Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro

Ps. Laihdutusprojektistani sen etenemisestä ja kokemuksistani olen kirjoittanut erillisessä ketjussa, jonka löydät täältä https://keskustelu.suomi24.fi/t/18585959/laihdutuslaake-mounjaro

Tavoitepainon saavuttamisesta on nyt 2 viikkoa ja 2pv. Sinnittelin koko syksyn ja tein rankkoja valintoja painon pudottamiseksi. Viimeiset runsaat 2 viikkoa on aikaa jolloin tavoitteenani on ollut painon tasaaminen ja säilyttäminen. Varauduin siihen, että paino nousee 2-3 kiloa kun vatsassa on taas ruokaa ja nestetasapaino kunnossa, mutta oikeasti olen joutunut tekemään tosi paljon töitä että paino ei laske enempää. Silti paino on laskenut edelleen ja lääkkeen alasajoa säädetään koko ajan.

Lisäksi olen huomannut että, tähän painonpudotusprosessiin liittyy paljon muutakin kuin tavoitepainon saavuttaminen ja painon vakiinnuttaminen/säilyttäminen.

Tällä hetkellä oppimiskohteeni on armollisuus. Eli en halua kokea armotonta syyllisyyttä, jos satunnaisesti maistan jotain epäterveelliseksi miellettyä ruoka-aneitta, kuten esim. pizzaa. Siis toivon, että oppisin tarkastelemaan painonhallintaa elämänmittaisena kokonaisuutena enkä jumiutuisi yhden päivän "virheestä" itseni ruoskimiseen. En halua olla se, joka napisee kylässä mitä kaikkea en voi syödä, vaan osaisin ottaa tilanteen lungisti.

Tavoitepainon saavuttamisesta on nyt 2 viikkoa ja 5 pv, eli vajaat 3 viikkoa. Minulla on ollut hieman haasteita siinä, että olen uskaltanut lisätä ruokailun määrää sellaiselle tasolle, että paino ei enää putoaisi. Punnitsen itseni joka aamu, jos se vain on mahdollista. Koska ajan samalla alas lääkitystä, venytän pistos välejä. Kahden edellisen pistoksen väli oli 8 pv, seuraavaksi aion pistää ensi viikolla siten että venytän pistosvälin 10-12 päivään, annoksena tulee olemaan 2,5 mg eli aloitusannos.

Nyt kun on tullut esiin, että on myös käyttäjiä, jotka puolittavat jopa tuon aloitusannoksen, tulemme testaamaan alasajo vaiheessa annoksen pienentämistä vielä tuosta 2,5 mgrammastakin. Mitä enemmän on tullut lääkkeen käyttöön liittyviä kokemuksia ja mitä enemmän niistä on saanut lukea, avartuu omakin ajattelu sen suhteen että annoskokoja voi oikeasti säätää itselle sopivaksi,

Lääkkeen alasajosta ei ole tarkkaa tietoa. Eri lähteistä kerätyn tiedon mukaan kuitenkin lääke puoliintuu viikon aikana 50% ja poistuu kokonaan elimistöstä 25-30 vrk:n aikana. Samaan aikaan jossain luki, että lääkettä ei kannata lopettaa kylmiltään , jos esim. oma ylläpitoannos on korkea. Minun ylläpitoannokseni on ollut 5 mg.

Koska lääkkeen lopettamisprosessista ei ole tarkkaa tietoa, säädämme alasajoa osin myös omien tuntemusten mukaan.

Edellisestä pistoksestani on nyt 10 pv, Tänään aion pistää n. 2-2,5mg. Ihan tarkkaan en kykene arvioimaan, koska minulla on vahvempi 7,5 mg lääke liuos ja otan siitä ruiskulla vain osan,. Loput menee viemäristä alas, koska en luota siihen, että lääke pysyisi liuospullossa steriilinä ja hyvänä, vaikka periaatteessa liuosta jää jäljelle 2-3 pistokseen. Olen myös tilannut apteekkiin valmiiksi liuoksia, mikä harmittaa nyt kun huomaan että olisi voinut hyödyntää tässä vaiheessa paremmin napsuteltavaa kynää,

Tavoitepainon saavuttamisesta on nyt nelisen viikkoa. Painon putoamisen pysäyttäminen on onnistunut hyvin ja aamupaino on säännöllisesti vajaan kilon haitarissa, ollen +/- 21kg aloituspainoa alhaisempi. Vaikka mieleni tekisi jättää pistokset kokonaan aion pistää vielä ainakin 1-2 kertaa. Annosta lasken entisestään n. 1 mgrammaan ja pistosväli tulee olemaan 10-14 vrk. Eli pistä joko loppuviikosra tai ensi viikon alussa.

