Kalevan kankaan veriuhri

Saisiko tarkempaa lähdeviittausta aloituksessa viitatuista punaisten taakse määrättyjen osastojen eksymisestä ja Kalevankankaan veriuhreista?

Onko tämä aktivistien sabotointi-salaliittoilu Mannerheimin omia muistelma-mietteitä vai lähinnä anonyymin keskustelijan spekulointia? Mitä siis nämä sakaliittoilevat aktivistit olisivatkaan hyötyneet Mannerheimin suunnitelmien sabotoinnista? Jos tämä pitäisikin paikkansa, että he halusivat tehdä Msnnerheimin suunnitelmat tyhjiksi "eksymällä" tahallaan pubaisten eteen eikä taakse, muuttaako tämä oleellisesti mitään?

Miksi mainitsit Tuomo Polvisen?

Anonyymi kirjoitti:

Saisiko tarkempaa lähdeviittausta aloituksessa viitatuista punaisten taakse määrättyjen osastojen eksymisestä ja Kalevankankaan veriuhreista?

Onko tämä aktivistien sabotointi-salaliittoilu Mannerheimin omia muistelma-mietteitä vai lähinnä anonyymin keskustelijan spekulointia? Mitä siis nämä sakaliittoilevat aktivistit olisivatkaan hyötyneet Mannerheimin suunnitelmien sabotoinnista? Jos tämä pitäisikin paikkansa, että he halusivat tehdä Msnnerheimin suunnitelmat tyhjiksi "eksymällä" tahallaan pubaisten eteen eikä taakse, muuttaako tämä oleellisesti mitään?

Miksi mainitsit Tuomo Polvisen?

Lue lisää

Suomen Marsalkan muistelmat. G.Mannerheimin muistelmien I-II kansanpainos. Otavan kirjapaino, Helsinki 1954:

sivu 86 (yläosa):

"- Osasto Hjalmarssonin, jota johti Suomen armeijaan everstinä otettu ruotsalainen everstiluutnantti H. Hjalmarsson, oli kokoonnuttava Virroille, hyökättävä etelään Kuruun ja edettävä Korkeakosken-Oriveden rataosalle katkaisemaan vihollisen päävoimien perääntymistie lännestä käsin."

sivu 88 (alalaita):

"Vaikka Hjalmarsson toistuvasti sai käskyjä edetä rautatietä kohden Korkeakoskelle, hän ei liikahtanut Kurusta. Vilppulasta eteni Wetzer etelään päin ajaen takaa vihollisen jälkijoukkoa ja valtasi taistelun jälkeen 19. maaliskuuta Korkeakosken. Osasto Wilkman katkaisi vihollisen yhden pataljoonan vahvuisen jälkijoukon vetäytymistien, mutta päävoimat olivat päässeet käsistämme. Isosta apajasta meille jäi vain 700 vankia ja 10 tykkiä"

Ymmärrettävää, että Ruotsi ei halunnut sotaa Suomen ja Venäjän välille, eikä siis Suomen osallistuvat valkoisten venäläisten hyökkäykseen Pietaria vastaan. Tässä heillä oli yhteinen intressi niiden aktivistien kanssa, jotka toimivat käytännössä Saksan Yleisesikunnan asiamiehinä, jollaisena toiselta puolen toimi myös Lenin (niin hänet kuvataan venäläisten raporteissa väliaikaisen hallituksen aikana, bolseviikeistä ylipäätään puhutaan Saksan agentteina).

Mannerheimin "luottomies" Heinrichs kai kirjoitti suuren osan muistelmien tekstistä, ja ainakin hän mitä ilmeisimmin valvoi ja varmisti, ettei muistelmiin päädy mitään aktivistijääkäreiden kannalta epämiellyttävää. Niinpä Marsalkan muistelmissa on vain kuvattu tapahtumat, ilman spekulaatioita syistä.

Heinrichisistä syntyy kuva, että hän hakeutui Marsalkan lähipiiriin, ikään kuin hänen tehtävänsä olisi ollut valvoa Marskia. Sitten kun yhteistyö Saksan kanssa alkoi, Heinrichs lähetettiin alkukesästä 1941 neuvottelemaan operaatioista. Hän käyttää aika kuvaava sanavalintaa todetessaan saksalaisille: "Suomen armeijalle ei tule ANTAA kovin vaativia hyökkäystehtäviä..." Hänen mielestään siis koko Suomen armeija otti vastaan tehtävät ja käskyt saksalaisilta?

