Et voi vaan noin vaa "unohtaa" toisen ihmisen ja esittää että häntä ei oo olemassa. Luuletko, että universumi toimii noin, että jos vaan tarpeeksi harhautan itseäni niin pääsen siitä kivusta pois, kyllä se aina tulee lopulta ajamaan mua sua kohti, kaikkia ihmisiä ei voi vaan voi unohtaa, elämää ei vaan voi aloittaa alusta tosta noin vaa.
Se olis niin helppoa, jos kaikki käsittelemättömät tunteet vois vaan laittaa laatikkoon, ja kaikki ikävät asiat vois vaan noin vaa unohtaa. Oiskin noin helppoa, mut et ymmärrä... et ei se ole.
Ja ihmiset jatkuvasti kannustaa tähän "pitää vaa unohtaa mennä eteenpäin", vaikka se tuhois mun elämän tai potentiaalisesti molempien jos säkin koet tätä tuskaa, ei ne ymmärrä mitään.
Se olis niin helppoa, jos kaikki käsittelemättömät tunteet vois vaan laittaa laatikkoon, ja kaikki ikävät asiat vois vaan noin vaa unohtaa. Oiskin noin helppoa, mut et ymmärrä... et ei se ole.
Ja ihmiset jatkuvasti kannustaa tähän "pitää vaa unohtaa mennä eteenpäin", vaikka se tuhois mun elämän tai potentiaalisesti molempien jos säkin koet tätä tuskaa, ei ne ymmärrä mitään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei tietenkään ihminen ole mikään laatikosto. Kaikki menetykset kestää aikansa surra ja silti haikeus jää enemmän tai vähemmän pysyvästi. Se muokkaa ihmisestä varovaisemman ja ehkä haluttomamman tarttua täysillä uuteen. Elämä tapahtuu näin.