Kun nyt tietääkseni kaikki niin kovasti pyrimme tasapuolisuuteen, niin lukekaapa sananen Arafatin menneisyydestä terroristina ja murhaajana. Kyllä varmasti, Jasser-setä on aina ehdottamassa Israelille rauhanneuvotteluja sillon, kun on sotilaallisesti tullut takkiin ja täytyy koota rivejä. Toisaalta kahmitaan rauhaa, ja toisaalta kehotellaan kulissien takana porukoita tappamaan itsensä Jasserin Aateen puolesta.
No, tässä tosiaan hiukan tekstiä aiheesta. Ihan tasapuolisuuden nimissä. ;)
Arafat's terrorist past
--------------------------------------------------------------------------------
Posted: May 11, 2002
1:00 a.m. Eastern
By Reed Irvine
© 2002 WorldNetDaily.com
President Bush's recent characterization of Ariel Sharon as a "man of peace" stirred skeptical reporters to bombard officials and members of Congress with questions, asking if they agreed with Bush, leaving the impression that they didn't.
At a press conference given on May 9 by Hasan Abdel Rahman, the chief representative of the Palestinian Authority in the U.S., a largely sympathetic group of journalists asked questions that evoked condemnation of Israel and Sharon, and none that required a defense of Yasser Arafat's record as a terrorist.
These reporters might have taken a different tack had they known more about Arafat's terrorist past. His record is so shocking and reprehensible that they would have been justified in asking why the United States has any dealings with him at all.
Very few people know that 30 years ago, Arafat's Al Fatah had a terrorist arm called Black September which was responsible for the massacre of 11 Israeli athletes at the 1972 Munich Olympics, a brutal deed that shocked the world. Still fewer know that in March 1973, Arafat ordered a Black September attack on the Saudi embassy in Sudan, where our Ambassador Cleo Noel, our Deputy Chief of Mission George C. Moore and Belgian diplomat Guy Eid were taken hostage at a reception. They were brutally murdered, said to have been shot in a way that made their deaths especially agonizing.
These murders were front-page news for days, but Arafat's role is little known because it was discovered in super-secret communications intercepts of the National Security Agency. It was kept secret for years until James J. Welsh, who was the NSA's Palestinian analyst, decided that his obligation to let the truth be known outweighed his pledge to keep his work secret. He revealed that he worked on the intercepts of Arafat ordering the murder.
First reported in WorldNetDaily more than a year ago, what he has disclosed has been almost completely ignored by both the media and by the Bush administration. The tapes of Arafat giving the order to carry out the attack and the murders have never surfaced, even during a mid-1980s Justice Department investigation of Arafat's role in the operation.
Welsh said that, in 1973, Arafat's No. 2 man had ordered the Black September operation and that NSA learned just the day before it took place that the Saudi embassy in Khartoum was to be taken over during a reception that was being held there. A warning was sent to our embassy via the State Department, but for some reason it was delayed and the takeover of the Saudi embassy was successful. NSA then picked up two more communications, including one from Arafat confirming the execution order.
His calls came from the Shatila refugee camp in Lebanon, which was the site of the PLO headquarters and a known terrorist training facility. The Black September murderers surrendered to Sudanese authorities, but they were later released to the PLO and flown out of the country.
This, if correct, means that for 30 years the U.S. government has known that Yasser Arafat was personally directly responsible for the cowardly murder of our ambassador to Sudan, a senior U.S. diplomat and a Belgian diplomat. Early efforts to maintain secrecy could be explained by the government's need to protect the sources and methods of acquiring this information, but it is hardly a secret these days that we listen in on the communications of terrorist organizations like the PLO.
What is less understandable is the evidence that the official records in the National Archives have been purged to keep the information about Arafat's despicable deeds from being known by the American people.
Russ Braley, a retired foreign correspondent, recently found documentary proof confirming Welsh's account of Arafat's role in the 1973 murders. His search was frustrated by a lack of cooperation from the Archives, where the relevant records had been purged.