Kuten tunnettua, kovinkaan paljon kirjallisia dokumentteja ei neuvotteluista ennen hyökkäyksen aloittamista 1941 ole olemassa, mutta eipä niitä tarvittukaan, kun Heinrichs asetettiin johtamaan sopimaansa operaatiota Karjalan Armeijan ylipäällikkönä. Hänen sotilaallisia kykyjään kuvaa se, että hyökkäysvaiheen tappiot olivat suuremmat kuin Talvisodassa kärsityt, joskin toki niistä erittäin suuri osa syntyi Kannaksella ennen kuin päästiin etenemään niin syvälle neukkujen ryhmitykseen, että syntyi tavoiteltu saarrostusvaikutus ja vihollisen rintama romahti, ja sitä suuntaa ei komentanut Heinrichs, vaan Laatikainen ja Oesch.

Tuomo Polvinen on kuvannut erinomaisen tarkasti itsenäistymisen ajan tapahtumia kirjoissaan ja tutkimuksissaan, joista vain yhden olen lukenut. Siksi kysyinkin, mitähän Polvinen on kirjoittanut muuta asiasta, jos palstalla sattuisi vierailemaan ketään, joka on enemmän Polvisen tekstejä lukenut.

Tapahtumien kulku on sellainen, että kyllä tuosta aika herkullisen salaliittoteorian saa aikaiseksi. Miksipä siis olisin jättänyt sen rustaamatta?

Anonyymi kirjoitti:

Suomen Marsalkan muistelmat. G.Mannerheimin muistelmien I-II kansanpainos. Otavan kirjapaino, Helsinki 1954:

sivu 86 (yläosa):

"- Osasto Hjalmarssonin, jota johti Suomen armeijaan everstinä otettu ruotsalainen everstiluutnantti H. Hjalmarsson, oli kokoonnuttava Virroille, hyökättävä etelään Kuruun ja edettävä Korkeakosken-Oriveden rataosalle katkaisemaan vihollisen päävoimien perääntymistie lännestä käsin."

sivu 88 (alalaita):

"Vaikka Hjalmarsson toistuvasti sai käskyjä edetä rautatietä kohden Korkeakoskelle, hän ei liikahtanut Kurusta. Vilppulasta eteni Wetzer etelään päin ajaen takaa vihollisen jälkijoukkoa ja valtasi taistelun jälkeen 19. maaliskuuta Korkeakosken. Osasto Wilkman katkaisi vihollisen yhden pataljoonan vahvuisen jälkijoukon vetäytymistien, mutta päävoimat olivat päässeet käsistämme. Isosta apajasta meille jäi vain 700 vankia ja 10 tykkiä"

Ymmärrettävää, että Ruotsi ei halunnut sotaa Suomen ja Venäjän välille, eikä siis Suomen osallistuvat valkoisten venäläisten hyökkäykseen Pietaria vastaan. Tässä heillä oli yhteinen intressi niiden aktivistien kanssa, jotka toimivat käytännössä Saksan Yleisesikunnan asiamiehinä, jollaisena toiselta puolen toimi myös Lenin (niin hänet kuvataan venäläisten raporteissa väliaikaisen hallituksen aikana, bolseviikeistä ylipäätään puhutaan Saksan agentteina).

Mannerheimin "luottomies" Heinrichs kai kirjoitti suuren osan muistelmien tekstistä, ja ainakin hän mitä ilmeisimmin valvoi ja varmisti, ettei muistelmiin päädy mitään aktivistijääkäreiden kannalta epämiellyttävää. Niinpä Marsalkan muistelmissa on vain kuvattu tapahtumat, ilman spekulaatioita syistä.

Heinrichisistä syntyy kuva, että hän hakeutui Marsalkan lähipiiriin, ikään kuin hänen tehtävänsä olisi ollut valvoa Marskia. Sitten kun yhteistyö Saksan kanssa alkoi, Heinrichs lähetettiin alkukesästä 1941 neuvottelemaan operaatioista. Hän käyttää aika kuvaava sanavalintaa todetessaan saksalaisille: "Suomen armeijalle ei tule ANTAA kovin vaativia hyökkäystehtäviä..." Hänen mielestään siis koko Suomen armeija otti vastaan tehtävät ja käskyt saksalaisilta?

