Miksi sairas ihminen puhuu kokoajan vain itsestään

Kuka sanoi "minä olen vain ihminen ja kaipaan joskus iloa"

Jaa että kuuluu sairauteen, ei välttämätä kuulu . Jos ihminen on saanut vaikean diagnoosin niin on pelokas ja aina helpottaa jos saa kertoa miltä tuntuu.
Esim vaikea munuaisen siirto ajankohtainaen. Tai polvi murtunut jotenkin, ahdistusta että ei jaksa kestää, tai allergia joka huolestuttaa. Syitä on monia ja jos haluaa kertoa niin kertokoot, en ihmettele koskaan tuollaisia . Kukin on omanlaisensa .ja saakin olla.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kuka sanoi "minä olen vain ihminen ja kaipaan joskus iloa"

Marin puhuu itsestään ja ottaa selfietä

Anonyymi00012 kirjoitti:

Marin puhuu itsestään ja ottaa selfietä

Marin on narsisti

Anonyymi00007 kirjoitti:

Jaa että kuuluu sairauteen, ei välttämätä kuulu . Jos ihminen on saanut vaikean diagnoosin niin on pelokas ja aina helpottaa jos saa kertoa miltä tuntuu.
Esim vaikea munuaisen siirto ajankohtainaen. Tai polvi murtunut jotenkin, ahdistusta että ei jaksa kestää, tai allergia joka huolestuttaa. Syitä on monia ja jos haluaa kertoa niin kertokoot, en ihmettele koskaan tuollaisia . Kukin on omanlaisensa .ja saakin olla.

Kyllä tosiaankin saa puhua itsestään. Sekin on yritetty kieltää tällä palstalla.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Kyllä tosiaankin saa puhua itsestään. Sekin on yritetty kieltää tällä palstalla.

Minä olen ahdistuksen asiantuntija, siksi kerron itsestäni sillä keskustelualueella.
Minä olen kaksisuuntaisen asiantuntija, siksi kerron itsestäni sillä keskustelualueella.
Minä olen masennuksen asiantuntija, siksi kerron itsestäni sillä keskustelualueella.
Minä olen pakko-oireiden asiantuntija, siksi kerron itsestäni sillä keskustelualueella.
Minä olen paniikkien asiantuntija, siksi kerron itsestäni sillä keskustelualueella.
Minä olen pelkojen ja jännitysten asiantuntija, siksi kerron itsestäni sillä keskustelualueella.
Minä olen persoonallisuus häiriöiden asiantuntija, siksi kerron itsestäni sillä keskustelualueella.
Minä olen skitsofrenian asiantuntija, siksi kerron itsestäni sillä keskustelualueella.
Minä olen stressin asiantuntija, siksi kerron itsestäni sillä keskustelualueella.
Minä olen ujouden asiantuntija, siksi kerron itsestäni sillä keskustelualueella.
Minä olen unihäiriöiden asiantuntija, siksi kerron itsestäni sillä keskustelualueella.
Ylipäätään olen mielenterveyden ruumiillistuma, siksi riittää että vain minusta puhutaan mielenterveyden yleisellä keskustelualueella.

Mutta narsismista minä en tiedä mitään, koska kateelliset ja ilkeät ihmiset yrittävät estää minusta puhumisen.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Kyllä tosiaankin saa puhua itsestään. Sekin on yritetty kieltää tällä palstalla.

Kerro ihmeessä miksi sinä haluat kertoa täällä vain itsestäsi?

eikö joskus vois puhua vaan säästä, jos ei halua juoruta toisita?

Käsitit väärin aloittajan kysymyksen

Miksi lonkki vie com, eli commersial / kaupalliseen osoitteeseen?

Minusta se on suositeltavaa, että jos voi huonosti niin kannattaa puhua siitä. Ihan varmasti se helpottaa oloa.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Minusta se on suositeltavaa, että jos voi huonosti niin kannattaa puhua siitä. Ihan varmasti se helpottaa oloa.

Voi kun se oliskin jotain tuollaista, mihin voisi empatialla tai sypatialla vastata, mutta kun se heti menee sellaiseksi että minulle sitä, ja koska minulla niin tätä.