He says, "I found only about a dozen telegrams on the Khartoum developments themselves, not the stack of papers I expected for an event of this magnitude." He finally found a CIA report quoted in a telegram from Secretary of State William Rogers to selected embassies that had escaped the purge.
It said in part, "No significant distinction now can be made between BSO (Black September) and Fatah. ... Fatah leader Yasir Arafat has now been described in recent intelligence reports as having given approval to the Khartoum operation prior to its inception."
He was a terrorist leader then, and the suicide bombings show that he is one today.
No, tässä tosiaan hiukan tekstiä aiheesta. Ihan tasapuolisuuden nimissä. ;)
Arafat's terrorist past
--------------------------------------------------------------------------------
Posted: May 11, 2002
1:00 a.m. Eastern
By Reed Irvine
© 2002 WorldNetDaily.com
President Bush's recent characterization of Ariel Sharon as a "man of peace" stirred skeptical reporters to bombard officials and members of Congress with questions, asking if they agreed with Bush, leaving the impression that they didn't.
At a press conference given on May 9 by Hasan Abdel Rahman, the chief representative of the Palestinian Authority in the U.S., a largely sympathetic group of journalists asked questions that evoked condemnation of Israel and Sharon, and none that required a defense of Yasser Arafat's record as a terrorist.
These reporters might have taken a different tack had they known more about Arafat's terrorist past. His record is so shocking and reprehensible that they would have been justified in asking why the United States has any dealings with him at all.
Very few people know that 30 years ago, Arafat's Al Fatah had a terrorist arm called Black September which was responsible for the massacre of 11 Israeli athletes at the 1972 Munich Olympics, a brutal deed that shocked the world. Still fewer know that in March 1973, Arafat ordered a Black September attack on the Saudi embassy in Sudan, where our Ambassador Cleo Noel, our Deputy Chief of Mission George C. Moore and Belgian diplomat Guy Eid were taken hostage at a reception. They were brutally murdered, said to have been shot in a way that made their deaths especially agonizing.
These murders were front-page news for days, but Arafat's role is little known because it was discovered in super-secret communications intercepts of the National Security Agency. It was kept secret for years until James J. Welsh, who was the NSA's Palestinian analyst, decided that his obligation to let the truth be known outweighed his pledge to keep his work secret. He revealed that he worked on the intercepts of Arafat ordering the murder.
First reported in WorldNetDaily more than a year ago, what he has disclosed has been almost completely ignored by both the media and by the Bush administration. The tapes of Arafat giving the order to carry out the attack and the murders have never surfaced, even during a mid-1980s Justice Department investigation of Arafat's role in the operation.
Welsh said that, in 1973, Arafat's No. 2 man had ordered the Black September operation and that NSA learned just the day before it took place that the Saudi embassy in Khartoum was to be taken over during a reception that was being held there. A warning was sent to our embassy via the State Department, but for some reason it was delayed and the takeover of the Saudi embassy was successful. NSA then picked up two more communications, including one from Arafat confirming the execution order.
His calls came from the Shatila refugee camp in Lebanon, which was the site of the PLO headquarters and a known terrorist training facility. The Black September murderers surrendered to Sudanese authorities, but they were later released to the PLO and flown out of the country.
This, if correct, means that for 30 years the U.S. government has known that Yasser Arafat was personally directly responsible for the cowardly murder of our ambassador to Sudan, a senior U.S. diplomat and a Belgian diplomat. Early efforts to maintain secrecy could be explained by the government's need to protect the sources and methods of acquiring this information, but it is hardly a secret these days that we listen in on the communications of terrorist organizations like the PLO.
What is less understandable is the evidence that the official records in the National Archives have been purged to keep the information about Arafat's despicable deeds from being known by the American people.
Russ Braley, a retired foreign correspondent, recently found documentary proof confirming Welsh's account of Arafat's role in the 1973 murders. His search was frustrated by a lack of cooperation from the Archives, where the relevant records had been purged.
He says, "I found only about a dozen telegrams on the Khartoum developments themselves, not the stack of papers I expected for an event of this magnitude." He finally found a CIA report quoted in a telegram from Secretary of State William Rogers to selected embassies that had escaped the purge.