Kuten tunnettua, kovinkaan paljon kirjallisia dokumentteja ei neuvotteluista ennen hyökkäyksen aloittamista 1941 ole olemassa, mutta eipä niitä tarvittukaan, kun Heinrichs asetettiin johtamaan sopimaansa operaatiota Karjalan Armeijan ylipäällikkönä. Hänen sotilaallisia kykyjään kuvaa se, että hyökkäysvaiheen tappiot olivat suuremmat kuin Talvisodassa kärsityt, joskin toki niistä erittäin suuri osa syntyi Kannaksella ennen kuin päästiin etenemään niin syvälle neukkujen ryhmitykseen, että syntyi tavoiteltu saarrostusvaikutus ja vihollisen rintama romahti, ja sitä suuntaa ei komentanut Heinrichs, vaan Laatikainen ja Oesch.

Tuomo Polvinen on kuvannut erinomaisen tarkasti itsenäistymisen ajan tapahtumia kirjoissaan ja tutkimuksissaan, joista vain yhden olen lukenut. Siksi kysyinkin, mitähän Polvinen on kirjoittanut muuta asiasta, jos palstalla sattuisi vierailemaan ketään, joka on enemmän Polvisen tekstejä lukenut.

Tapahtumien kulku on sellainen, että kyllä tuosta aika herkullisen salaliittoteorian saa aikaiseksi. Miksipä siis olisin jättänyt sen rustaamatta?

Lue lisää

Muistelmien mukaan Hjalmarssonin osasto lopulta määrättiin liittymään hyökkäykseen toisella suunnalla. Tuossa ei mainita eksymisestä, sen olen lukenut jostain toisesta lähteestä, jota en nyt tietenkään muista. Yritän löytää sen lähteen, vaikka epätoivoista se on, kyse voi olla kirjastosta lainatusta kirjastakin.

Muistelmien mukaan syntyy vielä enemmän vaikutelma, että epäonnistuminen olisikin ollut tahallista. Jos kyse oli eksymisestä, saattaa olla, että Mannerheim ei uskonut sen olleen pelkkä vahinko, mutta ei toisaalta uskaltanut spekuloida asialla, varsinkaan kun Heinrichs oli valvomassa häntä. Ujutti kuitenkin houkuttelevan vihjeen.

Miten paljon historiassamme on sellaista, mitä emme edelleenkään tiedä?

Niin mielikuvituksellisille kuin Erkki Hautamäen jutut kuullostavatkin, yksi seikka nousee esille muutenkin: Jatkosodassa Mannerheim ei enää halunnut hyökätä Pietariin eikä halunnut sen tuhoutuvan, ja NL säästi hänet sotasyyllisyydeltä. Mikä hänen suhteensa bolseviikkeihin todella oli ja miksi hän suostui hyökkäyssotaan 1941? Hän ei vaikuta olleen mikään heimoaktivisti koskaan, kuitenkin hänen kuuluisat miekkatuppi-käskynsä niin vapaussodan ajoilta kuin vuodelta 1941 paistavat silmiin, ja varsinkin niiden yksittäisyys. Marski näki ne ehkä mielialojen kohotuskeinona, mutta jotkut ujuttivat ajatuksen niistä hänelle. Marsalkan henk koht ystävänä itseään tituleerannut Paavo Talvela oli hurja heimo- ja Suur-Suomi aatteen mies, joka kai erosi palveluksestakin Vapaussodan jälkeen kun sotaretket itärajan yli eivät saaneet laajemmin kannatusta. Talvela muuten taisi olla ensimmäinen Marskin henk koht edustaja Saksassa loppuvuodesta 1940.

Toisaalta Talvela yksityisesti ja joskus julkisestikin nimitti Mannerheimiä jopa ryssäksi. Näyttää kuin olisi ollut saksalaisten ohjeiden mukaan toimineiden aktivistien joukko, joka oli erittäin innokas tekemään Suomesta myös paikallisen suurvallan. Vapaussodan aikana tukivat Saksaa sen pyrkimyksessä varmistaa bolseviikkien pääsy valtaan Venäjällä, koska se oli Saksan ainoa toivo yrittää voittaa sota ennen kuin amerikkalaisia ehtisi saapua enemmälti länsirintamalle.

