makaavat loassa
ja yllyttävät toinen toistaan pahuuteen. Jos joku maailman herra eli surutoin
pappi tulee, niin talonpojat ottavat lakin päästään ja aukaisevat suunsa. Jos
herra sitten kaataa pirun paskaa suuhun, niin se vasta on hyvä herra, mutta
jos se kysyy jotakin kristillisyydestä, niin sanovat sekä herrat että talonpojat:
“ei se ole oikea herra, sillä on perkele, se haukkuu ihmisiä.”
Meidän toivomme on, että niin kuin Johannes Kastaja oli se huutavan ääni
korvessa, joka oli lähetetty Vapahtajalle edellä ajajaksi valmistamaan Herralle
Jeesukselle tietä ihmisten sydämiin, pitäisi meidänkin sen huonon voiman ja
ymmärryksen jälkeen kuin meille on annettu, vuovaaman sitä samaa työtä tekemään,
ehkä tämä tien valmistaminen on raskas ja vaivalloinen, koska muutamissa
paikoissa vuoret ja kukkulat on tiellä, muutamissa paikoissa kivet, isot kalliot
ja kaatuneet puut, muutamissa paikoissa rapakkojänkät ja sammalet, niin että tuskin
kyynärän verran päivässä tulee tietä tehdyksi. Kuitenkin Jumalan avulla ja
sen työväen kanssa, jonka taivaan Isäntä on palkannut, toivomme ja uskomme
me Herralle Jeesukselle valmistavamme tietä, että hän pääsee jonkun ihmisen sydämeen.
Mutta ei se tie tule niin leveäksi eikä niin sileäksi, sillä itse Herra on
sanonut: “Se portti on ahdas ja tie kaita, joka viepi elämään.”
Rukoilkaat kaikki ne harvat sielut, jotka ovat sen tien päällä, jonka Johannes
Kastaja on valmistanut, että Herra Jeesus pääsee kulkemaan niitten sydämiin,
jotka ovat ahtaassa portissa ja siellä kolkuttavat taivaan oven päälle, että
se aukenisi heille ja vielä muillekin, jotka ulkona seisovat. Kuule armollinen
Kuningas murheellisten, katuvaisten ja ahdistettuin huokaukset. Isä, meidän, j.n.e.
Koska ei ainoastaan evankeliumissa mutta myös tämän päivän epistolassakin
on mainittu tien valmistaminen Herralle, pitää meidän Jumalan armon kautta
tällä hetkellä peräänajatteleman, kuinka huutavan ääni korvessa valmistaa Herralle
Jeesukselle tien.
Ensimmäinen tutkistelemus: Mitäs huutavan ääni korvessa huutaa?
Toinen tutkistelemus: Kuinka tämän huutamisen kautta tie valmistetaan Herralle?
Antakoon armollinen Herra Jeesus huutajalle voimaa huutamaan niin korkealla
äänellä, että laaksot rupeavat nousemaan ja vuoret ja kukkulat rupeavat
lankeemaan, että kaikki korkeat ja kankeat puut rupeavat kaatumaan, että
kaikki hukat ja metsän pedot peljästyisivät ja lähtisivät pakenemaan, että juhannuksen
aurinko pääsisi paistamaan tämän pikkuisen peltopalasen päälle, johon
siemenet ovat kylvetyt, siinä toivossa, että joku osa niistä itäisi ja kantaisi
siunatun hedelmän.
Ensimmäinen tutkistelemus: Mitä huutavan ääni korvessa huutaa? Hän
huutaa: “Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt.” Mutta tähän
huutoon ei vastaa yksikään muu, kuin vaarat, kalliot ja sakeat metsät. Vaarat ja
kalliot vastaavat niin, että huutavan ääni tulee takaisin huutavaisen korvaan.
Huutavaisen ääni huutaa: “Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt,”
mutta seinät ja pahdat vastaavat: “On läsnä.” Ei siitä huutamisesta
ensin lähde mitään; sillä korvessa, kussa hän huutaa ei ole muita eläviä kuin repoja,
hukkia ja pissihaukkoja, jotka suuttuvat kovin sille huutajalle, joka ei
anna heille rauhaa korvessakaan. Jos vielä korvessa olisikin joku tiainen,
joka niinkuin yksinäinen lintu oksalla, visertää yksinäiselle kulkijalle, ei
sen tiaisen ääni paljon kuulu sen kiljunan, ulvomisen ja rääkkymisen tähden,
joka kuuluu joka suunnalta. Niin pian kuin huutavan ääni rupeaa huutamaan
parannuksesta, rupeavat myös hukat ulvomaan, karhut ärjymään ja äpärät rääkkymään,
niin että tiaisen ääni ei kuulu ollenkaan siihen paikkaan, kussa tämä
ihmeellinen ääni kuuluu. Sinne tulevat myös käärmeet, liiskot ja sammakot, ja
niille sanoo huutavan ääni: “Te kyykäärmeen sikiöt! Kuka teitä neuvoi välttämään
tulevaista vihaa? Ja kuivuneille puille, jotka ovat siinä korvessa kussa
hän huutaa, sanoo hän tällä tavalla: “Jokainen puu, kuin ei hyviä hedelmiä kanna,
hakataan pois ja tuleen heitetään. Jo myös on kirves pantu puitten juureen, j.n. e.