It said in part, "No significant distinction now can be made between BSO (Black September) and Fatah. ... Fatah leader Yasir Arafat has now been described in recent intelligence reports as having given approval to the Khartoum operation prior to its inception."
He was a terrorist leader then, and the suicide bombings show that he is one today.
Vastaukset 25
Vanhimmat
toimi monen muun järjestön ohella PLO:n alla olematta kuitenkaan suoranaisesti sen käskyvallassa.
Se suunnitteli ja toimi itsenäisesti, tosin Arafat erittäin todennäköisesti tunsi sen suunnitelmat ja olisi ehkä pystynyt estämään ainakin joitakin sen tekoja.
"Arafat's No. 2 man had ordered the Black September" Tämä antaa ainoastaa indiisiotodisteen Arafatin vastuusta tapahtumaan. Itse pidän häntä vastuullisena juuri siksi ettei hän estänyt iskuja.
"He was a terrorist leader then, and the suicide bombings show that he is one today."
Virheellinen väittämä. Hän johti katto-organisaatiota jonka alla toimi useita terrori-iskuja suorittavia järjestöjä aikaisemmin mutta terrorismin esiintyminen tänään ei (ilman todisteita) merkitse että hän olisi terroristi tänäänkin.
Olit nälkäinen vauvana ja koska sinulla on nälkä nytkin, olet edelleen vauva.
Enkö kuitenkin toiminut hyvin, kun toin näkösälle toisenkin katsantokannan? Varmaan iloitsit suuresti viestistäni. Terroristijehu Arafat tosiaan on tehnyt yhtä sun toista elämässään, mikä ei kestä päivänvaloa. Terroristijehu Arafatilla ja oikeistojehu Sharonilla taitaakin olla sama luonne. Kumpikin nakkaa paskat ja lähettää yhä uusia nuoria ihmisiä kuolemaan. Ja huom, näin tekee kumpikin, myös Arafat jolta tosiaan pyhimyskehä puuttuu!
pitkästä aikaa hiukka asiallisuutta.
Arafat on koko uransa ajan tasapainoillut terrorismin ja politiikan välissä.
Toisaalta hän on ollut pakoitettu käytännön toimiin pitääkseen yllä toimen miehen kuvaa pysyäkseen vallassa ja toisaalta hänen on täytynyt hillitä porukkaa jotta maailma ei hylkäisi palestiinalaisia kokonaan.
70-luvun puolivälissä hän tajusi että kansainvälisestä terrorismista on enemmän haittaa kuin hyötyä palestiinalaisten asialle ja hän painosti pikkuhiljaa PLO:n alla toimivat järjestöt lopettamaan riehumisensa. -74 hän ilmestyi pitämään YK:lle puhetta toisessa kädessä rynnäkkökivääri ja toisessa oliivinoksa sanoen mieluummin käyttävänsä jatkossa oliivinoksaa.
-88 hän julisti Palestiinan valtion perustamisen ja totesi tavoitteeksi Israelin miehityksen lopettamisen tunnustaen myös samalla Israelin valtion suvereniteetin.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan että hän on ollut viime aikoina tietoinen aseellisen taistelun toivottomuudesta ja nähnyt parempana tavoitella poliittista ratkaisua. Hänen julkiset puheensa kansalleen arvelen olleen retoriikkaa jolla on yrittänyt edelleen pysyä vallassa estäen kansan luisumisen uskonnollisen fundamentalistipoppoon käsiin joka olisi aikoja sitten merkinnyt sen täydellistä tuhoa. Tasapainoilua edelleen.
Ei Arafat mikään pyhimys ole, kaukana siitä mutta henkilökohtaisesti pidän häntä näistä kahdesta pahasta pienempänä.
