tukholman profetia

Ensin näytettiin saappaat, sotilaskengät naruilla, maihinnousukengät. Sitten näytettiin jalat, vihertävän ruskeissa sotilashousuissa. Sitten näytettiin sotilas kokonaan. Sotilas oli puettu vihertävän ruskeaan uniformuun, tuomoiseen taistelu-uniformuun. Ja se oli aseistettu niin kuin kuuluu olla. Päässä sillä ei ollut kypärää, vaan sillä oli kenttälakki. Siinä oli Venäjän armeijan tunnukset sekä rinnassa Venäjän armeijan myöntämiä kunniamerkkejä rivissä.

Miehellä oli aseenaan pikakivääri ja se seisoi rajapyykkien välissä. Rajapyykin puomi oli nostettu ylös. Toinen rajapyykki oli Neuvostoliiton puolella, ja toinen, sinivalkoinen, oli Suomen puolella. Tie oli auki. Tämä sotilas näytettiin yhtenä miehenä, mutta sen koko oli hämmästyttävän suuri. Kun minä sitä näyssä katselin ja olin seisovinani noin 25-30 metrin päässä kasvot sitä sotilasta kohden, niin minusta katsoen sen sotilaan koko oli pitkälti yli kymmenen metriä. Sillä koolla haluttiin näyttää sitä Venäjän armeijan voimaa, mikä sillä on.
Näkyä katsellessani minä kuulen seuraavat sanat: “Koiniks-mitta nisuja denarin, ja kolme koiniksia ohria denarin. Älä turmele öljyä äläkä viiniä”. Tämä sanottiin Venäjän sotilaalle. Venäjän sotilas kuuntelee tämän sanan ja nyökkää, että hän on ymmärtänyt.

Sen jälkeen Venäjän sotilaalle annetaan ikään kuin mittanuora. Se annetaan sen vasempaan käteen, sillä oikeassa on Suomen lippu. Venäjän sotilas saa käskyn kulkea määrätty matka ja merkitä mittanuoralla askelien pituudet. Joka kerta kun se astuu askeleen, täytyy nämä askeleet kirjoittaa ylös päiväkirjaan. Kun se tulee siihen paikkaan mihin se on määrätty ja mihin sen on lupa tulla, niin siihen pitää pysähtyä ja siihen se pystyttää paalun merkiksi, että tähän asti on tultu. Se on Kymijoen ranta.