Apua, jostain syystä en nyt pääse päivittämään tätä prosessini nykyvaihetta. Testissäni on jotain sääntöjen vastaista. En oikein tiedä mitä. Mutta tutustun sääntöihin vielä uudelleen ja kun löydän syyn siihen, mikä meni mönkään, kirjoitan uudelleen. Joka tapauksessa prosessi etenee ja olen etsinyt tietoa eri lähteistä ja minulle sopiva kokonaisuus tähän lääkityksen lopetusvaiheeseen on hahmottunut. Palaan tähän.
-AP

Eli nyt tavoitteen saavuttamisesta n. viisi viikkoa. Olen lukenut paljon niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin ohjeita lääkkeen lopettamiseen liittyen. Yhtenä lopettamisperusteena on mainittu tavoitepainon saavuttaminen eikä missään suositeltu kertarysäyksellä lopettamista isoimmista annoksista.

Henkilökohtaiset tavoitteet tavoitepainon saavuttamisen jälkeen liittyvät painon tasapainottamiseen (onnistunut), lääkkeen lopettamiseen sekä lopulta painon säilyttämiseen. Heti tavoitepainon saavutettuani aloitin lääkkeen alasajon pienentämällä annoskokoa ja pidentämällä pistosvälejä, Koska yhtenäisiä ohjeita lopettamiseen ei ole, olen lukenut paljon eri materiaaleja. Jossain tuli vastaan informaatio siitä, että pistokset ovat pitkävaikutteisia ja niiden vaikutus luontaisesti laimenee pikkuhiljaa eikö annoskoon pitkäaikaisella vähentämisellä ole samanlaista merkitystä kuin esim. pillerilääkityksessä, jossa yksittäisen pillerin vaikutusaika on huomattavasti lyhyempi. Tämän oivalluksen pohjalta olenkin päättänyt etten ota enää pistoksia. Tämä viiden viikon alasajo olkoon riittävä.

Viimeinen ja tärkein askel on painon ylläpitäminen ja painon nousun estäminen. Se tulee varmasti olemaan haasteellinen, mutta pidän mielessä kaiken tutkimustiedon ja kaiken oppimani tämän pudotusprosessin aikana. Olen tyytyväinen, että olen kirjoittanut ylös ajatuksiani, havaintojani ja oppimaani sekä sisäistänyt monia pikkujuttuja ruokailuun liittyen.

AP

Tavoitepainon ohittamisesta on 6 viikkoa ja sain tasapainotettua painon runsaan kahden viikon jälkeen. Tasapainotuksella tarkoitan sitä, että löysin energiamäärän, jolla paino ei laske eikä nouse.

1,5 kuukauden aikana ei ainakaan vielä ole ollut haasteita pysyä saavutetussa painossa. Lääkkeen lopettamiseen liittyvät toimenpiteet aloitin heti tavoitepainon ohitettuani eikä lääkettä ole enää elimistössäni.

Minulle ei ole tullut mielitekoja tms. Tosin rajoitin kalorimäärää tietoisiesti ja melko rankasti. En jäänyt lääkkeen varaan vaan olen kyllä rajoittanut ruokailua merkittävästi ja ihan tietoisesti, kokenut nälän tunnetta ja tehnyt päätöksiä mm. annoskokojen, ruokailun ajankohtien jne. osalta

Lääkityksen aikana en kuitenkaan kieltäytynyt mistään ruuista/ruoka-aineista, vaan olen keskittynyt annoskokoon ja syönyt pienempiä annoksia. Luulen että se helpottaa tätä lääkityksen jälkeistä elämää niin vatsalaukun pienentymisen myötä kuin siksikin että olen säilyttänyt lempiruuat osana arkeani.

Minulle ei ole muodostunut mitään himoa mihinkään yksittäiseen raaka-aineeseen tai ruokaan, uskon siis että se johtuu siitä että kaikki on ollut ja tulee oleman sallittua. Tämä on tapa, joka selkeästi sopii juuri minulle Syön lähtökohtaisesti melko terveellisesti, mutta on minullakin omat epäterveelliseksi mielletyt lempparini, kuten pippurikermakastike filepihvin seurana ja pizzaakin voin syödä pari slideä kaikella nautinnolla. Pizzan osalta joudun kyllä opettelemaan sitä, etten syyllistä itseni.