” Kuuroille ja mykille hän huutaa, mutta ei kuivuneilla puilla ole korvia.
Ainoastaan seinät ja pahdat vastaavat: “Hakataan pois ja heitetään tuleen!”
Huutavan ääni huutaa vielä: “Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on
läsnä.” Vaan koska huutavan ääni niin huutaa, tulee myös joku riekko nauramaan,
joku pissihaukka kurkistelemaan ja joku yölintu lentämään.
Näille metsän pedoille, jotka ennen eivät ole kuulleet ihmisen ääntä, kuuluu
tämä huutavan ääni korvessa niin oudolta, vaikka ne eivät ymmärrä yhtään
sanaa parannuksen huudosta, vaan vääntelevät päätänsä ja pitävät sen suurena
ihmeenä, että nyt katumuksesta ja parannuksesta saarnataan; heille käypi
niinkuin maailman viisaille pakanallisessa kaupungissa Ateenassa. Koska
Paavali rupesi heille saarnaamaan tuntemattomasta Jumalasta, kokoontuivat
he hänen ympärilleen ja sanoivat: “Mitä tämä lipilaari tahtoo sanoa? Hän näkyy
outoja jumalia meille ilmoittavan.”
Niin tapahtui myös niille maailman
herroille, joille Johannes Kastaja rupesi saarnaamaan parannuksesta, että se
saarna kuului heidän korvissaan niin kuin koiran haukkuminen. Koska hän
kutsui heitä kyykäärmeen sikiöiksi, sanoivat he viimein, että hänellä on perkele.
Mitähän tämänaikaiset herrat sanoisivat, jos joku senkaltainen mies, kuin
Johannes Kastaja, rupeaisi huutamaan korvessa: “Tehkäät parannus?” He sanoisivat
vissimmästi: “Ei se ole muu kuin haukkuminen; sillä miehellä on
perkele.” Niin sanovat herrat ja niin sanovat suruttomat talonpojat: “Sillä miehellä
on perkele, sillä hän haukkuu kunniallisia ihmisiä.” Muutamat kysyvät
häneltä: “Oletko sinä Vapahtaja, oletko sinä Kristus, vai oletko profeetta? Eli
mikä mies sinä olet, koska sinä olet alkanut niin kovin saarnaamaan parannusta
ja tuomitsemaan ihmisiä?” Vanha Aadami on nimittäin niin
kranttu, että hän tahtoo ensin tietää mikä mies se on, joka häntä tuomitsee.
Niinkuin hän on harjaantunut maallisessa oikeudessa apleeraamaan korkeampaan
ja korkeampaan oikeuteen, vaikka hän olisi kuinka väärässä, niin hän tahtoo
myös tehdä hengellisissä asioissa. Koska hänelle julistetaan Jumalan ankara
vanhurskaus ja tuomio, sanoo hän: “Oletkos Kristus?” Ja koska Kristus tuli
ja julisti suruttomille saman kovan tuomion, sanoivat maailman herrat: “Oletkopa
sinä Jumala, ja miksi sinä itsesi teet?” Viimein saavat suruttomat apleerata
perkeleen tuomioon eli perkeleen oikeuteen. Ja se maailman suuri ruhtinas
sanoo varsin orjilleen: “Tappakaat pois semmoisia, jotka teitä haukkuvat ja
tuomitsevat! Imekäät kristittyin verta!” Perkeleen orjat ajattelevat näin:
“Meillä on isä, nimittäin Jumala; me olemme siveät ja kunnialliset ihmiset; ei
ole vielä yksikään pappi soimannut meitä vääryydestä. Pitäisikö tuommoisen lipilaarin
saarnaaman meille tuomiota.Hän näkyy tahtovan ilmoittaa meille
outoja jumalia, mutta meillä on laki,” — nimittäin vanhan Aadamin laki —
“ja meidän lakimme jälkeen pitää hänen kuoleman, sillä hän on tehnyt itsensä
Jumalan Pojaksi.”
Koska siis juudalaiset ja pakanat apleeraavat perkeleen oikeuteen, silloin
tulee tämmöinen tuomio, että Johannes Kastaja kadottaa kaulansa yhden huoran
tähden; Jeesus tuomitaan ristinpuuhun niinkuin Jumalan pilkkaaja, väärä opettaja
ja kansanhäiritsijä; Jeesuksen opetuslapsia vihataan, vainotaan ja poljetaan
kristinuskon tähden; ja kaikkein niitten päälle, jotka meinaavat jotakin
puhua kristillisyydestä, pitää kannettaman maaherralle Pontius Pilatukselle, että
hän opettaa ihmisiä väärin ja että hänellä on perkele, koska hän ei anna kunniallisille
ihmisille omantunnon rauhaa.
