en tiedä mistä aloittaa...
tuntuu vaan kuin katselisin omaa elämääni ulkopuolisena. istun tuolissa ja luulen olevani näkymätön..ainakin toivon ettei lapsi tai mies tajua että olen siinä,jotta saisin olla rauhassa..
välillä tuntuu että oikeasti pää hajoaa,tai joku sisällä huutaa kurkku suorana mutta mitään ei tule ulos.
alkaa olla voimat loppu näiden ajatusteni kanssa.
tuntuu vaan kuin katselisin omaa elämääni ulkopuolisena. istun tuolissa ja luulen olevani näkymätön..ainakin toivon ettei lapsi tai mies tajua että olen siinä,jotta saisin olla rauhassa..
välillä tuntuu että oikeasti pää hajoaa,tai joku sisällä huutaa kurkku suorana mutta mitään ei tule ulos.
alkaa olla voimat loppu näiden ajatusteni kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus olo on paha, eikä jaksa. Jos olo rupeaa tuntumaan yltsepääsemättömän kamalalta on paras puhua asiasta vaikka oman miehen kanssa ja hakea apua aluksi esim. omalääkäriltä. Yksinään ei kannata asiaa pohtia, mielumin sitten vaikka yrittää keksiä jotain pientä touhua, joka vie ajatukset pois pahasta olosta.
Jaksuja sinulle!
Kaniini
Paikkakuntasi sosiaalityö(lastensuojelu), neuvola tai vaikka ensikoti voivat auttaa sinua!
sINUN ON HAETTAVA APUA LAPSESI TAKIA!
jaksan kyllä lapsen kanssa.en menetä hermojani,vain toivoisin lähinnä että mies välillä nostaisi perseen sohvalta ja tekisi lapsen kanssa jotain,en jaksa olla 24h viihdytyskone.haluan joskus vain olla.
miehellesi.