Niin missä se raja sitten on miten paljon ihminen saa puhua jos hön on huolissaan terveydestään . Onko siihen sääntö siihen miten paljon joku saa puhua, aillä meitä on monenlaisia joku on hiljainen ja ei halua puhua, joku toinen taas avoin kertomaan tuntemuksistaan kumpikaan ei ole väärin . Mutta ne ns ” vakavat” haluavat ettei toisetkaan saa kertoa huolistaan. Aikoinani autoin ystävääni kun hön voi huonosti äkkinäisen avioeron vuoksi! Otin vapaata töistä ja olin hänen luonaan , hän sai kertoa kaikki mikä painoi sydäntä , ja on jälkeenpäin sanonut että se auttoi häntä pääsemään ahdingosta missä hän silloin oli , ja selvisi oikeielle raiteille elämässään . Niin että joskus on vaan hieman vaikea monen ihmisen ymmärtää toisen ihmisen tarpeita, vaikka vaan kuunnella ja keskustella ,ämutta nykyään näyttää siltä ettei niillä joilla on vaikeaa ole ketään kas kun ihmiset jo laittaa rajat siihenkin miten toisen ihmisen pitäisi olla . Kaikilla ei ole empatiaa , eikä ymmärrystä edes huomata toista ihmistä , ja se että joku puhuu omasta itsestään in sata kertaa parempi kun se että esim juoruaa muista ja heidän tekemisistä ja tekemättä jättämisistä .
Epäsosiaaliset ihmiset aina tykkäävät että se sosiaalinen on jotenki; liikaa , ennen ei ollut niin silloin ihmiset keskustelivat toistensa kanssa, ja silloin ei ollut psyykkisiä sairauksiakaan pahemmasti koska ihmisillä oli puhe kavereita pikku kylissä kaikki tunsivat toisensa ja auttoivat toisiaan. Tarvittaessa. .

Anonyymi00011 kirjoitti:

Niin missä se raja sitten on miten paljon ihminen saa puhua jos hön on huolissaan terveydestään . Onko siihen sääntö siihen miten paljon joku saa puhua, aillä meitä on monenlaisia joku on hiljainen ja ei halua puhua, joku toinen taas avoin kertomaan tuntemuksistaan kumpikaan ei ole väärin . Mutta ne ns ” vakavat” haluavat ettei toisetkaan saa kertoa huolistaan. Aikoinani autoin ystävääni kun hön voi huonosti äkkinäisen avioeron vuoksi! Otin vapaata töistä ja olin hänen luonaan , hän sai kertoa kaikki mikä painoi sydäntä , ja on jälkeenpäin sanonut että se auttoi häntä pääsemään ahdingosta missä hän silloin oli , ja selvisi oikeielle raiteille elämässään . Niin että joskus on vaan hieman vaikea monen ihmisen ymmärtää toisen ihmisen tarpeita, vaikka vaan kuunnella ja keskustella ,ämutta nykyään näyttää siltä ettei niillä joilla on vaikeaa ole ketään kas kun ihmiset jo laittaa rajat siihenkin miten toisen ihmisen pitäisi olla . Kaikilla ei ole empatiaa , eikä ymmärrystä edes huomata toista ihmistä , ja se että joku puhuu omasta itsestään in sata kertaa parempi kun se että esim juoruaa muista ja heidän tekemisistä ja tekemättä jättämisistä .
Epäsosiaaliset ihmiset aina tykkäävät että se sosiaalinen on jotenki; liikaa , ennen ei ollut niin silloin ihmiset keskustelivat toistensa kanssa, ja silloin ei ollut psyykkisiä sairauksiakaan pahemmasti koska ihmisillä oli puhe kavereita pikku kylissä kaikki tunsivat toisensa ja auttoivat toisiaan. Tarvittaessa. .

Eiköhän siinä ole ihan luonnollinen raja, missä se itsestä höpöttäminen rupeaa haittaamaan omaa sosiaalista kanssakäyntiä miden ihmisten kanssa.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Eiköhän siinä ole ihan luonnollinen raja, missä se itsestä höpöttäminen rupeaa haittaamaan omaa sosiaalista kanssakäyntiä miden ihmisten kanssa.

Epäilen että ainakin osa yksinäisistä ihmisistä kuuluu tähän ryhmään.

Joka asiassa puhutaan vain itsestä ja sitten ihmetellään, kun kukaan ei enää jaksa sitä kanssakäymistä, ja sitten ollaan niin yksinäisiä, kun ei kenellekkään enää voida puhua itsestä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Epäilen että ainakin osa yksinäisistä ihmisistä kuuluu tähän ryhmään.