Anonyymi kirjoitti:

Muistelmien mukaan Hjalmarssonin osasto lopulta määrättiin liittymään hyökkäykseen toisella suunnalla. Tuossa ei mainita eksymisestä, sen olen lukenut jostain toisesta lähteestä, jota en nyt tietenkään muista. Yritän löytää sen lähteen, vaikka epätoivoista se on, kyse voi olla kirjastosta lainatusta kirjastakin.

Muistelmien mukaan syntyy vielä enemmän vaikutelma, että epäonnistuminen olisikin ollut tahallista. Jos kyse oli eksymisestä, saattaa olla, että Mannerheim ei uskonut sen olleen pelkkä vahinko, mutta ei toisaalta uskaltanut spekuloida asialla, varsinkaan kun Heinrichs oli valvomassa häntä. Ujutti kuitenkin houkuttelevan vihjeen.

Miten paljon historiassamme on sellaista, mitä emme edelleenkään tiedä?

Niin mielikuvituksellisille kuin Erkki Hautamäen jutut kuullostavatkin, yksi seikka nousee esille muutenkin: Jatkosodassa Mannerheim ei enää halunnut hyökätä Pietariin eikä halunnut sen tuhoutuvan, ja NL säästi hänet sotasyyllisyydeltä. Mikä hänen suhteensa bolseviikkeihin todella oli ja miksi hän suostui hyökkäyssotaan 1941? Hän ei vaikuta olleen mikään heimoaktivisti koskaan, kuitenkin hänen kuuluisat miekkatuppi-käskynsä niin vapaussodan ajoilta kuin vuodelta 1941 paistavat silmiin, ja varsinkin niiden yksittäisyys. Marski näki ne ehkä mielialojen kohotuskeinona, mutta jotkut ujuttivat ajatuksen niistä hänelle. Marsalkan henk koht ystävänä itseään tituleerannut Paavo Talvela oli hurja heimo- ja Suur-Suomi aatteen mies, joka kai erosi palveluksestakin Vapaussodan jälkeen kun sotaretket itärajan yli eivät saaneet laajemmin kannatusta. Talvela muuten taisi olla ensimmäinen Marskin henk koht edustaja Saksassa loppuvuodesta 1940.

Toisaalta Talvela yksityisesti ja joskus julkisestikin nimitti Mannerheimiä jopa ryssäksi. Näyttää kuin olisi ollut saksalaisten ohjeiden mukaan toimineiden aktivistien joukko, joka oli erittäin innokas tekemään Suomesta myös paikallisen suurvallan. Vapaussodan aikana tukivat Saksaa sen pyrkimyksessä varmistaa bolseviikkien pääsy valtaan Venäjällä, koska se oli Saksan ainoa toivo yrittää voittaa sota ennen kuin amerikkalaisia ehtisi saapua enemmälti länsirintamalle.

Lue lisää

Jos oikein muistan, Talvela toimi metsäteollisuuden edustajana mm Etelä-Amerikassa, jonne natseja pakeni suurin joukoin sodan päättyessä. Etelä-Amerikan maat ja Francon Espanja olivat suosittuja pakopaikkoja myös monille suomalaisille.

Suuren saksalaisvähemmistön omaavat Latinalaisen Amerikan maat ovat olleet hallinoiltaan militaristisia, väkivaltaisia ja epävakaita. Niistä Argentiina on taas kerran suuremmissa kuin vaikeuksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos oikein muistan, Talvela toimi metsäteollisuuden edustajana mm Etelä-Amerikassa, jonne natseja pakeni suurin joukoin sodan päättyessä. Etelä-Amerikan maat ja Francon Espanja olivat suosittuja pakopaikkoja myös monille suomalaisille.

Suuren saksalaisvähemmistön omaavat Latinalaisen Amerikan maat ovat olleet hallinoiltaan militaristisia, väkivaltaisia ja epävakaita. Niistä Argentiina on taas kerran suuremmissa kuin vaikeuksissa.

Lue lisää

"Suuren saksalaisvähemmistön omaavat Latinalaisen Amerikan maat ovat olleet hallinoiltaan militaristisia, väkivaltaisia ja epävakaita."

Se voipi johtua aivan muista asioista kuin suuresta saksalaisvähemmistöstä tai että sen suuren saksalaisvähemmistön joukkoon on lipunut paenneita natseja.

-Vertigo

Anonyymi kirjoitti:

"Suuren saksalaisvähemmistön omaavat Latinalaisen Amerikan maat ovat olleet hallinoiltaan militaristisia, väkivaltaisia ja epävakaita."

