Hävettää. Hävettää sanoa että hävettää. Tuplahäpeä.
En kehtaa mennä ihmisten ilmoille ilman sinua
Anonyymi-ap
56608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Ei oo mitään hävettävää. Mut en mäkään haluu mennä ilman "sua" 🤩
Lohdullinen kommentti.
Häpeä ei kuulu kovin vahvasti ajattelevan ja tietoisen, itsenäisen ihmisen pakkiin. Syyllisyys kylläkin mikäli omatunto on kehittynyt. Oletko tehnyt jotain pahaa?
Varmasti syyllisyyttäkin, mutta menetetty ihmisarvo.
Kenen sen ihmisarvon sinulle pitäisi antaa?
Se ei ehkä ole noin yksinkertaista.
Itse elin suurimman osan lapsuuttani ja nuoruuttani ilman ihmisarvoa ja-oikeuksia. Jopa viranomaiset ohittivat. Annan itselleni nykyään arvoa aikamoisena selviytyjänä. Ehkä sinäkin löydät itse itsestäsi jotain mistä voit olla ylpeä ja kantaa itsesi arvokkaasti läpi mitätöijien.
Se oli käänteentekevä hetki ! joita on aina ihana lukea. Se sisältää määrätietoista henkistä ja fyysistä tekemistä kuntoilun, oman hyvinvoinnin sekä henkisten pohdintojen saralla. Toteutunut haave kohuista ja kriiseistä huolimatta.
" esteet tuntuvat lakoavan
tieltäsi itsestään "
Sinulla on visioita ja myös rohkeutta tavoitella niitä. Puhti ja päättäväisyys vie pitkälle.
No tuo ei ole kyllä minun tarinani. Vaikka tavallaan voisi sanoa että siirryin rääsyistä ruusuihin.
Kiire estää huomaamasta sitä kaikkea mitä tekemämme työ tuottaa sekä positiivisessa että negatiivisrssa mielessä.
Et ymmärrä
Niin ei tarvitse hävetä
Mielekäs elämä on tavoittelemisen arvoinen, ja matka mielekkyyteen kulkee hiljaisuuden ja pysähtymisen kautta. Meissä jokaisessa on kaikupohjaa viisaudelle ja syvyydelle. Pysähtymisestä alkaa uudenlainen liike, joka vie alaspäin, syvälle, opettaa katsomaan omaan sisimpään. Kaikki sellainen eletty elämä mitä emme ole menneisyydessä käsitelleet, alkaa tulla mielessä tietoiseksi. Jokaisen sisällä on eletyn elämänsä jättämä jälki, joka odottaa, että siihen kiinnitettäisiin huomiota.
Menneisyyden kauhut.
Matkalle pääse se joka pysähtyy.
Hyvin sanottu.
Vaikka asiat olisivat miten huonosti tahansa, yleensä niiden kääntöpuolelta on löydettävissä jotakin hyvää. Positiivisuus on sisäänrakennettu ominaisuus. Se pitää vain löytää. Ehkä tarvitset välillä täysin itselle omistettua aikaa. Kutsun näitä päiviä verhot kiinni päiviksi joina saatan vaikka vain katsoa sohvalla Netflixiä. Silloin puhelimeni on kiinni.
Näitä kuitenkin on harvoin nykyään. Oli vapauttavaa ymmärtää että oman ajan tarve on sallittua.
Ei. Ehdottomasti ei. Tarvitsen jotain ihan muuta. Tiedän sen kyllä.
Tuo oma aika ja itsensähuvittaminen on kyllä kokeiltu. Sen antama vaikutus on huonompi kuin nolla.
Samoin minäkin ajattelen. Se turhauttaa ja väsyttää.
Jos on päättänyt muuttaa elämänsä suuntaa, päätöksestä voi pitää kiinni muistuttamalla itseään siihen johtaneista syistä. Päätös ei ole huono, vaikka se aiheuttaisi epävarmuutta.