Sharon on ollut häjy lapsesta asti. Hän asui vanhempiensa kanssa kooperatiivisessa pikkukylässä jossa jokainen perhe sai samankokoisen maatilkun viljelyä varten. Sharonin (Scheinerman) perheen maat olivat ainoat kylässä jotka oli ympäröity aidalla ja suojattu koiravartiolla. Hyvin nopeasti Sharonin maat olivat kylän suurimmat. Pikku Arik tapasi pitää mukanaan keppiä jolla pieksi kylän muita kakaroita ja heidän perheensä ei ollut kylän suosituimpia.
Hän on aina ollut omapäinen ja hyökkäävä luonne ja vähät välittänyt käskyistä vaarantaen omien miestensä ja muiden komentajien miesten hengen usein.
Hän on osallistunut komentavana upseerina useisiin joukkomurhiin sotilasuransa aikana, pahin lienee 273 aseettoman egyptiläisen sotavangin ja sudanilaisen siirtotyöläisen teloittaminen ja dumppaaminen joukkohautoihin vuonna -56, joka oli katkaista Israelin ja Egyptin välit tullessaan päivänvaloon -95.
Sharon ei ole muuttunut tippaakaan, hän on yhtä itsepäinen, pahansisuinen, arrogantti kuin aina.
Hän ei käsittääkseni ole ollut kummoinen sotilas ja poliitikkona hän on lempinimensä mukaisesti "bulldozer" vaikka onkin Israelissa tunnettu totuudenvälttelemistaidoistaan.
Arafatia pidetään maailmalla taitavampana poliitikkona mm. basaarikauppiaalle ominaisen valehtelukykynsä ansiosta.
Unohdit mainita,että Arafatin terroriporukka(Hamas
Islamiska Jihad) on teurastanut yli 400 syytöntä
Israelilaista,itsemuraiskuilla,viimeisen vuoden
sisällä.Väität jatkuvasti,että Arafat ei ole iskujen takana,eikä hän pysty estämään näitä iskuja.No miksi helvetissä puolustelet äijää,jolla
ei ole minkäänlaista sananvaltaa.Itsekin olet
"leuhkinut",että hän on presitentti niin,että,jos
hän ei pysty hommaansa hoitamaan,niin lyököön
hanskat pöydälle ja häipyköön sinne,mistä hän on
tullut.Mutta ehkäpä hänen työhönsä palestiinalaisten pressana kuuluu terrorismi.
ON se tavallaan loogista mitä sanoi Vili. Jos kerran Arrafat on pressa, niin sillon pitäisi myös pystyä pitämään poppoo kurissa. Tai sitten semmosen äijän kanssa ei pidä mitään sopia joka ei pysty mitään sopimuksia noudattamaan. Mikä taas tarkottaa sitä että Arrafatin sijasta on jonkun toisen edustettava palestinalaisia, jonkun jolla on arvovaltaa.
Kjäh kjäh kjäh, oliskos tässä se moonmanin espanian reissu?
Baskien Eta-järjestö on suunnitellut terrori-iskuja rantalomakohteisiin Espanjassa. Suunnitelmat paljastuivat kun Ranskan poliisi pidätti viime viikolla viisi Etan jäsentä Ranskassa, kertoi ruotsalainen Aftonbladet-lehti verkkosivullaan.
Eta oli vuokrannut pommi-iskuja varten jo kaksi huoneistoa, toisen Benidormista Costa Blancalla ja toisen Malagasta Costa del Solilla. Benidormissa huoneisto sijaitsi samalla rannalla kuin Fritidsresorin-matkatoimiston huoneistohotelli, lehti kertoo.
Viranomaisten mukaan iskut piti aloittaa Benidormista, ja niiden oli tarkoitus jatkua koko kesän. Ranskassa pidätetyt olivat muodostamassa iskujen toteuttamiseksi kahta terroristisolua.
Poliisi on varoittanut rantakohteiden hotelleja mahdollisista iskuista, koska hankkeen suunnitteluun osallistuneita terroristeja saattaa edelleen olla vapaalla jalalla. (STT)
ota selvää asiasta.