Se voipi johtua aivan muista asioista kuin suuresta saksalaisvähemmistöstä tai että sen suuren saksalaisvähemmistön joukkoon on lipunut paenneita natseja.

-Vertigo

Lue lisää

Voiphan tuo taekka sitte ee.

Chilen tai Argentiinan armeijoista löytyy yllättävän paljon preussilaista vaikutusta. Enemmän kuin Yhdysvaltojen ja paljonkin enemmän kuin Kanadan.

Natsismia ilmennettiin yllättävän avoimesti joissakin saksalaisyhteisöissä vielä sodan jälkeenkin.

Mossad olisi varmaankin voinut metsästää sieltä paljonkin rikoksiin syyllistyneitä, mutta tyytyivät Eichmanniin. Tietenkin kun hänetkin piti salakuljettaa maasta, olisi muiden rahtaaminen ollut jo hankalampaa ja tietenkin natsitkin tajusivat, että heidän on syytä peittää jälkiään vielä paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen Marsalkan muistelmat. G.Mannerheimin muistelmien I-II kansanpainos. Otavan kirjapaino, Helsinki 1954:

sivu 86 (yläosa):

"- Osasto Hjalmarssonin, jota johti Suomen armeijaan everstinä otettu ruotsalainen everstiluutnantti H. Hjalmarsson, oli kokoonnuttava Virroille, hyökättävä etelään Kuruun ja edettävä Korkeakosken-Oriveden rataosalle katkaisemaan vihollisen päävoimien perääntymistie lännestä käsin."

sivu 88 (alalaita):

"Vaikka Hjalmarsson toistuvasti sai käskyjä edetä rautatietä kohden Korkeakoskelle, hän ei liikahtanut Kurusta. Vilppulasta eteni Wetzer etelään päin ajaen takaa vihollisen jälkijoukkoa ja valtasi taistelun jälkeen 19. maaliskuuta Korkeakosken. Osasto Wilkman katkaisi vihollisen yhden pataljoonan vahvuisen jälkijoukon vetäytymistien, mutta päävoimat olivat päässeet käsistämme. Isosta apajasta meille jäi vain 700 vankia ja 10 tykkiä"

Ymmärrettävää, että Ruotsi ei halunnut sotaa Suomen ja Venäjän välille, eikä siis Suomen osallistuvat valkoisten venäläisten hyökkäykseen Pietaria vastaan. Tässä heillä oli yhteinen intressi niiden aktivistien kanssa, jotka toimivat käytännössä Saksan Yleisesikunnan asiamiehinä, jollaisena toiselta puolen toimi myös Lenin (niin hänet kuvataan venäläisten raporteissa väliaikaisen hallituksen aikana, bolseviikeistä ylipäätään puhutaan Saksan agentteina).

Mannerheimin "luottomies" Heinrichs kai kirjoitti suuren osan muistelmien tekstistä, ja ainakin hän mitä ilmeisimmin valvoi ja varmisti, ettei muistelmiin päädy mitään aktivistijääkäreiden kannalta epämiellyttävää. Niinpä Marsalkan muistelmissa on vain kuvattu tapahtumat, ilman spekulaatioita syistä.

Heinrichisistä syntyy kuva, että hän hakeutui Marsalkan lähipiiriin, ikään kuin hänen tehtävänsä olisi ollut valvoa Marskia. Sitten kun yhteistyö Saksan kanssa alkoi, Heinrichs lähetettiin alkukesästä 1941 neuvottelemaan operaatioista. Hän käyttää aika kuvaava sanavalintaa todetessaan saksalaisille: "Suomen armeijalle ei tule ANTAA kovin vaativia hyökkäystehtäviä..." Hänen mielestään siis koko Suomen armeija otti vastaan tehtävät ja käskyt saksalaisilta?

Kuten tunnettua, kovinkaan paljon kirjallisia dokumentteja ei neuvotteluista ennen hyökkäyksen aloittamista 1941 ole olemassa, mutta eipä niitä tarvittukaan, kun Heinrichs asetettiin johtamaan sopimaansa operaatiota Karjalan Armeijan ylipäällikkönä. Hänen sotilaallisia kykyjään kuvaa se, että hyökkäysvaiheen tappiot olivat suuremmat kuin Talvisodassa kärsityt, joskin toki niistä erittäin suuri osa syntyi Kannaksella ennen kuin päästiin etenemään niin syvälle neukkujen ryhmitykseen, että syntyi tavoiteltu saarrostusvaikutus ja vihollisen rintama romahti, ja sitä suuntaa ei komentanut Heinrichs, vaan Laatikainen ja Oesch.