Toinen tutkistelemus: Kuinka huutavan ääni korvessa valmistaa Herralle Jeesukselle
tien ihmisten sydämiin? Vaikka maailman lapset niinkuin pilkkaamisen
vuoksi kysyvät Johannekselta: “oletkos Kristus?” ei hän kuitenkaan sano olevansa
muu kuin huutavaisen ääni korvessa ja että hänen virkansa on valmistaa
Herralle tietä. Mutta tätä tietä valmistaessa kohtaa häntä ei ainoastaan
vuoret ja kukkulat, jotka pitäisi alennettaman, vaan myös laaksot ja kuopat, jotka
pitäisi korotettaman, niin myös kalliot, jotka pitäisi silitettämän. Luonnollisen
ihmisen sydämessä on väärät perustukset, joita tien tekijän pitäisi pois saaman
ennenkuin tie aukenee ihmisen sydämeen. Nämät väärät perustukset ovat
ensinnä luonnollinen siveys, joka estää häntä tulemasta niin suureksi syntiseksi,
että hänen täytyisi mennä kadotukseen, jos Vapahtaja ei pääse sydämeen. Tämä
väärä perustus tunnetaan siitä, että koska surutointa ihmistä soimataan vääryydestä
ja jumalattomasta elämästä, nousevat varsin vanhan Aadamin korvat
pystyyn. Vanha Aadami kieltää varsin häpeällisiä töitä, joita hän on tehnyt,
ja kaunistelee niitä syntejä, joissa hän on kiinni. Ei vanha Aadami ole
huora, ei varas eikä ryöväri; mutta vanha Aadami on niin siveästi elänyt, ettei
kenenkään tarvitse tulla häntä soimaamaan vääryydestä.
Toiseksi on suruttomilla vielä kuollut usko, jolla hän ottaa ja omistaa itselleen
Jumalan armolupauksia, vaikka totinen katumus ja parannus ei ole koskaan tapahtunut.
Näin pettää hän itsensä väärällä luulolla, että hän on Jumalan lapsi,
vaikka hän on kokonaan riettaan hallussa. Niin tekivät myös juudalaiset, jotka
sanoivat: “Meillä on isä, nimittäin Jumala.” Kyllä vissimmästi joka surutoin
ihminen kantaa salaisesti niitä kunniallisia ajatuksia itsestään, että hän on Jumalan
lapsi. Rietas paisuttaa varsin hänen sydämensä, jos joku kristitty sanoo, että
suruton ihminen on isästä perkeleestä. Senkaltaisia saarnaajoita hän ei viitsi
kuullakaan. Kuinkapa hän saattaa tuntea, että hän on isästä perkeleestä, koska
hän on siivosti elänyt, vieläpä uskoo Vapahtajan päälle ja on tullut Jumalan
lapseksi kasteessa, vieläpä käypi hän kirkossa ja Herran ehtoollisellakin.
Koska nyt huutavan ääni korvessa rupeaa huutamaan parannusta ja sanoo
maailman siveille huorille: “Te kyykäärmeen sikiöt, kuka teitä on neuvonut
välttämään tulevaista vihaa?” Niin suuttuu vanha Aadami huutajalle ja kysyy:
“Oletko sinä Kristus?” Ja viimein sanoo hän: “Sillä miehellä on perkele; ei
sillä miehellä ole täysi järki; sillä miehellä on joku vika noussut päähän, koska
hän niin hävyttömästi haukkuu kunniallisia ihmisiä”.
Nyt tahtoisivat tämänaikaiset Juudalaiset kysyä, minkätähden Johannes
Kastaja niin kovin haukkui seurakunnan parhaita miehiä? Senkaltaisella
haukkumisellako hän valmisti tien Herralle?
Jaa, juuri haukkumisen kautta hän valmisti tien Vapahtajalle. Arvaattekos,
minkätähden hän haukkui? Jaa, sentähden, että surutoin ihminen ei
hauku itseään koskaan. Jos te tuomitsisitte itsenne, niin ei teitä tuomittaisi,
sanoo Paavali. Ja Vapahtaja sanoo Juudalaisille: “En minä teitä tuomitse,
mutta yksi on, joka teitä tuomitsee, nimittäin Mooses, jonka päälle te luotatte”.
Koska ihminen ei kärsi tuomiota, niin se merkitsee, ettei hän pidä itseään
tuomion alaisena. Ja Mooses eli se Jumalan laki, joka Mooseksen kautta on
annettu, pitää viimein tuomitseman häntä, koska omatunto rupeaa kantamaan
hänen päälleen, ettei hän ole pienintäkään käskyä täyttänyt.
Tämänaikaiset Juudalaiset lukevat oman tuomionsa joka sunnuntai, koska
he synnin tunnustuksessa tunnustavat, että he ovat ansainneet iankaikkisen kadotuksen.
Mutta kuollut usko pistää nyt nokkansa niinkuin varas keituri seinän
raosta lammashuoneeseen ja sanoo: “Ilmankin Jumala on armollinen, ei Hän
ainakaan paiskaa siveitä ihmisiä helvettiin koska he uskovat Vapahtajan päälle”.
Joo, se on kyllä tosi, että Jumala on armollinen, mutta kenelle hän on armollinen?
Semmoisilleko Hän on armollinen, jotka eivät kadu syntejään koskaan?
Vai niillekö Hän on armollinen, jotka varastavat Hänen armoaan ja
omistavat Hänen armolupauksiaan, mutta eivät tahdo kumminkaan parantaa
elämäänsä tahi luopua vanhoista kotosynneistään, ei tahdo tehdä kumpaakaan,
ei katumusta eikä parannusta? He uskovat Vapahtajan päälle, ja elävät
niinkuin pakanat. He ovat niin rakkaat Vapahtajalle, että he antaisivat Hänelle
suuta. Mutta maailma ja viinapullo on vielä rakkaampi. He uskovat siis, että
Jumala on armollinen siveille huorille ja rehellisille varkaille, raittiille juomareille
ja kunniallisille viinaporvareille.