Tietysti kuluu kuukausia ennen kuin voin aidosti kokea tämän prosessin onnistuneen, mutta vuoden merkkipaalusta on kuitenkin kulunut jo 1,5 kk, joten kyllä tämä etenee - mahtavaa.

En ole joutunut mitenkään pinnistelemään tässä painossa pysyäkseni. mutta tarkkailen tilannetta päivittäin. Punnitsen itseni joka aamu. Tässä kohtaa tuntuu hyvältä, koska olen lukenut miten paino voi räjähtää heti laihdutuslääkkeen lopettamisen jälkeen ja että nälkäkokemus voi olla raju. No, ei ole. Eli niin ei käy kaikille.

Olkoon tämä tsemppikokemus muille laihdutuslääkkeen lopettamista pohtiville.

Tunnistatteko sen tunteen, kun tekee mieli tuulettaa onnistumisen kokemusta, mutta samalla himmailee ja nolostuttaa, koska se ei oikein kuulu suomalaiseen kulttuuriin? Siis ihan oikeasti - olen niin iloinen tästä kokemuksesta. Toisaalta en epäröinyt etteikä painonpudotusprojekti onnistuisi, mutta toisaalta tavoitteen lähestyessä mietitytti se, että entä jos tuleekin jokin ihmeellinen ahmimistarve niin kuin jotkut kertoivat tapahtuvan tavoitteen saavuttamisen ja lääkkeen lopettamisen jälkeen?

Kokemusasiantuntijoiden, laihdutuksen eri asiantuntijoiden ja tutkimustuloksien näkemykset jakaantuvat periaatteessa kahteen koriin, jossa toisessa jopa korostetaan sitä, että paino nousee heti ja paljon tavoitepainon saavuttamisen ja lääkityksen lopettamisen jälkeen ja toisessa korissa kerrotaan, että saavutettu paino säilyy prosessin jälkeen. Ihan oikeasti - tuntuu niin makealta kertoa ettei ole tullut mitään mielitekoja ja keho on oikein sinut tämän rytmin kanssa. Reilu 4,5 kk ja reilu 21 kg. Olen aika iloinen. Siis tosi iloinen. Nyt tavoitepainossa reilut 1,5 kk. Iloitsen.
-AP

Viime viikonloppuna oli pidennetyt parin päivän kekkerit. Nautin monenlaista tarjottavaa ja kuten tiedämme, kaikkea itsessään terveellistäkin tarjottavaa on syytä rajoittaa energian määrän kohtuullisuuden rajoissa.

Tunnistin hyvin tilanteen, jossa sopiva syömisen raja on saavutettu. Salaatit oli maukkaita ja hyvistä yhdistelmistä koostettuja, samoin kalat ja lihat. Vatsa oli tyytyväinen ja energiat tankattu. Siitäkin huolimatta, kun tarjolla oli niin monenlaisia makuhermoihin sopivia tarvikkeita, otin vielä vähän kaikkea ja yhden viimeisen päälle perinteisesti valmistetun suurehkon karjalanpiirakan munavoilla. Tunsin jo sitä syödessäni, että tämä on viimeistään se, mitä kehoni ei enää tarvitse vaan ainoastaan haluan sitä. Enkä jättänyt loppuosaa, vaan söin lautasen tyhjäksi. Virhe.

Kaikki me tiedetään, ettei yksi karjalanpiirakka itsessään jumiuta painoa suuntaan tai toiseen, mutta silti... Painoni on ollut ihan ok viikonlopun jälkeen yksittäisinä päivinä, mutta kun on myös päiviä jolloin koen painoni jämähtäneen viime viikonlopun jälkeen ka. puolikiloa korkeammalle kuin ennen viikonloppua. Sinänsä kyse ei ole kuin 500 grammasta, mutta se on merkittävää kuitenkin. Joten nyt pinnistelen viikonlopun yli, koska haluan aloittaa seuraavan viikkoni samoista lähtökohdista kuin viime viikon ja sitä edelliset. Tämä on minulle merkki siitä, miten tärkeää minun on punnita itseni ihan joka aamu ja reagoida tilanteeseen ihan joka päivä ainakin se 12 kk tavoitepainon saavuttamisen jälkeen.