Panostin viime syksynä itseeni. Olen käynyt tanssi - ja barretunneilla, hieronnassa, kasvohoidoissa, äänimaljahoidoissa ja illallisilla ystävien kera. Teattereissa ja museoissa ja vielä hyvällä omallatunnolla. Nyt alkaa säntillinen vuosi vaikka en jossittele menneitä valintojani. Olen henkisesti vapaa, ei kiristä, purista mistään. Välillä sitä joutuu miettimään myös omaa elämää. Selviäisinkö itse, jos tapahtuisi jotain yllättävää. Pitkänäköisempää rahankäyttämistä. Siinä on ollut tekemistä jota työstän edelleen.
Kadonnut lempi ?
Pysähdy tyytymättömyyden tunteen äärelle.
Mitä taustalla on tai millaista elämää sitä haluaisi elää ja jos arki ei tällä hetkellä ole sellaista kuin haluaisi, minkä pitäisi muuttua.
Hätiköityjä ratkaisuja ei kannata tehdä vaan miettiä toimisivatko ratkaisut oman mielenrauhan eduksi myös käytännössä.
Se on jotakin muuta kuin pelkästään tyytymättömyyden tunne, paljon syvemmällä mennään.
Minulla on ollut aikaa miettiä. Jos selviäisin miettimisellä ja itsereflektiolla ongelma olisi ratkennut ajat sitten. Olisin ratkaissut sillä työllä myös mokien muiden murheet.
Kyllä asioita on tullut pohdittua jo liian kauan, ei sitäkään jaksa enää.
On tarve puhua asioista muualla ja lopettaa täällä kirjoittaminen!
Ei ole ollut lainkaan aikaa miettiä
Mistä ihmeestä oikein puhut
Miksi sinua hävettää mennä ihmisten ilmoille ilman häntä? Oletko mennyt sanomaan muille, että olette tai tulette olemaan yhdessä, mutta ette olekaan ja siitäkö häpeä? En keksi miten tuo muuten voisi hävettää.
Ei sitä voi ymmärtää, jos ei tunne elämänhistoriaani. Sanoin sen noin, mutta kyllä siinä on paljon sitä ydintä.
Sinun hyvinvointisi on omalla vastuullasi.
Se on vähän surullinenkin ajatus, mutta sen myöntäminen auttaa pitämään omia puolia.
Usein tullut mieleen, että kun muistot sanoitetaan puheeksi tai kirjoitukseksi, niitä pystyy käsittelemään. Ne pysyvät mielessä, koska niitä kerrataan yhä uudelleen. Mutta entä ne kokemukset, joille ei löydy sanoja. Muistot, joita ei haluta muistaa tai kyetä muistamaan. Kokemuksia on ollut vaikeaa jakaa kotiväen kanssa tai tunteet ovat olleet vaikeasti sanoitettavia. Mutta salaisuudet eivät katoa vaikenemalla. On mahdollista, että selittämätön paha olo tuntuu yhä.
Niin. Aloitit jotain jokaiselle aivan päivänselvää lässytystä. Ratkaisu?
Miksi viedä palstatilaa. Kirjoita vessapaperiin.
Elämän jättämä jälki voi muodostua tapahtumista, joiden todellinen merkitys on jäänyt ymmärtämättä. Tulleet erilaisten kokemusten läpi työstämättä niitä koskaan. Niihin voi liittyä kipeitäkin tunteita.. Ne jäävät sisällemme vieraina kappaleina, jotka sitovat energiaamme.Kun hakeudumme tietoisesti hiljaisuuteen, itsemme äärelle. Hiljaisuudessa alkaa syntyä rakastava asenne itseämme kohtaan ja rakkaus tekee meidät ehjäksi.
Haaveet kutsuvat meitä rohkeaan elämään, sellaiseen jossa on todella kyse elämästä eikä pelkästä elämän varmistamisesta tai selviytymisestä. Jotta voisimme astua omaan tulevaisuuteen, tarvitsemme rohkeutta ja uskoa. Tulee uskoa haaveidemme merkittävyyteen.
Halpa wc-paperi on kuin John Wayne: mean, harsh and takes no shit!
Kiroaminen on mustaa magiaa, jonka aikana annat pahuudelle luvan tulla ja tehdä tekojaan. Moni amatööri ei osaa sulkea istuntoa, joten pahuus jää luoksesi.