Joka asiassa puhutaan vain itsestä ja sitten ihmetellään, kun kukaan ei enää jaksa sitä kanssakäymistä, ja sitten ollaan niin yksinäisiä, kun ei kenellekkään enää voida puhua itsestä.

Vähänhän se surulliseksi vetää, näin joulun / uudenvuoden aikaan. Täällä on foorumi täynnä ihmisiä jotka valittaa yksinäisyyttä. Mistä se johtuu etteivät he oikein löydä toisiaan? Joku sosiaalisten tilanteiden pelko?

Samalla foorumilta löytyy myös tukku postauksia jossa puhutaan asioista hyvin itsekkäästi. Liekkö asioilla mitään syy-yhteyttä. Niin tai näin, niin se on taivahan tosi, että kaksi tällaista itsekästä ihmistä ei voi olla kavereita toisilleen.

Hoitaja olis periaatteessa hyvä tällästä varten, mutta jostain syystä, se ei tunnu kelpaavan kaikille.

On varmasti ihan oikeitakin syitä, miksi joku hoitosuhde ei toimi, mutta valistunut arvaus on, että suurimmassa osassa ongelmana on se, että "empatiakyvyton" hoitaja ei vain lähde sairaudentunnottoman ihmisen harhoihin mukaan. Mikä on oiva syy kertoa itsestä ja siitä miten kaikki muut on väärässä.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Hoitaja olis periaatteessa hyvä tällästä varten, mutta jostain syystä, se ei tunnu kelpaavan kaikille.

On varmasti ihan oikeitakin syitä, miksi joku hoitosuhde ei toimi, mutta valistunut arvaus on, että suurimmassa osassa ongelmana on se, että "empatiakyvyton" hoitaja ei vain lähde sairaudentunnottoman ihmisen harhoihin mukaan. Mikä on oiva syy kertoa itsestä ja siitä miten kaikki muut on väärässä.

Eikö sinulla ole työnohjausta vai miksi tulet tänne valittamaan jostain potiaasta? Olet muutenkin liian herkkänahksinen hoitajaksi. Tee työsi, siitä sulle maksetaan.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Eikö sinulla ole työnohjausta vai miksi tulet tänne valittamaan jostain potiaasta? Olet muutenkin liian herkkänahksinen hoitajaksi. Tee työsi, siitä sulle maksetaan.

Pitäisikö minun jollain mitättömällä rahallisella korvauksella hoivata ja hyysätä jotain joka heittäytyy uusavuttomaksi, ja pyöriskelee ikuisesti itsesäälissä? Sitä tarkoitusta varten minulla on joulukaktus. Ehkä ihan hyväkin, että olen ollut liian herkkänahkainen hoitajaksi.

Mutta siinä olet oikeassa, kaikissa positioissa ei ole työhönohjausta. Jostain kumman syystä oma urani on mennyt niin, etten juurikaan muista osallistuneeni sellaiseen. Sen sijaan olen päässyt tutustumaan mielenterveyteen, ja ilmiöihin sen ympärillä. Mutta sekin on sellainen substanssiosaamisen alue, jonka voi lisätä omaan skillsettiin.

Jos hoitoalalla on kuitenkin keskivertoa empaattisempia ihmisiä, niin miten empatiakyvyttömiä ne sitten on sen alan ulkopuolella?

Vai voisiko kyse olla siitä, että empaattisenkin hoitajan tehtävä on hoitaa ihminen parempaan kuntoon, eikä lähteä mukaan loputtomaan itsesäälissä kiersikelemiseen, tai muihin harhoihin? Kas kun sellainen karhunpalvelus ei ole empatiaa.

Mua ainakin kiinnostaa muidenkin elämät. Puhun muiden kanssa heidän asioistaan mutta hoitajalle puhun vain itsestä koska hoitosuhde ei ole vastavuoroinen!

Nykyaikana terveemmätkin ovat enemmän itsekeskeisiä, minä-minä tyylisiä, kun vertaa takavuosiin.
Maailma ja ihmiset ovat muuttuneet, jotenkin on tuntunut, että nykyään ollaan myös ahneempia, kateellisempia, ei enää hyväksytä muita samalla tavalla kuin ennen.
Tämä ei toki tarkoita kaikkia, ei voi yleistää, mukavia ja ihaniakin ihmisiä on edelleen olemassa.

Kuka sinut tuntee niin hyvin, että pystyy juoruamaan sinusta?

Sellaisilla ei taida pahemmin olla omaa elämää, tai se on jostain syystä tylsää, niin on puhuttava muiden asioista.