Arafat on vasemmistolainen ja edustaa maallista hallintomuotoa kun taas islamilaispohjaiset liikkeet havittelevat Iranin ajatolla / Afganistanin Taleban / Saudi-Arabian Sharia-laille perustuvaa hallitusta jolle Arafatin tapaiset vasemmistolaiset ovat ensimmäisenä tappolistalla.
Ne eivät todellakaan ole Arafatin alaisia järjestöjä missään tapauksessa.
Itseasiassa Arafat lopetti 90-luvulla yhteistyössä Shin Betin ja CIA:n kanssa Hamasin sotilaallisen al Kassam prikaatin aseellisen toiminnan.
Tämä toimenpide ja amerikkalaisten kanssa yhteistyössä toteutettu Hamasin rahahanojen sulkeminen häiritsi Hamasin toimintaa 90-luvun lopulla siinä määrin että sen kannatus palestiinalaisten keskuudessa putosi dramaattisesti.
Tässä vaiheessa Hamasin hengellinen johtohahmo Yassin alkoi kosiskella Arafatia mutta joutui pian ottamaan etäisyyttä kun poliittisen osaston johtaja Khaled Meshal, varainhoitaja Mussa Abu Marzuk, ja Hamasin Damaskoksen edustaja Imad Alami kritisoivat häntä ankarasti sekä uusi militanttisiipi "Units of the Martyr Yahya Ayash" alkoi syytella Yassinia useiden al Kassam prikaatin jäsenten kuolemista ja vaati häntä eroamaan tai tulemaan järkiinsä.
Menemättä tämän syvemmälle yksityiskohtiin, Hamasin tavoitteena on Arafatin maallisen hallinnon syrjäyttäminen ja Israelin totaalinen hävittäminen. Jos palestiinalaisilla olisi nyt oma valtio ja Hamas olisi tarpeeksi vahva, olisi Palestiinassa todennäköisesti käynnissä sisällissota.
Paras apu mitä Hamas ja muut suoraan terroriin perustuvat järjestöt ovat saanut vuosiin on juuri Sharonin kovan linjan politiikka. Oslon periaatteiden jatkaminen, tilanteen lientyminen ja toivo omasta valtiosta olisi hyvin nopeasti vienyt pohjan noilta äärijärjestöiltä käytännössä kokonaan.
Sharonin iskut palestiinalaishallinnon turvajoukkoihin, poliisiin ja siviilihallintoon ovat viemässä tilannetta takaisin 70-luvun kaltaisiin raameihin.
Palestiinalaisten katkeruus kasvaa, Hamasin ja muiden sen kaltaisten järjestöjen suosio nousee ja Sharonin järjestelmällisesti tuhoaman palestiinalaishallinnon kannatus laskee ja sen toimintakyky on pian lähes täysin lamaantunut.
Jos Sharonin politiikkaa jatketaan, ovat palestiinalaiset pian ilman siviilihallintoa ja maassa riehuvat paikalliset bin Laden kloonit johtaen tilanteen väistämättä Sharonin suunnitelmaan palestiinalaisten massakarkoituksesta Libanoniin ja Jordaniaan. Sillä voi taas olla hyvin laajamittaiset ja kohtalokkaat seuraukset.
Arafatin vasemmistolaisuus onkin tosi tärkeää, eikö, että edes pienellä pläntillä lähi-itää voitaisiin helliä unelmaa kommunistisesta maailmasta. Kun muualla on mennyt pieleen. Millaisenkohan "demokratian" Moskovan opit käynyt Arafat, terroristi ja tunnettu murhaaja, lahjoittaisi "kansalleen" tarkalleen ottaen siis n. kuudesta eri arabivaltiosta kotoisin oleville ihmisille, joita huvittaa kutsua itseään "palestiinalaisiksi".
että pidät parempana vaihtoehtona tuota ääri-islamilaista ajatolla/taleban hallintoon tähtäävää Hamasin linjaa?
