Erityis piirre vaiko normaali juttu?

Moikka, oon noin 17-vuotias.

Oon huomannu pikkuhiljaa olevani todella herkkä ja hieman yli empaattinen.
Pystyn siis aistimaan ihmisten tunteet jo kaukaa. Ilmapiirin muuttuminen näkyy selvästi vaikka se olisikin pieni juttu. Aistin ihmisissä niin vihan kuin surunkin, epävarmuuden tai itsevarmuuden. Huomaan, jos jokin asia on vialla vaikka sitä ei olisikaan kysytty. Tiedän, jos joku seuraavaksi itkee tai suuttuu. Paniikki on tunne, jonka toisesta saattaa helposti huomata myös muutkin.

Joskus muiden ihmisten tunteiden kantaminen mukanaan on todellakin raskasta. Vahvin tunne on tietysti suru, jonka kanssa on hankalaa vain olla. Ihmisten jatkuva lohduttaminen ja auttaminen on ollut minulle aina todella tärkeää. Tämän takia moni ystävistäni kääntyy puoleeni, kun heillä on vaikeaa, koska tietävät, että osaan auttaa.

Seuraavaksi pari esimerkkiä.

Kerran yksi ystäväni oli menettänyt hänelle tärkeän henkilön elämästään tai minusta ainakin tuntui vahvasti siltä. Menin ystäväni luokse viikonlopuksi, jolloin heti aistin hänessä jotain kummallista, vaikka hän ei ollutkaan sanonut vielä oikein mitään. Kun kysyin tätä häneltä, ystäväni purskahti itkuu ja kysyi minulta kuinka muka tiesin asiasta. En vastannut mitään, koska en ymmärtänyt sitä vielä silloin.

Kerran olin oppitunnilla, yksi takarivissä istuvista tytöistä vaikutti mielestäni, jotenkin kummalta. Hän nauroi, mutta en silti kokenut hänen olevan iloinen. Muutaman minuutin kuluttua tämä tyttö sai paniikkikohtauksen ja lähti kesken oppitunnin pois. Tiesin, ettei se voinut olla vain sattumaa.

Toinen esimerkki on aika lähiajoilta, ensimmäisestä taas pari vuotta. Nykyisesti asian tutkiminen on helpompaa ja tykkään olla tälläinen vaikka se onkin välillä todella haastavaa.
Mutta se, että onko tämä taito vai normaali juttu mietityttää minua?