Mutta katuvaiset huorat, katuvaiset varkaat ja katuvaiset juomarit eivät jaksa
uskoa mitään, ennenkuin heille annetaan uskon ja rakkauden voima. Mutta
siveät huorat kyllä uskovat, että Jumala on armollinen, rehelliset varkaat kyllä
uskovat, raittiit juomarit myös uskovat, ja kunnialliset viinaporvarit erinomattain
uskovat, että Jumala on armollinen heille, mutta ei niille, jotka huokaavat,
eikä niille ollenkaan, jotka haukkuvat. Sentähden sanoivat myös Juudalaiset,
että Johanneksella on perkele. Samoin sanoivat he myös Vapahtajalle. Sama
usko on tämänaikaisilla Juudalaisilla ja viinaporvareilla, että niillä on perkele,
jotka soimaavat syntiä ja vaativat oikeaa katumusta; mutta juomareilla ja viinaporvareilla
on Pyhä Henki. Niillä on perkele, jotka huutavat korvessa:
“Tehkäät parannus!” Mutta niillä on Pyhä Henki, jotka itkevät kirkossa, ja
nauravat kirkon takana; ovat siveät kirkossa ja huoraavat kirkon takana; ovat
raittiit kirkossa ja päissään kirkon takana; tekevät jumalisuuden kauppaa kirkossa
ja viinakauppaa kirkon takana.
Koska nyt huutavan ääni korvessa soimaa ihmisiä synnistä ja jumalattomasta
elämästä, silloin kysyvät armonvarkaat: “Oletko sinä Kristus? Tämmöisellä
haukkumisellakos tie valmistetaan Vapahtajalle?” Joo, niin valmistetaan tie
Vapahtajalle, että ihmisiä soimataan synneistä. Ja jos ihminen ei tule sen soimauksen
kautta syntiseksi, niin menee hän siveänä helvettiin, mutta siveät ja
armonvarkaat luulevat, että ihminen paatuu haukkumisen tähden. Niin se pitää
oleman, että jotka jo ovat paatuneet, heidän pitää paatuman vielä enemmän.
Olikohan se Vapahtajan syy, että Juudalaiset paatuivat, jota enemmän
heitä soimattiin ulkokullaisuudesta? Taisi olla Vapahtajan syy, että Juudas
hirtti itsensä, ja että Juudalaisilla oli niin suuri hengellinen viha Vapahtajalle
ja kristityille. Taisi olla kristittyin syy, että pakanat ja paavilaiset ovat
paistaneet kristityitä. Jos ihminen ei tule semmoisia syntejä tuntemaan, joita
rietas on häneltä kätkenyt suruttomuuden tilassa, niin hän ei tule niin suureksi
syntiseksi, että hän tuntee vajoavansa kadotukseen jos apua ei tule. Ihmisen
pitää tuleman riettaan kaltaiseksi ennenkuin hän tulee kerjäläiseksi.
Maailman herrat sanoivat, että Johanneksella oli perkele ja Vapahtajalla
oli perkele; ja pakanat sanoivat, että kristityt olivat pahoilta hengiltä riivatut.
Ja joka vielä nytkin rupeaisi niin haukkumaan siveitä ja kunniallisia ihmisiä
kuin silloin kun Johannes ja Vapahtaja haukkui heitä huoruuden sukukunnaksi,
kyykäärmeen sikiöiksi ja valkeaksi sivutuiksi seiniksi, niin kyllä sanottaisiin:
“Sillä miehellä on perkele”. Maailman siveät huorat ja kunnialliset viinaporvarit
kysyvät ainakin: “Tuolla tavallakos tie valmistetaan Vapahtajalle?” Sillä tavalla
juuri. Ja joka muulla tavalla valmistaa tien Vapahtajalle, kuin kovan
lain kautta, hän valmistaa riettaalle tien.
Maailman suruttomat ihmiset sanovat vielä: “Ei ole apostolit niin saarnanneet.
Eivät he ole niin hävyttömästi haukkuneet kristityitä, kuin täällä haukutaan.”
Jaa, ne ovat vielä pahemmin haukkuneet suruttomia ja pakanoita, niinkuin
esimerkiksi Pietari soimasi surutointa kansaa Helluntaina: “Te tapoitte
kunnian Herran”. Ja Stefaanus soimasi Juudalaisia: “Te seisotte aina Pyhää
Henkeä vastaan niinkuin teidän isänne, niin myös tekin”. Niin myös Paavali
haukkui pakanoita hirmuisesti Ateenassa. Ja eräälle miehelle, joka oli kristillisyyttä
vastaan, sanoi hän: “O, sinä perkeleen poika, täynnä kaikkea vilppiä
ja petosta, ja kaiken vanhurskauden vihamies! Et sinä lakkaa vääntelemästä
Herran oikeita teitä”.
Katso, niin haukkui Paavali semmoisia, jotka sanoivat kristillisyyden
vääräksi. Ja sen haukkumisen tähden olivat Juudalaiset ja pakanat vihaiset
hänelle. Mutta koska apostolit kirjoittavat kääntyneille kristityille lähetyskirjojaan,
silloin he panevat enemmän evankeliumia kuin lakia, puhuvat
enemmän Jumalan armosta kuin Jumalan vihasta, sentähden, että ne kristityt
olivat heränneitä ja armoitettuja sieluja.
