Kävelen yksin tyhjyyden autiomaassa... ympärillä vain tuntemattomia kasvoja, jotain epämääräisiä hirviöiden varjoja. Kuinka pitkään olen ollut täällä? En tiedä, päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia..? Olen väsynyt ja uupunut. Sitten keskellä tuntemattomien kasvojen seassa näen hyvin tutut kasvot.
"Sinä.."
Kasvot häviävät väkijoukon sekaan, juoksen perääsi, mutta häviät aina seuraavien tuntemattomien ihmisten taakse, yritän juosta perääsi, mutta katoat. Hengästyn, sydämestä pistää, jalat pettävät alta.
Näen oman heijastukseni veden pinnasta. Rähjäiset hiukset pitkät likaiset hiukset, silmät joissa ei ole valoa, pelkkää tyhjyyttä, silmäpussit jotka kertovat että en ole nukkunut viikkoihin, rähjäinen parta, en tunnista kuka hän on, mutta hän näyttää kamalalta ja kärsineeltä. Sitten näen treenatun hyväkroppaisen miehen, joka näyttää hieman minulta. Hän potkaisee minua päähän, auts!
"Vitun luuseri, katso mitä oot tehnyt itselles"
Käteni tärisevät, olen todella huonossa kunnossa.
"Ja katso mitä olet saanut aikaseksi", hän jatkaa ja osoittaa taakseni.
Näen palavan kylän, autiomaan keskellä, ja tulipalo, joka jatkuu polkua pitki jalanjälkieni luokse tänne. Mies on muuttunut pieneksi tytöksi, joka näyttää etäisesti minulta, hän näyttää pelokkaalta ja traumatisoituneelta.
"Katso mitä olet tehnyt..", hän sanoo ja osoittaa tulipaloa.
"Minä tein tuon kaiken..."
Kaikki minne menen palaa, ja jälkeeni jää vain tyhjä autiomaa ja hiillos. Tulinen henki, ja tunne joka tuhoaa kaiken minne menen. Kärsiviä sieluja ympärilläni, ja vain yksi joka voi sydämen yksinäisen ja intensiiviseen kesyttää.
Siniset silmäsi, lempeä ja itensiivinen katse, täynnä rakkautta,välittämistä ja herkkyyttä. Sinussa on jotain niin tuttua, ja jotain niin etäistä.
"R̸̷̴̢̨̨͕͚̹͓̼̻̝͎̦̘̲̤̳̥͗͐ͪͣͩͥ̊͑̾̋ͯ̌̅̂̊͛̾̈ͫ͊̓͘͡͡ͅą̛̛̪͔̺̖̻̘ͦ̍ͭ̆͂́̈ͦͯ̆ͬ͐̽ͬ͑̃͝ͅk̛̦̫̫̤͔͋ͥ̉͗̾ͯ͞ạ̖ͥͬͣ̊̀͆ͣ̑͆͜s̙̩͔͖̀̔ͣͤ̂ͨ͋̉̇́͗̕̚ͅt̖̯̩̆ͬͬ͝â̵̸͖͙̣̘͙̱̗͙̲̞͓͛͛ͦ͐̉̓͆̅ͩ̅̌ͫͫͤͤ̕͘͞͝n͗ ş̴̸̵̩͓̫̖͖̗̰̭̩̔ͥͥͦͩ̓̌͐ͪͫ͑̎́̈́͘u̵̵̯̰̱̞ͪ͋ͮ̓a̧̛̯̯͍̱͓͔̹̪̟̳͔͍̟͕̥̱̍͂̍ͩ̽ͨ̇͗̇̀̾̒͋̕̚͢͜͞", sanon.
Näytät pelokkaalta ja ahdistuneelta, mikä vialla?
Sitten huomaan heijastukseni silmistäsi... hirviö, mustalla haarniskalla.
Et näe minua? Pieni tyttö purskahtaa itkuun hirviön haarniskan sisällä. Näytät vain entistä pelokkaammalta.
