Miten se sais sut tunteet? Ahdistuneeks, kokisit paineita, pelottais?
Kokisitko olevas spesiaali? Vai oisko se enemmänkin kirous?
Tykkäätkö musta aitona ittenäni, en minää roolina suojellakseni itseäni ilkeilt ihmisilt , pystytkö hyväksyyn ne virheet joit mus on, itsekkyys, tunteikkuus, intensiivisyys.. kunnianhimoisuus, idealismi, lapsellisuus jne...
Tykkäisitkö musta enemmän jos tuntisin vähemmän sua kohtaan? Tuntuisko se turvallisemmalta ja helpommalta, koetko että tykkäään susta vaa ulkoisten juttujen takii, enkä nää miten ihana ihminen oot mieleltäskin..
Haetko validaatioo seksistä? Onko se sulle tärkeetä? Kuinka paljon ulkonäkö sulle merkkäää, riittääkö et pitää huolta itsestään on ja semi komee, vai täytyykö näyttää mallilta? Onko persoonallisuus sulle tärkeempää? Pelottaako sua, että en pystyis tyydyttää sun halui , kun oon liian kokematon? Tykkäätkö muutenki ihmisistä jotka on enemmä dom, koetko et oon liian vässykkä, et en osais tehä sua iloseks, kun oon herkkä ja tunteikas, etten osais olla päättäväinen?
Pelkäätkö että hyväksikäyttäsin sua, valehtelisin tai satuttaisin , kun en nyt oo luotettavin ihminen maailmas, vaik oon lojaalein ihminen maailmas sulle...
Jos pidät musta, niin miks ei olla yhdessä? Jos et pidä, niin millä tavoin en oo sun tyyppiä? Johtuuko se ulkonäöstä, persoonasta vai pelkästään oletuksista?
Kumpikaan meistä ei taida tykkää itsekkäistä ja ilkeistä kusipäistä ja pelätään niitä, ainoana erona on, et näät mut sellaisena suojapersoonan takia, vaik se on vastakohta mitä haluan olla, enkä oo ikinä sulle tai ystäville ollut sellainen. Onhan se silti perseestä, mut voin selittää sulle kaiken joskus, paremmal ajal jos jaksat kuunnella.
Pelkäätkö etten tykkäiskään susta jos oppisin tunteen? Heh, tunnen jo ne piirteet, mitä oot piilotellut ;3, kyl mä tiiän, ei huolia.
Ja viimeinen kysymys:
Jos olisit ja tietäisit, että oot oikeasti ainoa ihminen, jonka kaa pystyn oleen onnellisessa ja terveessä suhteessa, ja kukaan muu ei pystys tekeen mua samalla tavalla onnelliseksi, niin valitsisitko siinä tilanteessa olla mun kaa vai olisitko itsekäs ja valitsisit silti jonkun toisen, vaikka tietäisit et se tarkottas et olisin loppuelämän yksin? Vai pystysitkö oleen munkaa onnellinen?
Kokisitko olevas spesiaali? Vai oisko se enemmänkin kirous?
Tykkäätkö musta aitona ittenäni, en minää roolina suojellakseni itseäni ilkeilt ihmisilt , pystytkö hyväksyyn ne virheet joit mus on, itsekkyys, tunteikkuus, intensiivisyys.. kunnianhimoisuus, idealismi, lapsellisuus jne...
Tykkäisitkö musta enemmän jos tuntisin vähemmän sua kohtaan? Tuntuisko se turvallisemmalta ja helpommalta, koetko että tykkäään susta vaa ulkoisten juttujen takii, enkä nää miten ihana ihminen oot mieleltäskin..
Haetko validaatioo seksistä? Onko se sulle tärkeetä? Kuinka paljon ulkonäkö sulle merkkäää, riittääkö et pitää huolta itsestään on ja semi komee, vai täytyykö näyttää mallilta? Onko persoonallisuus sulle tärkeempää? Pelottaako sua, että en pystyis tyydyttää sun halui , kun oon liian kokematon? Tykkäätkö muutenki ihmisistä jotka on enemmä dom, koetko et oon liian vässykkä, et en osais tehä sua iloseks, kun oon herkkä ja tunteikas, etten osais olla päättäväinen?