Miksi me kaikki demokraatit emme voisi jättää Moskovan koulutuksen saaneen Arafatin, sekä kiihtoislamilaisten edustamia suuntia sivuun, ja ottaa esimerkiksi alueen ainoan edustuksellisen demokratian, Israelin, mallia. Juutalaiset voisivat hyvin toimia oppaina siinä, kuinka kansa todellakin vaaleissa (vapaissa) valitsee itselleen johdon ja tarvittaessa myös vaihtaa sen toisenlaiseen, jos tilanne siltä näyttää.
saada aikaiseksi rauha ja suvereeni Palestiinan valtio ja näkyvissä ei taida olla ketään muuta kuin Arafat jonka avulla se onnistuisi.
"saada aikaiseksi rauha ja suvereeni Palestiinan valtio ja näkyvissä ei taida olla ketään muuta kuin Arafat jonka avulla se onnistuisi" - paska juttu, meinaan palestiinalaisten kannalta, eikö? ;)
Arafatin kannalta taas voi olla ihan hyväkin juttu, ja sehän taitaakin olla ainoa juttu jolla on merkitystä. Kenties Arafatin unelma on olla lähi-idän oma Isä Aurinkoinen, jatkaa siitä mihin Stalin jäi NL:ssa.
miten vähän mielipiteelläsi on tekemistä todellisuuden ja todennäköisten tulevaisuutta koskevien skenaarioiden kanssa?
Poliittiset analyytikot ympäri maailmaa ovat aika yksimielisiä siitä että Arafat on paras ja erittäin todennäköisesti ainoa vaihtoehto siirtymäkauden päämieheksi.
Mahdollisesti muodostuva itsenäinen Palestiina olisi häviävän pieni valtio sekä maantieteellisesti että väestömääränsä suhteen. Tuskin siitä tulisi mitään maailmanrauhaa uhkaavaa uutta neukkulaa, varsinkin kun ottaa huomioon että se todennäköisesti tulisi olemaan YK:n tiukassa valvonnassa ja sen itsenäistymisen ehtona aivan varmasti olisi "hampaaton armeija".
Tietääkseni Sharon valittiin demokraattisesti Israelin johtoon,ja eiköhän hänellä edelleen ole aika suuri enemmistötuki takanaan?
Todistaako suosio siitä,että koko Israel on vain julmaa ja verenhimoista väkeä?
Alkuteksti puhui muuten Arafatin terroritaustoista
eikä suoraan liittynyt Sharoniin. Turhaa kahta vihamiestä on toisiinsa ruveta vertailemaan.
"Kumpi oli pahempi mies, Stalin vai Hitler" ?
"Arafat oli lapsena häijy. Kun hän on häijy vieläkin, on hän siis edelleen lapsi..."
"Poliittiset analyytikot ympäri maailmaa ovat aika yksimielisiä siitä että Arafat on paras ja erittäin todennäköisesti ainoa vaihtoehto siirtymäkauden päämieheksi."
Olemme varmaan lukeneet eri ihmisten kirjoittamia artikkeleja sitten. Näitä kun kirjoitellaan niin monesta näkökulmasta.
"miten vähän mielipiteelläsi on tekemistä todellisuuden ja todennäköisten tulevaisuutta koskevien skenaarioiden kanssa?"
No, eivätpä ne sinunkaan mielipiteesi paljon paina lähi-idän tilanteessa. Vai oletko kenties asioista neuvottelemassa asianomaisten osapuolten kanssa? Mitä meidän kaikkien mielipiteet oikeastaan "merkitsevät"? Todellisuus on muuten jokaiselle yksilölle omanlaisensa, sinulle yksi, minulle toinen miljoonille palestiinalaisille ja israelilaisille miljoona muuta asiaa. Eivät kai mielipiteet sinänsä merkitse paljonkaan, on vain hauska viskoa niitä, niin sinun kuin minunkin, eikö?
