Summa summarum: ihmisen maailma on moraalin maailma

Elämän ottaminen vakavasti tarkoittaa keskittymistä kielteiseen: pahuuteen, kärsimykseen, kuolemaan ja syyllisyyteen. Se tarkoittaa kriittistä ajattelua, joka on moraalin edellytys ja johtaa parhaimmillaan vaatimukseen korjata vääryydet.

Ei ole helppoa toimia moraalisesti oikein. Ihmisen valtaa moraalinen hämmennys, koska hän ei tiedä, mikä lopulta on oikein, ja se tuottaa tuskaa. Moraalista ei voi ottaa lomaa, koska se velvoittaa aina. Ihminen ei koskaan täytä moraalin vaatimuksia. Moraali punnitaan nimenomaan silloin, kun ihminen epäonnistuu. Moraalissa ei jaeta Nobelin palkintoja.

Moraali edellyttää vastakkaista lähestymistapaa. Pahuus horjuttaa ihmisen mahdollisuutta käsittää maailmaa, mutta pahuutta ei voi selittää pois. Jos niin yrittää tehdä, ei kunnioita pahuuden uhreja. Pahuus jää, ja on jätettävä, avoimeksi. Muuten uhrin kärsimys menettää merkityksensä ja katoaa.

Mutta jos vääryyksille antaa kaiken kattavan selityksen, se lakaisee pahuuden maton alle ja jättää huomiotta uhrin kokemuksen kärsimyksen mielettömyydestä.