Tuomo Polvinen on kuvannut erinomaisen tarkasti itsenäistymisen ajan tapahtumia kirjoissaan ja tutkimuksissaan, joista vain yhden olen lukenut. Siksi kysyinkin, mitähän Polvinen on kirjoittanut muuta asiasta, jos palstalla sattuisi vierailemaan ketään, joka on enemmän Polvisen tekstejä lukenut.

Tapahtumien kulku on sellainen, että kyllä tuosta aika herkullisen salaliittoteorian saa aikaiseksi. Miksipä siis olisin jättänyt sen rustaamatta?

Lue lisää

"Tapahtumien kulku on sellainen, että kyllä tuosta aika herkullisen salaliittoteorian saa aikaiseksi. Miksipä siis olisin jättänyt sen rustaamatta?"

En sanoisi tuota edes salaliittoteoriaksi. :)

Erik Heinrichs valvomassa Mannerheimin - Venäjässä upseerina toimineen Mannerheimin! - tekstejä ja sensuroimassa pois mitään jääkäreiden kannalta kiusallista ei vaadi mitään salaliittoa, jonka luulisi suurella todennäköisyydellä vuotavan enemmin tai myöhemmin. Jos jokin on usein esitetty kysymys salaliittoteorioista, se on tämä: Kuinka monta tyyppiä vaadittaisiin jonkin epäillyn salaliiton toteuttamiseen? Mitä enemmän realistisesti katsoen vaadittaisiin tyyppejä toteuttamaan salaliittohanketta, sitä suuremmalla todennäköisyydellä koko hankkeen luulisi kärsivän tietovuodosta. Kaikkien epäiltyyn salaliittohankkeeseen osallistuneiden pitäisi osata luottaa, että kukaan ei möläyttele, puhu ohi suunsa tai käänny toisia vastaan ja kaikki pitävät turpansa kiinni. Kukaan ei kärsi huonosta omatunnosta eikä tunne tarvetta tunnustaa kenellekään ulkopuoliselle lievittääkseen omantunnontuskia edes kuolinvuoteella vaan kaikki vievät salaisuuden mukanaan hautaa. Mitä vähemmän päivänvaloa kestävä juttu, sitä enemmän tämä pätee. Tämän testin suurin osa salaliittoteorioista reputtaa.

Kyllä tuo esittämäsi teoria Heinrichsista ja Mannerheimin sensuroinnista vaikuttaa järkevältä ja aika todennäköisesti pitääkin paikkansa.

-Vertigo

Mikä spekuloinnissani ei perustu tosiasioihin?

Jos Heinrichs oli valvomassa Mannerheimin muistelmien kirjoitusta, miksi hän EI olisi halunnut varmistaa, että mitään epäsuotuisaa ei päätyisi paperille?

-Vertigo

Anonyymi kirjoitti:

Jos Heinrichs oli valvomassa Mannerheimin muistelmien kirjoitusta, miksi hän EI olisi halunnut varmistaa, että mitään epäsuotuisaa ei päätyisi paperille?

-Vertigo

Lue lisää

Hänhän varmisti sen. Kuten itse ylempää näet, muistelmissa ei spekuloida tapahtuneen syistä millään tavalla, kerrotaan vain tapahtumat, jotka oli jo sitä ennen kerrottu joissain historiikeissa.

Ainoa vihje on, että muistelmissa ei esitetä mitään selittävää syytä epäonnistumiselle, joka voi viitata siihen, että Mannerheim saattoi ajatella sen olleen tahallista, tai sitten ei.

Anonyymi kirjoitti:

Hänhän varmisti sen. Kuten itse ylempää näet, muistelmissa ei spekuloida tapahtuneen syistä millään tavalla, kerrotaan vain tapahtumat, jotka oli jo sitä ennen kerrottu joissain historiikeissa.

Ainoa vihje on, että muistelmissa ei esitetä mitään selittävää syytä epäonnistumiselle, joka voi viitata siihen, että Mannerheim saattoi ajatella sen olleen tahallista, tai sitten ei.