Olen testaillut tavoitepainon saavuttamisen jälkeen niitä arjen valintojen rajaa, millä painoni ei enää putoaisi. En halua, että paino laskee enempää. Se on ollut tärkeää ja nyt on hyvä fiilis siitä, että tunnistan nyt mikä se kehon kertoma raja on. Eli tämän rajan löytäminen on ollut todella tärkeää ja osa onnistumisen kokemusta

Aamupaino alkaa taas olemaan kuosissa, mutta viikon takainen hurvittelu edellyttää vielä erityishuomiota. Positiivista on se, että lääkkeen lopettamisen jälkeen ei ole tullut mitään mielitekoja tai halua tankata itseään.

-AP

Pidempiaikaista tutkimusta laihdutus lääkkeen suositeltavista lopettamisen keinoista ei ole. Siksi ei myöskään ole yhtenäisiä tutkimuksiin pohjautuvia ohjeita lääkkeen lopettamisajankohtaan tai tapaan, vaikkakin paljon keskenään ristiriitaisia näkemyksiä on löydettävissä. Tämä on yksi syy miksi kirjoitan tänne. Näin saan dokumentoitua itselleni edistymistäni ja saan lisänäkökulmia muiden kokemuksista ja ajatuksista.

Painonpudotustavoitteeni oli -20kg ja tavoitepaino 68,8kg, jonka saavuttamisen jälkeen tavoitteenani oli painon vakiintuminen välille 69-73 kg. Arvelin ennakkoon, että puntari tulee näyttämään enemmän kun tilanne normalisoituu,  massussa on enemmän ruokaa ja nesteet hakeneet paikkansa. 

No, nyt on tiistai ja tavoitteen saavuttamisesta on tasan 8 viikkoa. Aamupainoni on  vaihdellut vajaan kilon toleranssilla keskimäärin välillä 67,7-68,5 kg. Tänään aamupaino oli 68,3 kg. Toissa viikonlopun hurvitteluiden seuraukset on saatu järjestykseen. Silti jos miettii, että jos kahtena päivänä santsaa (vaikka ei pitäisi) niin noiden santsausten tulosten tasapainottamiseen meni 5-6 päivää.

Mitä tästä opin? Oikeasti toimintatapojen muutosten on oltava pysyviä ja ihan jatkuvia. Tietoinen kehon tarpeeseen pohjautuva tankkauspäivä on ok, mutta pelkkään mielitekoon pohjautuva santsauspäivä taas kostautuu.

Edelleenkään ei ole tullut mitään mielihaluja, ruokahalun nousua tms. Olen helpottunut.

-AP

Olen helpottunut. Tavoitepainon saavuttamisesta tuli eilen 9 viikkoa. Paino on pysynyt hyvin tavoitteessa eikä mielihaluja ole ainakaan vielä ilmentynyt. Vaikka luottamukseni oli korkealla tasolla lääkkeen lopettamisen suhteen, niin totta kai hieman jännitti miten tulee käymään, koska olen lukenut myös kokemuksista pohjattomasta nälän tunteesta lääkityksen lopettamisen jälkeen. Tosin on ollut myös kokemuksia siitä, että keho on omaksunut uuden tavan toimia.

Syön edelleen omien mieltymysten mukaan enkä edelleenkään rajoita mitään ruoka-aineita, vaan määriä ja annoskokoja. Ja syön vain hyviä herkkuruokiani, jos en pidä, niin jätän syömättä. Jotain kehossa on kuitenkin tapahtunut ihan itsestään, minun on alkanut tekemään mieli kaurapuuroa. En ole kertaakaan tehnyt puuroa painoa pudottaessani enkä ole mitenkään opetellut puuroon, mutta nyt keho on vain alkanut aina välillä viestimään, että puuroa tänne:) Ok, se saa mitä tilaa ja olen viimeisten viikkojen aikana tehnyt puuroa 4-5 kertaa. Se on hieman huvittavaa.

-AP

Eilen tuli on 11 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta. Vaikka lopetin lääkkeen, paino on pysynyt muutaman sadan gramman plus-miinus haitarissa. Odotin painon nousevan 2-4 kg. kun alan taas syömään ja kaikki nesteet ym asettuvat paikoilleen, mutta niin kuitenkaan ole käynyt.