Mutta nyt tahtovat suruttomat ja kastetut pakanat omistaa itselleen sen,
mitä apostolit ovat kirjottaneet kääntyneille kristityille.
Suruttomat luulevat, että he ovat kristityt, ja että kaikki, mitä Raamatussa
puhutaan uskosta, armosta ja Jumalan laupeudesta, se kuuluu heille. Mutta lakia,
tuomiota ja Jumalan vihaa eivät suruttomat omista itsellensä. Suruttomat
sanovat heränneille ja armoitetuille: “Ilmankin Jumala on niin armollinen meille,
kuin teille.” Mutta Jumala ottaa pikemmin katuvaisia perkeleitä vastaan,
kuin siveitä ja hurskaita, jotka eivät parannusta tarvitse.
Ja jos täälläkin olisi aivan kristityitä, niin meidän saarnamme kuuluisi erilaihin.
Mutta kussa on paljon suruttomia ja armonvarkaita, siinä ei tarvitse niin paljon
evankeliumia saarnata. Ja kristityt tosin tuntevat lain saarnan olevan tarpeellisen,
niin kuin laki on niiden kurittaja Kristukseen, joiden omatunto on
herännyt. Ja jos Johannes Kastaja ei olisi kovan lain kautta valmistanut Herralle
Jeesukselle tietä ihmisten sydämeen, olisivat nekin harvat sielut, jotka silloin
uskoivat Vapahtajan päälle, tulleet armonvarkaiksi, sillä Johannes Kastaja
osoitti heränneille sieluille Vapahtajan, ja sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka
pois ottaa maailman synnit.”
Ja meidän tarkoituksemme on, että näyttää Vapahtaja katuvaisille, murheellisille
ja alaspainetuille, jotka totisesti armoa tarvitsevat, jotka eivät jaksa elää,
jos Jumala ei anna heidän syntiänsä anteeksi. Niin kuin myös Johannes Kastajan
isä tämän päivän evankeliumissa ennustaa hengessä, kuinka hänen poikansa
Johannes oli kutsuttu ylimmäisen profeetaksi, käymään Herran kasvojen
edessä, valmistamaan hänen teitänsä ja antamaan autuuden tunnon hänen kansallensa,
heidän syntiensä anteeksisaamiseksi. Niin on kaikki heränneet opettajat
pantu valmistamaan Herralle Jeesukselle tietä ihmisten sydämeen. Mutta
riettaan palvelijat, joiden sydämeen on valmistettu tie tämän maailman jumalalle,
suuttuvat kovin jokaiselle saarnamiehelle, joka ei anna heille omantunnon
rauhaa.
Meidän toivomme on, että ne harvat sielut, joiden sydämeen on valmistettu
tie Herralle Jeesukselle, rupeavat seuraamaan Jeesusta yrttitarhasta Golgatan
mäelle seuraten hänen verisiä askeleitaan Golgatan mäelle, että he viimein
pääsisivät Siionin vuorelle veisaamaan uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle sen
suuren voiton edestä, jonka se suuri Sotasankari on voittanut synnin, kuoleman
ja perkeleen ylitse, koska hän vaelsi niitä raskaita ja verisiä askeleita yrttitarhasta
Golgatalle. Kuule, sinä suuri Ristinkantaja, kaikkien murheellisten ja
alaspainettujen huokaus, koska he seuraavat sinun askeleitasi. Amen
Vastaukset 30
Vanhimmat
Voin todeta takuuvarmasti, ettei mene yhtään sekuntia Jeesuksen askelissa, on siis ihan turha paukutella henskeleitään.
Ottaisi ansioton syntisparka yksinkertaisesti armon lahjana vastaan, niin ei tarvitsisi selitellä ja laatia koukeroisia korulauseita noin pitkään.
Room. 4:3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
Room. 4:4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
Room. 4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Room. 4:6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
Room. 4:7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
Room. 4:8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
"Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle."
Mutta nuin se vaan "Jouko" ylpeänä paukuttelee henskeleitään...
"Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään."
Mutta ei Raamattu "Joukolle" kelpaa kuin sellaisilta osin, jotka häntä itseään miellytävät...
Minun on joka hetki turvauduttava syntisenä ja ansiottomana siihen armoon jonka Jumala minulle lahjoitti Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Kovasti onnellinen minä olen, mutta lahjasta en tietenkään voi ylpeillä, kuten sinä ylpeilet omasta jeesuksen seuraamisestasi luullessasi olevasi tekojesi kautta minua parempi.
Minua naurattaa tuo ylpeä asenteesi, koska minä tiedän tasan tarkkaan millainen syntinen reppana sinäkin olet, aivan samoin kun minäkin.
Kyllä tekisi armoon turvautuminen todella hyvää sinullekin. Sitä vain ei tiedä kuinka ihana armo on, ennen kun on tullut tyhjäksi, niin että lahja - armo kelpaa.
En ole havainnut täällä ketään mainitsemaasi nimimerkkiä käyttävää. Miksi siis moinen???
Minun on joka hetki turvauduttava syntisenä ja ansiottomana siihen armoon jonka Jumala minulle lahjoitti Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Kovasti onnellinen minä olen, mutta lahjasta en tietenkään voi ylpeillä, kuten sinä ylpeilet omasta jeesuksen seuraamisestasi luullessasi olevasi tekojesi kautta minua parempi.