Lue lisää

Se olisi varmaan ollut liian kiusallista valkoisille suomalaisille, jos Venäjän upseerina palvellut olisi saanut syytettyä heitä vehkeilystä. Mannerheimin tausta varmasti herätti epäluuloja.

Anonyymi kirjoitti:

Se olisi varmaan ollut liian kiusallista valkoisille suomalaisille, jos Venäjän upseerina palvellut olisi saanut syytettyä heitä vehkeilystä. Mannerheimin tausta varmasti herätti epäluuloja.

Lue lisää

Erinomaisesti sanottu. :)

-Vertigo

Mannerheim pyrki niin Tampereen kuin Viipurinkin taistelussa välttämään rintamahyökkäystä kaupunkiin, mutta epäonnistui kummassakin tapauksessa. Tosin Viipurin operaatiota hän ei kai henkilökohtaisesti johtanut, kuten johti Tampereen valtausta.

Rintamahyökkäyksessä raskaan tulen käyttö ja liikkeen nopeudella yllätykseen pyrkiminen ovat aivan oikea keino. Epäilemättä jääkärit olivat oppineet ne Saksassa. Toisaalta Mannerheimin pyrkimys välttää rintamahyökkäyksiä saattoi johtua myös siitä, että venäläiset eivät koskaan olleet siinä lajissa kovin hyviä, vaikka päätyivät niihin erittäin usein. Samahan nähtiin sitten toisessa maailmansodassakin.

Rintamahyökkäyksiä välttävä manööverisodankäynti taas ei välttämättä onnistu huonosti koulutetuilta ja varustetuilta joukoilta. Tarvitaan kykyä liikkua pimeässä tuntemattomassa maastossa ilman että koko joukko hajoaa miesten eksyessä ja jos joukko pysyykin kasassa, on osattava koko joukkonakin sinne, missä tavoite on. Siitä syystä Talvela suosi rintamahyökkäystä Talvisodassa Tolvajärven-Ägläjärven kaksoistaistelussa. Samoin kuin venäläiset, Pajari oli epäonnistunut yrittäessään saarrostusliikkeitä. Eikä reserviläisjoukoilla tainnut olla riittävästi edes suksia, joten teitten ulkopuolella operointi oli hankalaa.

Todisteita?

Anonyymi kirjoitti:

Todisteita?

"Mannerheimin patsas on Tampereen Leinolassa kahdeksan kilometrin päässä keskustasta Leinolan Mannerheiminkalliolla, jolta käsin Mannerheimin kerrotaan seuranneen Tampereen valtausta Suomen sisällissodassa". Ei uskaltanut mennä lähemmäs.

Anonyymi kirjoitti:

"Mannerheimin patsas on Tampereen Leinolassa kahdeksan kilometrin päässä keskustasta Leinolan Mannerheiminkalliolla, jolta käsin Mannerheimin kerrotaan seuranneen Tampereen valtausta Suomen sisällissodassa". Ei uskaltanut mennä lähemmäs.

Lue lisää

Operaation johtaja valitsi siis erinomaisen paikan kaupungin vierestä, josta näki laajalta alueelta tilanteen kehittymisen. Johtajan paikka on myös olla helposti alikomentajien tavoitettavissa, eikä suinkaan tunnustelupartion kärjessä.

Anonyymi kirjoitti:

Operaation johtaja valitsi siis erinomaisen paikan kaupungin vierestä, josta näki laajalta alueelta tilanteen kehittymisen. Johtajan paikka on myös olla helposti alikomentajien tavoitettavissa, eikä suinkaan tunnustelupartion kärjessä.

Lue lisää

Ja erityisesti paikassa mihin kuularuiskujen ja tykkien tulitus ei missään tapauksessa yltänyt eikä silloin niin pelottanut. Kun hyväkuntoinen lähetti juoksee rivakasti vaikka 10 km/h niin sanoman perille vieminen rintamalta rohkealle ylipäällikölle vei melkein tunnin ja vastaus saman verran. Ei ollut komentaja kovin hyvin tavoitettavissa.

Suomalaiset sotilaat edellyttävät aina että heitä johdetaan edestä. Sen totesi jo jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth.

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin
esipuhe teokseen Sotaupseerit:
Joukkoja on johdettava edestä.
Mannerheim johti takaa. Jos johti, pikemmin piileskeli.

