Pohdittuani asiaa tulin siihen tulokseen että Cipramil ei varsinaisesti aiheuta lihomista, vaan se ehkäisee laihtumista! Itsehän minä pullat ja karkit yms. tungin tässä jokunen aika sitten itseeni, luottaen siihen että voin sitten herkutteluputken päätteeksi laihduttaa ne ylimääräiset 3 kg, koska olen niin ENNENKIN tehnyt. Vaan mitään ei tapahdukaan. Voin vain nyt odotella että lääkekuurini loppuu, ja ehkä sitten...
Älkää te vaan tehkö samaa virhettä ja kuvitelko että C:n kanssa voi mässäillä... Jos sitten pännii ne liikakilot.
(3 kg ei tunnu paljolta, mutta minun kohdallani ne ovat ne jotka alkavat näkyä.)
Älkää te vaan tehkö samaa virhettä ja kuvitelko että C:n kanssa voi mässäillä... Jos sitten pännii ne liikakilot.
(3 kg ei tunnu paljolta, mutta minun kohdallani ne ovat ne jotka alkavat näkyä.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulle lääke aiheutti alussa hirveän nälän, mitä en sen hetken psyykkisessä tilassa yksinkertaisesti jaksanut vastustaa. Muutamien viikkojen jälkeen nälkä kyllä väheni, mutta selvästi edelleenkin kylläisyyden tunne on heikohko ja jos en pidä varaani, syön helposti itseni ähkyyn.
Pitkin päivää tekee selvästi enemmän mieli syödä jotakin (pientä) kuin ennen. Laihtumisyritykset kaatuvat nopeasti siihen, etten jaksa nähdä nälkää.
Aikaisemmin minulla ei ollut lihomisongelmia, söin normaalisti ja paino pysyi vakiona ilman ponnistuksia. Edellisen lääkekuurin jälkeen (eri lääke ja vähemmän lisäkiloja) pudotin muutaman kilon eikä nälkä ikäänkuin vain kasaantunut, vaan elimistö poltti rasvaa.
V...ttaa tämä läskiys ( 7 kg) ja se, että jotkut (puhun tuttavistani) jaksavat väittää, ettei kyse ole lääkkeestä.
Ei noissa vielä mitään, kun mulle on tullut 25 lisäkiloa! Ja se kyllä näkyy voi hirvitys sentään!
Yksi mahdollisuus olisi vetää vielä voimakkaampia psyykelääkkeitä, jolloin hullukaan ei välittäisi liikakiloista. Mutta ei liene järkevää, haluan vain tuoda eri vaihtoehtoja esille. Hyvää kevättä hullut.
söin Cipramiilejä vuonna -94 ja 96 depression takia. Ja ne autto minut takasin maan pinnalle. Mutta ei ruokahalua joka hävis kokonaan. Koko numero 42 muuttui kooksi 38. Olihan se kivaa ostaa vaatteita mutta kauhistua joka kerta kun käveli koko vartalo peilin ohi. Jouduin juomaan erikois juomia että kilot ei päässyt putoon enempää, kaikki pureskeltava oli mahdottomuuta. Pääsin yli tästäkin vuosien kanssa. Ja nyt olen normaali painoinen ja kokoa 42-44. Mutta en suuremmin koskaan nälkäinen. Minulla ei siis ollut anorexia vaan Cipramiilin sivuhäiriö. Näinkin päin voi siis käydä.
Miksi nimittelet mielenterveydellisistä häiriötiloista kärsiviä ihmisiä hulluiksi??
Onko sinulla itselläsi psyyke niin kunnossa,että voit nimitellä toisia joilla se ei ole vahva?
Mene peilin eteen ja katso näet siellä sen miksi toisia nimittelet....
Täällä näköjään riittää joka junaan lähtijöitä... ja asemallekin jääviä... Todennäköisesti kyseisten kaltaisten omat sisäiset pelot ajavat nimittelemään toisia hulluiksi ja pitämään yllä illuusiota omasta mielenterveyden eheydestä. Yritetään ymmärtää.
:-)