Minua naurattaa tuo ylpeä asenteesi, koska minä tiedän tasan tarkkaan millainen syntinen reppana sinäkin olet, aivan samoin kun minäkin.
Kyllä tekisi armoon turvautuminen todella hyvää sinullekin. Sitä vain ei tiedä kuinka ihana armo on, ennen kun on tullut tyhjäksi, niin että lahja - armo kelpaa.
En ole havainnut täällä ketään mainitsemaasi nimimerkkiä käyttävää. Miksi siis moinen???
Mitäs se ristin kantaminen on, uusi_Nuin?
Miten sinä kannat?
Kerro meille, vai onko se sinulle vain kuollut lause pääkallossa.
Pelkään, että sinun uskosi on pelkkää puustaavin uskoa postillassa.
Onko tämä nyt ymmärrettävä niin, että jos Jeesus sanoo: "Seuraa minua" tai jos Pietari sanoo: "Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään" niin vanha Nuin sanoo, että "en seuraa vaan uskon armosta"?
Vai onko tämä ymmärrettävä niin, että kaikessa, mitä Laestadius tai muut elävät kristityt ovat sanoneet, pitää löytyä jotakin moitittavaa.
No, onhan siinäkin joillekin tyytymättömille elämäntehtävä.
Tässähän puhuttiin siitä, oliko Laestadius saarnannut väärin, kun kehotti seuraamaan Jeesuksen jalanjälkiä.
Voi olla, että pelkosi on oikeutettu minun suhteeni. Ehkä minulla on vain kuollut usko pääkallossa, kuten sanot. Mutta eihän se asiaa miksikään muuta, nimittäin sitä, että Jeesus kehottaa meitä seuraamaan hänen jalanjälkiään.
Miksi turvaudut armoon kun et tunne syntiäkään. Vain sellainen ihminen jolla on särjetty sydän ja murheellinen mieli saavat turvautua armolupauksiin. Mutta jolla ei ole särjettyä sydäntä eikä murheellista mieltä ja niihin lupauksiin turvaa hän on varas ja ryöväri.
Nuin siinä käy, kun omavanhurskaus pääsee korottamaan, välillä temppelin harjalla parhaana kristittynä ja raamatun selittäjänä. Silloin ei löydy ketään vertaista joka selittäisi paremmin raamattua. Tämä meidän Arkkipiispammekin selittää paremmin raamattua kuin uskonpuhdistajamme Martti Luther.
Onko se sinusta yhden tekevää miten täällä elää ja mitä toimittaa kunhan ajattelee vain, että on syntinen ja uskolla omistaa jeesuksen vanhurskauden?
Näin ainakin kirjoituksistasi ymmärrän.
Voit siis huoletta huorata, varastaa, murhata ja tehdä mitä vain kunhan tunnet tekosi ja uskolla omistat kristuksen vanhurskauden omaksesi.
Toisaalta taas ymmärrät laestadiuksen sanoman väärin. Ei hän opeta luottamaan omiin tekoihin vaan turvautumaan ainoastaan kristuksen lahjavanhurskauteen ilman omia tekoja!
Juurihan minä sanoin, että minun pitää turvata pelkästään Jumalöan armoon kosta olen kokonaan syntinen. Toisin kuin sinä, joka olet omavanhurskas ja siksi vain osasyntinen.
Naurettavia juttuja sinulla on. Kuinka kehtasit valehdella minun päälleni? Luulitko olevasi nokkelakin?
Kaikista vähiten on yhdentekevää se, kenen vanhurskaudella sinä aiot pelastua. Omallasiko, vai Kristuksen lahjavanhurskaudella?
Voi voi teitä raukkoja, joille ei Kristuksen vanhurskauden puku kelpaa lahjaksi. Voi voi sentään!
lukea kirjoitukseni viimeistä lausetta? Vai loppuko panokset?
Kyllä se uusi-nuin niin on,
KAIKKIALLA, missä Jumalan sanan vastaista on, se on moitittavaa.
Niin Paavalikin moitti Pietaria.
Niin tulee kaikkia muitakin moittia.
Se on kristittyjen tehtävä maailman loppuun asti. Kuunnella ja arvostella ja puhua silloin kun arvosteltavaa löytyy.
Meitä ei pelasta elävä Laestadius, vaan elävä
Jumalan sana.
Oletkos sinä uusi-nuin Kristuksen esikuvan täyttänyt, kerro meille.
Mitä siinä on vikaa, että vanha nuin seuraa armosta
Mistä sinä sen tiedät?
Kun esikoisuudessa on Lutherin opit aikoja sitten heitetty penkin alle ?
Kerro nyt esimerkkejä.
Sinähän se täällä omaa vanhurskauttasi esittelet meille muille asikuvaksi.
Mitä sinun omavanhurskautesi Lestadiukseen liittyy? Ei millään tavalla!
kysymys Laestaadiuksen saarnasta eikä minun omastavanhurskaudesta, joka muuten ei ole muu kuin vanhurskauden puute! Lueppa muuten viimeistä edellinen viestini oikein ajatuksella ja vastaa viestiin käyttämättä ohitus keppejä.
Älä sinä sekota Lestadiusta omiin valheisiisi.
yllä oleva juhannussaarna on Laestaadiuksen kirjoittama, jos tiesit niin ilmeisesti et lukenut sitä. Sillä se ja myös muut Laestaadiuksen saarnat kumoavat mielipiteesi.