Kerrankin asiallista juttua. Itseltäni kyllä kulmakarvat kipusivat puoliväliin otsaan, kun moonman alkoi "todistella" asioita kertoen Sharonin menneisyydestä. Paljosta vetoa, että kuka tahansa politiikan mahtihahmo voidaan leimata joko enkeliksi tai piruksi, ja sama koskee meitä jokaista. Jokaisesta on kuitenkin monenlaista mielipidettä, ja ystävät ja viholliset puhuvat kumpikin äärimmäisen hyvää ja äärimmäisen pahaa. Jos vaikka minusta kysyttäisiin mielipiteitä että millainen olin lapsena, voisi tulokseksi tulla melkein mitä vaan. Laidasta laitaan. Kummallista, ettei moonman ymmärrä tällaista yksinkertaista totuutta, viesti oli LAPSEKAS.
Tietysti voi olla jonkun mielestä mielekästä kääntää puhe pois Arafatin terroristitaustasta. Se on varmaan sitä objektiivisuutta sitten, sitä tasapuolisuutta? Jotkut ihmiset ovat sellaisia, näkevät vain sen minkä tahtovat.
Arafatin aika alkaa väistämättä olla takanapäin.
Palestiinalaisten olisi kannattanut hyväksyä Barakin aikainen sopimustarjous,kenties Arafatin johtama Palestiinan valtio olisi tänä päivänä tosiasia.
Joskus voi olla ainutkertainen tilaisuus ottaa hetkestä kiinni, "Carpe Diem!", sillä uutta vastaavaa ei ehkä enää koskaan tule...
Ryhtymällä uuteen intifadaan Arafat ilmeisesti pilasi itseltään mahdollisuuden ikinä nähdä unelmansa toteutuvan,sillä itsemurhaiskut,olivat ne sitten Arafatin hyväksymiä tai ei, vaikuttivat
ratkaisevan kielteisesti kahden tärkeimmän asiasta
päättävän valtion, eli Israelin ja USA:n kantaan!
Mitä tulee joskus muodostettavaan Palestiinan valtioon,en olisi niin luottavainen sen rauhantahtoisuuden suhteen;merkit eivät lupaa sitä.
"Anna pahalle pikkusormi, niin se vie koko käden."
Olen pitkälti samaa mieltä. Tyhmä se, joka ei tilaisuuteensa tartu. Kun se on mennyt, on turha enää itkeä.
Itse olen kyllä ihan Palestiinan valtion kannalla. Perustakoot vaan sen. Katsotaan sitten, mitä siitä mahtaa tulla. Ennuste ei tosiaan ole hyvä, mutta samapa tuo minulle. Kaikki Israelissa asuvat palestiinalaiset sinne vaan, muurien ympäröimään onnelaan. Rakentakoot infrastruktuurin, luokoot demokratian ja toimivan hyvinvointivaltion, jos pystyvät. Veikkaan kuitenkin että näin ei käy. Enkä muuten usko, että arabit koskaan lopettavat sapelinkalistusta Israelin kanssa. Israelin valtion tuhoaminen on muuten edelleenkin kirjattu tavoitteeksi PLO:n peruskirjassa, tulisiko se kenties olemaan myös "Palestiinan" perustuslaissa?
pusu vaiko paakelssi, hyviä kumpikin.
Molemmat on valittu johtoon laillisessa järjestyksessä.
Sharonin suosio ei taida olla aivan aukoton, niinkuin ei todennäköisesti myöskään Arafatin.
Ihmisen laumakäyttäytyminen on aika loogista, Israelissa on tilanne jossa kansan huomio on keskittynyt ulkoiseen uhkaan ja sitä mielikuvaa ruokitaan median avulla. Tilanne on samanlainen kuin USA:ssa viime syksynä.
Ulkoisen uhan alla kansa turvaa johtajaan joka antaa päättäväisen ja voimakkaan kuvan ja suojelee kansaa tuolta ulkoiselta uhkalta. Tällä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa sillä israelilaisten turvallisuuden kannalta rauhaan pyrkivä maltillinen johtaja olisi huomattavasti järkevämpi vaihtoehto aivan kuten amerikkalaisten kannalta terrorismia ehkäisevä, hyvä johtaja olisi sellainen joka ei jatkaisi USA:n pitkän linjan ulkopolitiikkaa maana joka sekaantuu jatkuvasti muiden suvereenien valtioiden sisäisiin asioihin taloudellisten etujensa nimissä.