"É̸̢͕̼͙̣̭͎͔̲͚ͧ́͟ì̬̻̱̼͔ͩ͒̉̒ͨ,͈͓̯͙̩͈̙ͧ͌͂͋̾́ͩ̅͘̕ä̸͔̪͉͙̰͖̦̍̂̄̽ͩ͊̋͗̈̌ͭ̓͜_̸̢̡̲͖̩̯͇̇ͧ͛͡l̪̼͙̳͑̀ͬä̶̡̧̬̝͔̪͖̦͆̆ͥ́ͨͩͩ̒̕͜ lä̵̶̸̴̴̧̧̰̭̟̝̲̝̤̦͉̞̙͙́ͬ͊ͤ̈́ͣ̽̊ͤͩͪͧͯ̿ͥͦ́̔͋ͮ̿͊͌̒̕͟͜h̴̛͉̪̯͋͛͌̀ͨ͑ͤ̅͞_͉d̛͎̤̆͌̈́̾̀ͦͤ͐̂̏͋̔͌é̜!̷̨̡̣̰͇͚̗̭̤͈̦͇̙̤͕͉̋͛̿ͬ̈́̉̉ͤ̍ͨ̽̈̓͑̏̾ͫ͊͘͘͘͘̕!̴̷͎̜̫̝̼͈͇̦̱̖͋ͧ̉̃̂ͤ̉͠͡ !!" ,sanon mutta ,et kuule kuin hirviön örinää ja katoat..
Ja myrkyllinen köynnös sydämeni lävistää, itken ja huudan tuskissani.
"Päästäkää pois!"
Hakkaan näkymättömiä seiniä paniikissa ja itkuisena, mutta kukaan ei kuule tai näe minua.
Luovutan, se on turhaa, mitä enemmän kamppailen, sitä enemmän karkotan sinua pois. Mutta sitten näen valoa, jokin posiitivinen voima... ja näkymätön laatikko jossa olen ollut vankina useita vuosia murtuu, sirpaleet lentävät lattialle ja kaadun niiden päälle.
Ja näen katseesi, välittävän, intensiivisen, lempeän, mutta niin rakastavan. Katsot minua, mutta tällä kertaa lempeästi, rakkaudella.
"Missä oot ollu?", kysyt.
"Etsin sua kaikkialta, kävelin läpi autiomaan, helvetin ja taistelin demoneja vastaan, kun lopulta luovutin, niin jokin voima vapautti minut täältä vankilastani", vastaan itkuisena.
Halaat minua, ja tunnen energiasi lämmön, välittämisen, tunteen, täällä on koti, missä sielun on hyvä olla.
"Sinä.."
Kasvot häviävät väkijoukon sekaan, juoksen perääsi, mutta häviät aina seuraavien tuntemattomien ihmisten taakse, yritän juosta perääsi, mutta katoat. Hengästyn, sydämestä pistää, jalat pettävät alta.
Näen oman heijastukseni veden pinnasta. Rähjäiset hiukset pitkät likaiset hiukset, silmät joissa ei ole valoa, pelkkää tyhjyyttä, silmäpussit jotka kertovat että en ole nukkunut viikkoihin, rähjäinen parta, en tunnista kuka hän on, mutta hän näyttää kamalalta ja kärsineeltä. Sitten näen treenatun hyväkroppaisen miehen, joka näyttää hieman minulta. Hän potkaisee minua päähän, auts!
"Vitun luuseri, katso mitä oot tehnyt itselles"
Käteni tärisevät, olen todella huonossa kunnossa.
"Ja katso mitä olet saanut aikaseksi", hän jatkaa ja osoittaa taakseni.
Näen palavan kylän, autiomaan keskellä, ja tulipalo, joka jatkuu polkua pitki jalanjälkieni luokse tänne. Mies on muuttunut pieneksi tytöksi, joka näyttää etäisesti minulta, hän näyttää pelokkaalta ja traumatisoituneelta.
"Katso mitä olet tehnyt..", hän sanoo ja osoittaa tulipaloa.
"Minä tein tuon kaiken..."
Kaikki minne menen palaa, ja jälkeeni jää vain tyhjä autiomaa ja hiillos. Tulinen henki, ja tunne joka tuhoaa kaiken minne menen. Kärsiviä sieluja ympärilläni, ja vain yksi joka voi sydämen yksinäisen ja intensiiviseen kesyttää.
Siniset silmäsi, lempeä ja itensiivinen katse, täynnä rakkautta,välittämistä ja herkkyyttä. Sinussa on jotain niin tuttua, ja jotain niin etäistä.
