Olen syvästi

ahdistunut, yöllä herään painajaisiin ja seinät tuntuvat kaatuvan päälle! Minun hätääni ei ole koskaan ymmärretty. Minut heitettiin kylmästi sellaiseen projektiin, jonka tarkoitus selvisi vasta vuosia myöhemmin. Monia vuosia kautta rantain kertomista mitään siitä ymmärtämättä ja vaikka ymmärsin kaiken, elämääni häirittiin päivittäin liikuinpa missä tahansa. Ihan kuin ei olisi ollenkaan hyväksytty sitä, että minäkin voin voida todella huonosti! Olin jo jokin aika sitten iloinen että pääsisin taas töitä tekemään ilman kautta rantain kertomista, mikä on ollut minulle suuri ahdistuksen aiheuttaja jo aivan liian kauan! Minusta se on tuntunut aina kiusaamiselta siksikin, että työrauhaa ei koskaan olisi saanut häiritä yksityisasioihin liittyen! Ja vielä pahempaa oli, etten projektin takia saanut vakituista työpaikkaa! Nyt tuntuu todella siltä, koska jos en vieläkään saa tehdä töitä rauhassa, että joku tai jotkut vihaavat minua, koska jos kautta rantain kertominen yhä jatkuu siitä huolimatta, että hiljaisuutta on vuosien ajan haluttu, siksi että sisin on aivan riekaleina. Minusta se tuntuu kiristämiseltä ja olen äärettömän pettynyt siitä kuinka huonosti minua yhä kohdellaan. Elämänhalu alkaa olla todella vähissä! Kunpa joku voisi kertoa minulle mistä minua yhä rangaistaan etten saa tehdä töitä rauhassa! Rahallisen korvauksen saamatta jättämisellä kiristetään yhä. Kunpa projektia ei olisi koskaan aloitettu. En pysty ymmärtämään sitä, että ihmiset joilla olisi velvollisuus korvata, aloitettuaan kaiken ilman lupaa, vähät välittävät köyhän ihmisen ahdingosta vaikka itse ovat olleet sitä aiheuttamassa! Miten kukaan voi edes olettaa, että haluaisin auttaa niin toimivaa ihmistä? Minulle työn tekeminen on tärkeää monesta syystä johtuen ja jos sitä häiritään yhä häiritään kautta rantain kertomisella on varmaa, että auttamishalut loppuvat kokonaan!