Pelkäätkö että hyväksikäyttäsin sua, valehtelisin tai satuttaisin , kun en nyt oo luotettavin ihminen maailmas, vaik oon lojaalein ihminen maailmas sulle...
Jos pidät musta, niin miks ei olla yhdessä? Jos et pidä, niin millä tavoin en oo sun tyyppiä? Johtuuko se ulkonäöstä, persoonasta vai pelkästään oletuksista?
Kumpikaan meistä ei taida tykkää itsekkäistä ja ilkeistä kusipäistä ja pelätään niitä, ainoana erona on, et näät mut sellaisena suojapersoonan takia, vaik se on vastakohta mitä haluan olla, enkä oo ikinä sulle tai ystäville ollut sellainen. Onhan se silti perseestä, mut voin selittää sulle kaiken joskus, paremmal ajal jos jaksat kuunnella.
Pelkäätkö etten tykkäiskään susta jos oppisin tunteen? Heh, tunnen jo ne piirteet, mitä oot piilotellut ;3, kyl mä tiiän, ei huolia.
Ja viimeinen kysymys:
Jos olisit ja tietäisit, että oot oikeasti ainoa ihminen, jonka kaa pystyn oleen onnellisessa ja terveessä suhteessa, ja kukaan muu ei pystys tekeen mua samalla tavalla onnelliseksi, niin valitsisitko siinä tilanteessa olla mun kaa vai olisitko itsekäs ja valitsisit silti jonkun toisen, vaikka tietäisit et se tarkottas et olisin loppuelämän yksin? Vai pystysitkö oleen munkaa onnellinen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eiköhän jokainen "ole itsekäs" ja valitsee sen itselleen parhaiten sopivan ihmisen. Tuo on sun oma valinta ja mielikuvituksen tuotos, ettet pystyisi kenenään muun kanssa olemaan ja olisit sitten loppuelämäsi yksin. Ymmärrän, ettei Veera halua olla kanssasi tekemisissä, sillä tällaiset kirjottelut ovat vain ahdistavia. Syytät häntä itsekkääksi jos hän ei vasten omaa tahtoaan valitse sinua vain siksi, että sinä saisit haluamasi ja voisit olla "onnellinen eikä tarvisi olla loppuelämää yksin"
Et ehkä itse sitä näe taikka ymmärrä, mutta ajatusmaailmasi on lapsekas ja olet raskassoutuinen ihminen. Jos esim aina erimielisyyden koittaessa rupeat käyttäytymään tällä tavalla ja "puhut mustan valkoiseksi". Kerrot, että Veeran kaverit manipuloivat häntä, mutta näytät itse yrittävän manipuloida häntä olemaan kanssasi. Et ehkä ymmärrä, että tuollainen "tunteiden tykitys" palstalla ja irl hänelle voi olla myös hyvin ahdistavaa, vaikka tarkottaisitkin vain hyvää
Niin mikä mua estää olemasta se parhaiten sopiva ihminen hänelle?
En yritä manipuloida häntä, nyt vaan on käynyt niin et pahantahtoiset ihmiset on saanut aseita mua vastaan, ja pyrkii niittä käyttää mua ja häntä vastaan,pyrin korjaamaan tilanteen.
Oletko hänelle paras ihminen...sen päättää hän ja kun valitaan itselle kumppania, silloin saa olla itsekäs. Eikö tuo ole itsekäs ajatus, että hänen pitäisi ottaa sinut, koska sinä koet, että hän on se "oikea", etkä voi "elää ilman häntä"
Vain Veera voi sen asian halutessaan korjata, itsensä väkisin tuputus ei vain toimi ja todennäköisesti työntää toista kauemmaksi sinusta.
Kuule, en tunne sinua mutta ihminen joka varsinkin pitää/tykkää/rakastaa toista, luonnollisesti hyväksyy toisen ihan omana itsenään, näin ainakin itse pyrin tekemään. Ei edes kannata näyttää sitä mitä ei ole, vaikka sitten olisikin niitä virheitä koska jokaisella niitä varmasti on, enemmän ja vähemmän ja rehellisyys on kaiken a ja o.