"Mutta ei Raamattu "Joukolle" kelpaa kuin sellaisilta osin, jotka häntä itseään miellytävät... "
Minä en tiedä kuka sinä olet, ja mitä sinä jatustat?
Tässä ketjussa puhutaan nimittäin erään nimimerkin valheista, (kopio yllä), eikä mistään Lestadiuksesta.
Hullujahan sinä puhut, jos sinä väität Lestadiuksen jo kumonneen tai kumoavan Kristuksen opin.
----------------
Minä en ainostaan usko koko Pyhään Raamattuun, vaan olen täyttänyt sen, kaiken lain, Raamatun kannesta kanteen, koska minä olen puettuna Kristuksen lahjavanhurskaudella.
---------------
Väitätkö, että Lestadius pelastui jollakin muulla tavalla kun omistamalla, samalla tavoin kun minäkin, uskon kautta Kristuksen vanhurskauden?
Jos näin on, niin oletpa sinä todella röyhkeä valehtelija.
Minua kieltämättä hiukan huvittaa Uusi_Nuinin ja Joukon kiistely.
Tulevat mieleeni erään ystäväni vanhemmat, jotka eivät olleet lestadiolaisia, vaan edustivat kahta eri vapaata suuntaa, joita joskus on "lahkoiksikin" nimitetty, koska ne eivät kuulu ev.lut. kirkkoon. "Mun vanhemmat tappeli verissä päin harjanvarret apunaan teologisista kysymyksistä", kuvasi ystäväni. Semmoista se on, kun tunteet kuumenevat. Siinä ei edes kuunnella, mitä toinen koettaa sanoa, vaan ollaan jo etukäteen varmoja, että sanoi toinen mitä hyvänsä, hän on joka tapauksessa väärässä.
Rovasti Laestadius on suunnannut saarnansa oman aikansa ihmisille ja niihin oloihin. Mutta ei sanoman sisältö ole yhtään vanhentunut. Että kiitosta vain sille, joka on vaivautunut saarnan tänne kopioimaan.
Mitä nimimerkkiin "Nuin" tulee, niin kyllä semmoinen on aikaa sitten ainakin "herätysliikkeet"-palstalla kirjoitellut ja provosoinutkin ajatuksillaan. Joten en pidä minään ihmeenä, jos hänet täällä muistetaan.
Joukon "JUHANNUSSAARNA" otsakkeen alle kirjoittamiin viesteihin yleensä, eikä just sitä ketjua jatkamaan! Mainitsemasi kommentti ei muuten ollut minun käsialaa.
Älä kuitenkaan takerru yllä oleviin. Laitan tähän pätkän Laestaadiuksen saarnaa pureskeltavaksi.
Kun olet pureskellut vastaa oletko hänen kanssa samaa mieltä?
"Koska nyt laki niin saarnataan, että
ihmiset heräävät ja rupeavat totisesti
murhetta pitämään sieluistansa, silloin
sanovat luonnosta siveät ihmiset. Tämä
on tyhjä haukkumista. Vanha Aatami
tuntee jo luonnostansa, ettei se passaa
hänelle. Ei hän tahdo hulluksi tulla ja
ruveta katumusta ja parannusta tekemään.
Ei hän saata elämänlaatuansa
muuttaa. Ei hän saata heittää niitä kotosyntejä,
joita hän on oppinut tekemään
lapsuudesta saakka, niin kuin
juopumusta, kirousta, tappelua, ahneutta,
viinakauppaa. Ja jos hän niitä vielä
heittäisi, mikä siitä lähtee? Ei hän kuitenkaan
tule autuaaksi sen tähden. Niin
ajattelee vanha Aatami, koska hänellä
on esteitä. Ei se ajatus tule hänen mieleensä,
että joka ei vuovaa1 tehdä sitä
ulkonaista parannusta, jota hän saattaa,
ei hänellä ole halukaan saada sydämensä
vikoja parannetuksi, joita hän itse ei
saata parantaa.
Koska taas evankeliumi niin saarnataan,
että tie autuuteen tulee soukemmaksi,
jonka kautta armonvarkaat jäävät
ulvomaan ulkoiselle puolelle taivaan
porttia, niin sanovat armonvarkaat: “Ei
tämä saarnaaminen passaa meille. Me
olemme harjaantuneet armosta kuulla
jotakin mainittavan kirkossa. Mutta nyt
saarnataan niin, että kaikki ihmiset painetaan
alas helvettiin. Taivaan portti
suljetaan kiinni. Ei pääse enää yksikään
sisälle.” Koska vanha Aatami kuulee,
ettei hän pääse enää sisälle nahkoinensa
ja karvoinensa, niin ajattelee hän:
“Paras on pyörtää takaisin. Kyllä minä
tiedän paremman paikan, mistä minä
pääsen helpommalla taivaan portista
sisälle. En viitsi minä kuunnella. Nämä
väärät profeetat tahtovat ryöstää minulta
uskon. On ennenkin saarnattu uskosta
ja rakkaudesta, mutta ei se ole niin
saarnattu, että ihmiset rupeavat epäilemään
autuudestansa.”