Tomaso Albinoni:
Concerto IN D Minor, opus 9. No 2
Movement I
https://youtu.be/fzjkt7-Ct1s?si=1t1lEb8pG9udyHMi
Ahdistusta ja äreyttä eletetyn elämän kolhuista.
Se on kaikkien ihmisten osa.
Se olis isompi ongelma, jos hävettäisi mennä ihmisten ilmoille hänen kanssaan. Mutta tämä ei ollutkaan minulle, joten en voi tietää...
Tavallaan hyvin kauniisti sanottu. Minun exäni häpesi meitä ja siis minua niin, että halusi pitää suhteemme salassa.
Tarvitseeko sitä nyt niin näyttäytyä joka salongissa tai muutenkaan? Onhan se tietysti outoa olla sellaisen ihmisen kanssa jota häpeää? Ei taida kovin syvä rakkaus olla kyseessä. Hyväksikäyttösuhde?
Leopardikuosia ei voi koskaan olla liikaa.
Ihmiset riitelee täällä ja politiikassa välillä vähän liikaa ja kukapa sellaiseen haluaisi ehdoin tahdoin mennä mukaan. Käyttää ison osan vapaa-ajasta riitelyyn ja muiden haukkumiseen. Yhteisen asioiden hoidon pitäisi ehkä olla motivoivaa, innostavaa, mukavaa. Etteivät esim. äänestyksen hävinneet tuntisi itseään lyödyiksi vaan vähemmistöön jääneetkin kokisivat että heitä arvostetaan. Sellainen ilmapiiri kaikkiin kuntiin.
Näinhän se on.
Politics is the art of looking for trouble, finding it everywhere, diagnosing it incorrectly and applying the wrong remedies.
Hallitus leikkaa, leikkaa ja leikkaa.
Meidän pitäisi oppia katsomaan syvemmälle ihmisiin eikä niin paljon ulkonäköön, statukseen tai muihin menestyksen merkkeihin. Siten voi löytää ihania ihmisiä.
Vakavan masennuksen ja burnoutin jälkeen ja siitä toipuminen kirkasti elämänarvoja ja pohjan terveelle itsetunnolle ja omannäköiselle elämälle. Ei ole olemassa mitään muottia tai stereotypiaa minkä mukaan meidän pitäisi elää vaan jokainen saa olla just semmoinen kuin haluaa.
Sivusta
Ei kylläkään sais moneenkaan mielestä, mutta senkun on vain. Sit pitääkin tiputella pois ihmisiä lähipiiristä ellei ne itse tajua lähteä.
Joskus ei vaan mahdu mihinkään muottiin.
Sivusta.
Ehkä tilannetta ruokkii sekin että minkänlainen se kaveri, tuttavapiiri on.
Joskus on raskasta elää välitilassa. Perhekeskeisessä kulttuurissa sinkkunainen herättää hämmennystä mutta toiset viihtyy sinkkuina.
Onneksi ikääntyminen tekee tehtävänsä ja kohta ei kukaan enää välitä niin kauheasti jostain vanhastapiiasta. Tämä on julma ja konformistinen kulttuuri vaikka markkinoidaan niin modernina tai postmodernina tai mitä nyt lie edistyksellisenä. Antajaa ihmisten olla. Heillä on syynsä, joista vähäisin ei ole kulttuurimme.
Nuorille oman elämän lähtölaukaus on iso etappi. Vapaus elämään. Katsomaan bändejä, liftata festareille. Kuvaan kiteytyy sisälläni kupliva riemu siitä, että maailma oli avautumassa ja edessä olisi kaikkea ihanaa, muutakin kuin omat jutut. Luottamusta siihen, että kaikkea voi kokeilla ja asiat kyllä järjestyisivät. Haaveilin matkustamisesta ja isoista kaupungeista. Ensimmäinen reissu Lontooseen oli huima kokemus. Reipas ja riemukas, mutta olin myös epävarma itsestäni. Tärkeää on oman identiteetin muodostamisessa se että saa kohdata kaikenlaisia tuntemuksia. Saatoin olla rohkea, iloinen, utelias mutta samaan aikaan pelokas ja pieni.
Hyppäsitkö liian suuriin saappaisiin?