Vaikka erilaisten kekkeri-/kaveriviikonloppujen jälkeen paino onkin hieman korkeampi, en enää kauhistu sitä, koska olen huomannut, että paino putoaa luontaisesti alkuperäisiin lukemiin parissa päivässä. Käyn edelleen joka ikinen aamu puntarissa.

Mielitekoni ovat hieman muuttuneet, vaikka olenkin syönyt koko ajan juuri niitä asioita, jotka ovat minusta hyviä ja joista pidän. Myös kermakastiketta, voita jne. Silti huomaan, että kehoni pyytää myös sellaisia asioita, joihin en ole sitä opettanut esim. neljän viljan puuroa. Huomaan myös, että lempiruokani ei automaattisesti laukaise ruokahalua, ellei kehoni tarvitse energiaa. Tämä on muutos aiempaan.

Olen hankkinut muutamia uusia vaatteita ja nyt huomaan muutoksen peilikuvasta myös itse. Olen tyytyväinen ettei paino ampaissut nousuun lääkkeen lopettamisen jälkeen, koska sekin olisi ollut mahdollista.

Tavoitepaino on yli 12 viikkoa ja paino on pysynyt nyt 3 kk kohdillaan. Paino vaihtelee muutaman sadan gramman haitariliikkeellä, mutta kokonaisuutena ei enää laske, mutta ei nousekaan.

Isoin muutos, jonka huomaan aikaan ennen tätä projektia on se, ettei minun ei tee tällä hetkellä mieli ruokaa ruuan takia. Syön perusarjessa pääsääntöisesti melko itsekkäästi sitä mistä pidän, ja silloin kun kehoni sitä pyytää. Näin toimien painoni pysyy kiitettävästi kohdillaan.

Mutta joudun kuitenkin huomioimaan myös sosiaalisia tilanteita ja syömään muut ihmiset huomioiden esim. asiakas- ja kaveritapaamisissa. Ne menee välillä hyvin ja välillä taas ei. Jos huomaan kokevani syyllisyyttä/morkkista, se pääsääntöisesti ennakoi sitä, että nuo lounaat näkyvät myös puntarissa. Eli opeteltavaa on edelleenkin, tämän hetkinen opettelun aihe on kyky syödä itsekkäästi myös sosiaalisissa tilanteissa. Siten ettei muut kiinnitä siihen huomiota, mutta itse on tyytyväinen eikä tarvitse tarkkailla painoa noiden tapaamisten jälkeen.

Minulla on vuoden tavoiteaikataulun, jonka aikana haluan saavuttaa tilanteen, jossa painoni pysyy itsestään nykyisissä lukemissa, vaikken painoani säännöllisesti seuraisikaan. Tutkimusten mukaan ensimmäinen vuosi on kriittinen ja siitä on nyt takana neljännes. Paljon olen oppinut, mutta vielä on opeteltavaa toimintatavoissa, joiden haluan muodostuvan luonteisiksi.

-AP

Tavoitepainon ohittamisesta ja on nyt 13 viikkoa. Paino on edelleen pysynyt samassa eikä mielitekoja.
-AP

Runsaat 3 kk tavoitepainon ohittamisesta. Painonpudotusprojektin aikana en muuttanut normaalia ruokavaliotani mitenkään, keskityin tietoisesti pienempiin annoskokoihin ja kehoni viesteihin. Jos tuli tarve tankata, tankkasin, jos ei ollut oikeaa tarvetta, en syönyt jne,

Mutta mitä nyt on tapahtunut? Ihan uudenlaiset ruuat kutsuvat minua, Mitä ihmettä? Jotenkin kehoni tarpeet ovat muuttuneet ihan itsestään ja luontaisesti vaikka en ole missään tapauksessa halunnut rajoittaa mitään. Jokseenkin lähtökohtaisesti helposti sulavat ja kuitupitoiset raaka-aineet sekä niistä tehdyt reseptit pomppaavat silmiini? Tämä ei ole ollut tarkoitus, mutta jotenkin mystisesti jotain on tapahtunut, vaikka en osannut sitä tavoitella. Tämä on yllättävää, mutta olen ihan ilahtunut että kehoni ohjaa minua eteenpäin silloinkin kun en itse osaisi.

Tsemppiä meille kaikille, jotka ovat tällä polulla.

-AP

Kunnon lihaisa pakastepizza on parasta