Mene, mene, armonvaras, ja hae itsellesi
reikä, mistä sinä pääset taivaaseen
ilman katumusta. Meidän täytyy
osoittaa syntisille, missä se ahdas portti
on. Meidän täytyy niin saarnata, että ihmiset
heräisivät synnin unesta. Että heille
tulisi oikea katumus ja parannus. Että
sydän tulisi nöyräksi ja särjetyksi. Että
armonvarkaat eivät pääsisi varastamaan
ja sillä tavalla hukuttamaan itseänsä.
Että sitä vastoin nöyrät ja katuvaiset sielut
pääsisivät sisälle. Että murheelliset
ja itkeväiset saisivat lohdutuksen Jumalan
sanasta. Että epäileväiset pääsisivät
ylös epäilyksen suosta. Että suuret ristinkantajat
osaisivat Golgatan mäelle. Että
vertavuotavat sydämet lakkaisivat verta
vuotamasta. Että omantunnon haavat tulisivat
parannetuksi armon kautta. Että
yksinäiset kulkijat ja matkamiehet näkisivät
taivaan tähtiä. Että huutavaiset jaksaisivat
huutaa ja ulkona seisovaiset jaksaisivat
kolkuttaa taivaan oven päälle.
Jos nyt tämä evankeliumi on peitetty,
niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan,
joille tämän maailman Jumala
on sokaissut heidän taitonsa, ettei heidän
pitäisi näkemän Kristuksen kirkkautta
ja tunteman (Kristuksen)2 suurta
voimaa heidän sydämissänsä.
Me manaamme ja kehotamme jokaista,
joka on tuntenut jotakin apua ja
ylösvalaistusta tästä evankeliumista, yhdistämään
rukouksiansa meidän ja kaikkien
kristittyjen kanssa, että taivaallinen
Herra Jeesus antaisi tämän evankeliumin
aina saarnatuksi tulla, jonka kautta suruttomat
heräävät, sokeat saavat näkönsä,
kuurot rupeavat kuulemaan ja mykät puhumaan,
että koska tämä evankeliumi on
peitetty niiltä, jotka kadotetaan, se kuitenkin
tulisi kirkkaaksi niille, jotka pimeässä
ja kuoleman laaksossa istuvat, sen
valon kautta, jolla koitto on etsinyt meitä
ylhäältä. Kuulkoon valkeuden Isä kaikkien
niitten rukouksen, jotka valkeuden
perään ikävöitsevät, ja odottavat aamuruskon
koittavan heidän sydämissänsä.
Amen. Isä meidän j. n. e.
Siis lain kautta. Ei edes Lestadius.
Ihmisellä ei ole mitään sellaista mitä hän voisi antaa sielunka lunnaiksi, tämä on totuus.
Mutta siitä vanha Aatami on kateellinen ja todella vihainen, kun kristitty saa uskoa Kristuksen vanhurskauden omakseen täysin vapaasti Jumalan lupauksen mukaan.
Kristuksen vanhurskaus on ainut vanhurskaus joka kelpaa Jumalalle, eikä sitä voi kukaan ansaita millään tavalla. Sen saa ainoastaan lahjaksi ja uskomalla.
kautta kukaan pelastu, enkä ymmärrä mistä sellaisen käsityksen sait, mutta se näköjään on niin kuin paavali kirjoittaa "jos evankeliumimme on peitetty niin se on niiltä peitetty jotka kadotetaan".
Niiltä evankeliumi on peitetty jotka eivät suostu ottamaan lahjaksi Kristuksen vanhurskautta, vaan joko rakentavat omaa vanhurskauttaan, taikka ovat epäuskossa.
Käsityksesi osoittaa sinut oman vanhurskauden rakentajaksi.
Olet sen verran ylpeä ihminen, ettet ole tehnyt parannusta omasta pyhyydestäsi. Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa ei ole kelvannut sinulle ilman omia ansioitasi, vaan sinun pitää jotakin itsekin tehdä tullaksesi vanhurskaaksi.
Tällaisia tornin rakentajia ei puutu. Heidät tunnistaakin helposti siitä että he vertailevat itseään muihin.
Sen sijaan että he iloiten ylistäisivät Jumalaa ja hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta pelastuksen lahjasta, niin tällaiset oman vanhurskauden rakentajat ruikuttavat jatkuvasti sitä, että kun eivät pysty parempaan.
Mutta annas olla kun he tapaavat toisen Jumalan lapsen, armosta USKON kautta vanhurskaan, niin jo ylpeys nousee.
Ja nousee kova kateus ja viha niitä kohtaan jotka Kristuksen vanhurskauden puku yllään iloitsevat Kristuksen lahjasta, ja vapaina onnellisina odottelevat pääsyä Rakkaan Isänsä Jumalan luo taivaaseen.
Lestadiuksen usko ei sinua auta tippaakaan, ellei sinua ole tänään puettu Kristuksen lahjavanhurskaudella.
Kiitos hyvästä saarnasta. Laestadiuksen kieli on elävää ja omaperäistä ja ennen kaikkea: Laestadiuksella on sanottavaa. Saarnassa on ytyä.
Minäkin tykkäsin kovasti saarnasta. Ajattelemisen aihetta!
Kuinka moni muu Vl-llä on lukenut edellä olevan saarnan.
Ei joku viitsisi ystävällisesti suomentaa tätä - ilmeisesti jotain laestadius-ruåtsia olevaa - tekstiä.