Toiveisiin, unelmiin vaikka järki takoo vastaan. Kun toinen on tärkeä niin sitä pelkää ettei toista saisi. Epävarmuus jyllää ehkä sen vuoksi. Jos toinen ei olisi niin merkityksellinen niin ehkä sitä ei tuntisi pelkoa ja epävarmuutta
Aina sinä tulet ajatuksiin
Anonyymi-ap
11497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä taas jaan kaikki yksityiskeskustelut eteenpäin.
T. Kiusaaja
Susta on siis kiva rikkoa ihmisiä ja saada henkiä pois?
Järki ei tao vastaan vaan juurikin se pelko. Jos toinen on noin tärkeä, että saa noin isoja tunteita liikkeelle, siihen kannattaa kyllä tarttua ja kertoa tunteista. Todellinen rakkaus ei kävele vastaan kovin usein.
Samaistun. Mutta selkäranka kieltää yrittämästä mitään enempiä. Jaksan jatkaa sillä ajatuksella, että varattu on poissuljettu vaihtoehto.
Pettämään ei kannata alkaa, mutta omista tunteista voi ja kannattaa silti kertoa, vaikka toinen olisi varattukkin. Voihan se varattu vaikka tuntea ihan samoin.
Minä voisin antaa hänelle mahdollisuuden pettää. Pitäisin hänen salaisuutensa omana tietonani. Söpölle varatulle naiselle. Voisin auttaa häntä piristymään ja sitten voi aina palata kyynistyneen miehensä luokse.
t. Sinkku Mies
Samaa mieltä. Tämä voi olla se viimeinen ja jopa parempi kuin aikaisemmat.
Aikuisena en ainakaan itse halua kiireellä solmia kuitenkaan mitään avioliittoa.
On ihan hyvä että ollaan ja tutustutaan ajan kanssa, en halua tunkeutua kenenkään elämään väkisin.
Olen aika itsenäinen, omat tavat jne. Silti yhteen sovittamalla ja joistain asioista myös luopumaan olen valmis yhteisen hyvän eteen.
Aikuinen osa myös joustaa.
Lisään että naimisiin meno ei ole missään vaiheessa edes käynyt mielessä.
Olen avoliiton kannattaja.
Takana pitkä sellainen ja sen jälkeen pitkään yksin.
Ainoa tapa miten voi olla ikinä hänen kanssaan yhdessä, on jos luovutan täysin hänen suhteen. Se on paradoksi..
Voi teitä nuoria.
Järjen ja tunteen ristiriita on välillä todella hankalaa sietää. Itsellä kyllä useimmiten tunne ajatuksissa voittaa. Tulee ajatelleeksi sitä, kumpaa vaihtoehtoa kuolinvuoteella enemmän katuisi: sitä, että antoi tunteelle vallan ja teki mitä sydän käski vai sitä, että oli järkevä ja antoi asian olla.