Anonyymi kirjoitti:

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin
esipuhe teokseen Sotaupseerit:
Joukkoja on johdettava edestä.
Mannerheim johti takaa. Jos johti, pikemmin piileskeli.

Mannerheim oli mieltynyt takapuoleen.

Anonyymi kirjoitti:

Mannerheim oli mieltynyt takapuoleen.

Vähemmän kuitenkin kuin Venäjän Tiltu itse!😂

Anonyymi kirjoitti:

Vähemmän kuitenkin kuin Venäjän Tiltu itse!😂

Hyvä, että sinäkin myönnät Mannerheimin mieltymyksen takapuoleen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja erityisesti paikassa mihin kuularuiskujen ja tykkien tulitus ei missään tapauksessa yltänyt eikä silloin niin pelottanut. Kun hyväkuntoinen lähetti juoksee rivakasti vaikka 10 km/h niin sanoman perille vieminen rintamalta rohkealle ylipäällikölle vei melkein tunnin ja vastaus saman verran. Ei ollut komentaja kovin hyvin tavoitettavissa.

Lue lisää

Pelokas homppeli hän oli.

Anonyymi kirjoitti:

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin
esipuhe teokseen Sotaupseerit:
Joukkoja on johdettava edestä.
Mannerheim johti takaa. Jos johti, pikemmin piileskeli.

Ennemminkin veteli takaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin
esipuhe teokseen Sotaupseerit:
Joukkoja on johdettava edestä.
Mannerheim johti takaa. Jos johti, pikemmin piileskeli.

Ehrnroot tarkoitti joukkueenjohtaja ja komppanianpäälliköitä. Poikkeuksellisissa olosuhteissa myös pataljoonan ja rykmentin komentajia. Armeija, joka juoksuttaa kenraalinsa konetuliaseiden tulitukseen, on tuomittu häviämään.

Anonyymi kirjoitti:

Ja erityisesti paikassa mihin kuularuiskujen ja tykkien tulitus ei missään tapauksessa yltänyt eikä silloin niin pelottanut. Kun hyväkuntoinen lähetti juoksee rivakasti vaikka 10 km/h niin sanoman perille vieminen rintamalta rohkealle ylipäällikölle vei melkein tunnin ja vastaus saman verran. Ei ollut komentaja kovin hyvin tavoitettavissa.

Lue lisää

Vai juoksee. Eikö valkoisella armeijalla siis ollut autoja tai hevosia eikä puhelinta oltu vielä keksitty?

Anonyymi kirjoitti:

Ja erityisesti paikassa mihin kuularuiskujen ja tykkien tulitus ei missään tapauksessa yltänyt eikä silloin niin pelottanut. Kun hyväkuntoinen lähetti juoksee rivakasti vaikka 10 km/h niin sanoman perille vieminen rintamalta rohkealle ylipäällikölle vei melkein tunnin ja vastaus saman verran. Ei ollut komentaja kovin hyvin tavoitettavissa.

Lue lisää

Tykeillä ylti reilusti Tammerkoskelta Vehmaisiin ja kauemmaksikin. Niiden miehistönä vain oli taitamattomia punikkeja.

Anonyymi kirjoitti:

Vai juoksee. Eikö valkoisella armeijalla siis ollut autoja tai hevosia eikä puhelinta oltu vielä keksitty?

Oli keksitty muttei valkokaarti kyllä käyttänyt muuta kuin korkeintaan hevosta.

Anonyymi kirjoitti:

Vai juoksee. Eikö valkoisella armeijalla siis ollut autoja tai hevosia eikä puhelinta oltu vielä keksitty?

Ei viestivälineet ja viestintä yleensäkään ollut nykytasoa! Ja vain täydellinen ääliö esittää nykyaikana, että sotajoukkojen komentaja etenee itse ensimmäisenä!

Anonyymi kirjoitti:

Oli keksitty muttei valkokaarti kyllä käyttänyt muuta kuin korkeintaan hevosta.

Tuollaista tekstiä saa aikaan, kun ei ole perehtynyt aiheeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuollaista tekstiä saa aikaan, kun ei ole perehtynyt aiheeseen.

Kyllä kyllä, marskilla oli käytössään satelliittipuhelin jolla piti yhteyttä yksiköihinsä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä kyllä, marskilla oli käytössään satelliittipuhelin jolla piti yhteyttä yksiköihinsä.

Ei ollut, mutta lennätinlinja oli ja useimmiten myös lankapuhelin.