"R̸̷̴̢̨̨͕͚̹͓̼̻̝͎̦̘̲̤̳̥͗͐ͪͣͩͥ̊͑̾̋ͯ̌̅̂̊͛̾̈ͫ͊̓͘͡͡ͅą̛̛̪͔̺̖̻̘ͦ̍ͭ̆͂́̈ͦͯ̆ͬ͐̽ͬ͑̃͝ͅk̛̦̫̫̤͔͋ͥ̉͗̾ͯ͞ạ̖ͥͬͣ̊̀͆ͣ̑͆͜s̙̩͔͖̀̔ͣͤ̂ͨ͋̉̇́͗̕̚ͅt̖̯̩̆ͬͬ͝â̵̸͖͙̣̘͙̱̗͙̲̞͓͛͛ͦ͐̉̓͆̅ͩ̅̌ͫͫͤͤ̕͘͞͝n͗ ş̴̸̵̩͓̫̖͖̗̰̭̩̔ͥͥͦͩ̓̌͐ͪͫ͑̎́̈́͘u̵̵̯̰̱̞ͪ͋ͮ̓a̧̛̯̯͍̱͓͔̹̪̟̳͔͍̟͕̥̱̍͂̍ͩ̽ͨ̇͗̇̀̾̒͋̕̚͢͜͞", sanon.
Näytät pelokkaalta ja ahdistuneelta, mikä vialla?
Sitten huomaan heijastukseni silmistäsi... hirviö, mustalla haarniskalla.
Et näe minua? Pieni tyttö purskahtaa itkuun hirviön haarniskan sisällä. Näytät vain entistä pelokkaammalta.
"É̸̢͕̼͙̣̭͎͔̲͚ͧ́͟ì̬̻̱̼͔ͩ͒̉̒ͨ,͈͓̯͙̩͈̙ͧ͌͂͋̾́ͩ̅͘̕ä̸͔̪͉͙̰͖̦̍̂̄̽ͩ͊̋͗̈̌ͭ̓͜_̸̢̡̲͖̩̯͇̇ͧ͛͡l̪̼͙̳͑̀ͬä̶̡̧̬̝͔̪͖̦͆̆ͥ́ͨͩͩ̒̕͜ lä̵̶̸̴̴̧̧̰̭̟̝̲̝̤̦͉̞̙͙́ͬ͊ͤ̈́ͣ̽̊ͤͩͪͧͯ̿ͥͦ́̔͋ͮ̿͊͌̒̕͟͜h̴̛͉̪̯͋͛͌̀ͨ͑ͤ̅͞_͉d̛͎̤̆͌̈́̾̀ͦͤ͐̂̏͋̔͌é̜!̷̨̡̣̰͇͚̗̭̤͈̦͇̙̤͕͉̋͛̿ͬ̈́̉̉ͤ̍ͨ̽̈̓͑̏̾ͫ͊͘͘͘͘̕!̴̷͎̜̫̝̼͈͇̦̱̖͋ͧ̉̃̂ͤ̉͠͡ !!" ,sanon mutta ,et kuule kuin hirviön örinää ja katoat..
Ja myrkyllinen köynnös sydämeni lävistää, itken ja huudan tuskissani.
"Päästäkää pois!"
Hakkaan näkymättömiä seiniä paniikissa ja itkuisena, mutta kukaan ei kuule tai näe minua.
Luovutan, se on turhaa, mitä enemmän kamppailen, sitä enemmän karkotan sinua pois. Mutta sitten näen valoa, jokin posiitivinen voima... ja näkymätön laatikko jossa olen ollut vankina useita vuosia murtuu, sirpaleet lentävät lattialle ja kaadun niiden päälle.
Ja näen katseesi, välittävän, intensiivisen, lempeän, mutta niin rakastavan. Katsot minua, mutta tällä kertaa lempeästi, rakkaudella.
"Missä oot ollu?", kysyt.
"Etsin sua kaikkialta, kävelin läpi autiomaan, helvetin ja taistelin demoneja vastaan, kun lopulta luovutin, niin jokin voima vapautti minut täältä vankilastani", vastaan itkuisena.
Halaat minua, ja tunnen energiasi lämmön, välittämisen, tunteen, täällä on koti, missä sielun on hyvä olla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitäiskö tuolle hoitaa vahvemmat lääkkeet ?
Tuskin nekää auttaa :p
Hieno tarina, persoonallinen. Voimia!
Kiitos <3
Hieno..
Pystyn kuvittelemaan itseni tuohon samaan asemaan. Mutta kylläkin niin että pelkään elämää kumppani kanssa.. Helvetti on jo irti.
Pitää vain löytää omasielu ja itsensä, jotta on taas hyvä olla.
Ymmärrän, oon introvertti ja näen että suhde ei vaan toimis jonkun muun kaa kun hänen, hän on liian oma, ymmärretään toisiamme ilman puhetta. Kaikki vaan tuntuu helvetiltä ilman häntä, ahdistusta, pelkoa, tyhjyyttä, surua.