Maannut vaa sängyssä joku 2 viikkoo putkeen. Kaikki tuntuu niin turhaltaa, viime vuonna tein niin vitusti työtä, että olisin voinut olla sun arvoinen mies, kävin salil hinkkaamas 5-6 tuntia/2-3 viikossa, yritin tehdä itsestäni sun arvoista miestä, mut ei se mihinkään johtanut, vaikka kroppa mintissä. Kaikki tuntuu niin turhalta, kun on menttänyt sielunyhteyden , ihmisen joka sai mut hohkaan positiivista energiaa, ihmisen joka kosketti mun sisäistä lasta eniten, ihmisen joka tuntui niin tutulta ja omalta.
Vielä muutama päivä sitten jaksoin hinkata runescapea, nyt sekin on alkanut tuntua taakalta ja turhalta ja mikään ei kiinnostaa oikein. Kaikki tuntuu turhalta, mitä sit jos musta ei tuu mitään ikinä, ei sillä oo mitään väliä, kun mul ei oo sielunkumppania jonka kaa jakaa niit hetkiä ja elämän iloi.
En tuu ikinä saamaan perhettä, meneen naimisiin, kokeen mitään mitä normaalit ihmiset tulee kokeen, pelkkä helvetti edessä, joka päättyy vasta sitten kun onnistun sen itse lopettamaan.
Armollinen hetki, jossain kaukana tulevaisuudessa, kun olen vihdoin vapaa tästä tuskasta ja kivusta, toisen onni on aina toisen kärsimys, ja tälläkin hetkellä oltais yhdessä ja kaikista onnellisimpia ihmisiä täs maailmas, jos olisin tehnyt kaikki asiat oikein, ja en ois epäröinyt, ollut epävarma ja arkaillut.
Tällästä elämää en ikinä halunnut tai toivonut. Ja vaikka kaikki olis normaalisti, niin en silti kokis olevani onnellinen ilman mun sielunkumppania ja ainoo oikeeta.. </3
Vielä muutama päivä sitten jaksoin hinkata runescapea, nyt sekin on alkanut tuntua taakalta ja turhalta ja mikään ei kiinnostaa oikein. Kaikki tuntuu turhalta, mitä sit jos musta ei tuu mitään ikinä, ei sillä oo mitään väliä, kun mul ei oo sielunkumppania jonka kaa jakaa niit hetkiä ja elämän iloi.
En tuu ikinä saamaan perhettä, meneen naimisiin, kokeen mitään mitä normaalit ihmiset tulee kokeen, pelkkä helvetti edessä, joka päättyy vasta sitten kun onnistun sen itse lopettamaan.
Armollinen hetki, jossain kaukana tulevaisuudessa, kun olen vihdoin vapaa tästä tuskasta ja kivusta, toisen onni on aina toisen kärsimys, ja tälläkin hetkellä oltais yhdessä ja kaikista onnellisimpia ihmisiä täs maailmas, jos olisin tehnyt kaikki asiat oikein, ja en ois epäröinyt, ollut epävarma ja arkaillut.
Tällästä elämää en ikinä halunnut tai toivonut. Ja vaikka kaikki olis normaalisti, niin en silti kokis olevani onnellinen ilman mun sielunkumppania ja ainoo oikeeta.. </3
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ota häneen yhteyttä❤️
Ehkä hänkin on masentunut
Hyvä, olet nyt myöntänyt, että olet masentunut. Sen jälkeen hyödyt paremmin avusta. Sä löydät vielä sielunkumppanin, älä sure. Olet nuori.