Kokonainen vuosi

On sellainen selfie, jonka otin n. 30min ennen tarkistaakseni ettei ole rähmää silmissä tjsp. Huterassa tilassa olin ja vaarallisen auki. Hyvä, että sellaisissa jännitteissä ei tarvitse elää jatkuvasti.

En ikinä päässyt kertomaan, että olin samanlaisessa asetelmassa vähän aikaisemmin, mutta käänteisillä rooleilla. Eli toinen tunsi liikaa, ei pystynyt käsittelemään sitä ja lopulta syytti minua. Mutta omat tunteet ovat aina omalla vastuulla. Sain omakohtaisesti kokea, mistä se syyttely kumpuaa: siitä kun tietää niin tarkkaan, miten toinen voisi rauhoittaa ja ihan pienillä sipaisuilla saada jutun kukoistamaan. Suuri valta, josta ei välttämättä ole kovin tietoinen.

Tunteet menee tasan vain (latteissa) elokuvissa, sitä en odottanut. Ei siis sellaista että tule puolitiehen vastaan vaan enemmänkin että voisitko ottaa muutaman askeleen, minä teen loput.

Ja mikä on sitten erilaista nyt? Todella moni asia. Lukukyky on kasvanut eksponentiaalisesti, koska tuijotin siihen kuiluun, josta niin moni on kirjoittanut. Vielä hurjempi koulu olisi ollut se mihin olit ohjaamassa. Mutta se paikka on vain niille, jotka tuntevat jotain mutta sopivan vähän. Toivottavasti olet saanut järjestettyä ne kuviot mieleisiksesi.