Tuskin Sharonin kovalla sotilaspolitiikalla on mikään huomattava kannatusjoukko Israelissa, ainakin siellä on jatkuvasti ollut sotatoimia vastustavia mielenosoituksia ja juuri hänen aikanaan sadat reservisotilaat ovat julkisesti kieltäytyneet palvelemasta miehitetyillä alueilla.
Kyllä mielestäni näiden kahden joukkueen kapteeneja voi ja pitääkin vertailla.
Hitler komeili "Time" -lehden kannessa "Vuoden Miehenä" vuonna -39 ja Stalin seuraavana vuonna. Ilmeisesti ainakin amerikkalaisten mielestä hyviä miehiä kumpikin. Minä en perusta kummastakaan.
Arafat ei ollut lapsena häijy, päinvastoin ... hänen nimensähän on oikeasti Abdel-Rahman Abdel-Raouf Arafat al-Qudwa al-Husseini mutta hän sai lempinimen Yasser, joka tarkoittaa englanniksi "easy", en osaa tulkita sitä suoraan arabiasta suomeksi mutta easy on taas "huoleton; hilpeä; huolimaton; hutiloiva; ilakoiva; kepeä; rento; suruton; vallaton;"
Ei hän tietääkseni ole häijy vieläkään, hänen ansiostaanhan PLO ja sen alla toimivat järjestöt siirtyivät 70-80 luvuilla terrorismista politiikkaan.
nähdä kuka täysjärkinen ihminen olisi suostunut Barakin tarjoukseen. "Itsenäinen" Palestiina oli itseasiassa osa Länsirannasta jaettuna kolmeksi pieneksi saarekkeeksi kokonaan Israelin rajojen sisäpuolelle ilman mitään yhteyttä ulkomaailmaan.
Jos tuossa konfliktissa joku osapuoli on ollut viemässä koko kättä niin se on kylläkin Israel.
kynttilääsi vakan alle, kerro nyt ihmeessä kuka sinun tai lähteittesi mielestä olisi paras mies palestiinalaisten luotsaamiseksi murrosvaiheen yli.
"leimata", hänen tekemisensä ovat "a matter of public record" eli kaiken maailman tiedossa.
Voit tutustua häneen näistä elämänkerroista.
Warrior: The Autobiography of Ariel Sharon
by Ariel Sharon, by David Chanoff
Simon and Schuster
Sharon: An Israeli Caesar
by Uzi Benziman
Adama Books
Jos peliä seuraa niin on kai hyvä tuntea molempien joukkueitten kapteenit.
kova sodankäynti tuntuu olevan hänen omaa taisteluaan. Mikäli eiliseen rauhanmarssiin on luottamista: suuri osa kansasta vaati Israelin vetäytymistä heti palestiinalaisalueilta.
Ja Peres puhuu, että Israel on ehkä tehnyt väärin, kun vastustaa itsenäisen Palestiinan valtion syntymistä.
Vertaamalla siihen,mitä heille silloin tarjottiin,ja mikä on tilanne nyt,tuntuisi täysjärkisemmältä,että sovinto olisi tehty siltä pohjalta ja vaikka lisäneuvotteluilla paranneltu myöhemmin.
Olisi satoja ihmisuhreja säästetty molemmilta puolilta elämään kenties vähän onnellisemmissa olosuhteissa kuin tänään...
pohjautuu ennen -67 tilanteeseen YK:n 242 päätöksen mukaisesti, joka mahdollistaa Palestiinan talouselämälle paremmat toimintamahdollisuudet kun maa ei ole suljettu Israelin sisälle.
Vielä enemmän ihmishenkiä olisi säästetty jos Israel olisi noudattanut kansainvälisiä lakeja ja YK:n sille asettamia velvoitteita -67.
Tosin olen tietoinen silloisesta tilanteesta ja ensimmäinen todella rauhan mahdollistava vuosi olisi ollut -88 kun Arafat tunnusti Israelin suvereenina valtiona ja YK:n 242 päätöksen mukaiset rajat.