Kuun valo hallitsee

Vuorovedet
Maapallon vetovoima pitää kuun kiertoradallaan ja se on niin voimakas, että yhtä voimakkaaseen sitomiseen tarvittaisiin läpimitaltaan 850 km paksuinen teräsköysi. Myös kuun vetovoima vaikuttaa maahan ja tämä voima on jonkin verran voimakkaampi siinä osassa maapalloa, joka on kuuta lähimpänä. Niinpä kaikki siellä oleva vesi ”työntyy” kuuta kohti – syntyy nousuvesi. Vastaavasti kuu vetää puoleensa vähiten niitä maapallon osia, jotka ovat kauimpana siitä, niinpä vesi liikkuu poispäin kuusta (ja maapallon keskustasta) – tämä synnyttää maapallon vastakkaiselle puolelle toisen nousuveden. Välissä olevilla alueilla vedenpinnan täytyy laskea – syntyy laskuvesi – katso laatikko. Kuun kiertäessä pyörivää maapalloa sisältyy jokaiseen noin 25 tunnin jaksoon kaksi nousuvesi-ja kaksi laskuvesivaihetta.
Vuorovedet ovat elintärkeitä maapallolla olevalle elämälle. Vuorovedet puhdistavat merten rantaviivoja ja auttavat pitämään niiden virtaukset kiertävinä ja estävät näin merten seisahtumisen. Ihmisille on hyötyä siitä, että ne puhdistavat laivaväyliä ja laimentavat jätevesipäästöjä. Joissakin paikoissa ihmiset hyödyntävät vuorovesien valtavaa energiaa sähköntuotannossa.
Mukava vierailla; mutta entä asua?
Eräs aikamme huomiota herättävimmistä tapahtumista oli ihmisen laskeutuminen kuuhun. Tämä kuitenkin vahvisti, että se on eloton, ilmaton maailma, jossa lämpötilan vaihtelut ovat äärimmäisen suuria, eikä siellä ole nestemäistä vettä. Kuusta katsottuna maapallo näyttää kirkkaan sinivalkoiselta kohteelta mustalla taivaalla. Maapallo on se planeetta, jonka Jumala suunnitteli elämää varten. Jonakin päivänä ihminen saattaa kyetä elämään muualla, mutta muista paikoista on vaikea tehdä asuttavia.
Monet ihmiset eivät ole selvillä siitä, että Apollo-kuulentojen taustalla oli kreationisti-tiedemies ja rakettiasiantuntija Wernher von Braun. Ja toinen kreationisti, Jules Poirier, suunnitteli joitakin avaruusohjelmissa käytetyistä, erittäin tärkeistä navigaatiovälineistä
Kuinka kauan kuu on loitonnut?
Vuoroveden aiheuttama kitka hidastaa maapallon pyörimistä ja niinpä vuorokausi pidentyy 0,002 sekuntia sadassa vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että maapallon pyörimismäärä on vähenemässä. Pyörimismäärän säilymislain mukaan maapallon pyörimismäärän vähetessä kuun pyörimismäärän täytyy kasvaa. Niinpä kuu loittonee hitaasti maapallosta – noin 4 cm vuodessa. Tämä nopeus on ollut menneisyydessä suurempi. Kuu ei olisi kuitenkaan koskaan voinut olla maapalloa 18 400 km lähempänä, tämä tunnetaan Rochen rajana, koska muutoin maapallon vuorovesivoimat (kuun eri osiin kohdistuvat erisuuruiset vetovoimat) olisivat hajottaneet kuun. Mutta vaikka kuu olisi alkanut loitota maapallosta oltuaan aluksi kiinni maapallossa, se olisi saavuttanut nykyisen sijaintinsa jo 1,37 miljardissa vuodessa. Huom! Tämä on suurin mahdollinen ikä, ei todellinen ikä. Ja tämä ikä on aivan liian vähän evoluution kannalta (ja paljon vähemmän kuin kuukiville saadut radiometriset ”iät”).