Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro

Ps. Laihdutusprojektistani sen etenemisestä ja kokemuksistani olen kirjoittanut erillisessä ketjussa, jonka löydät täältä https://keskustelu.suomi24.fi/t/18585959/laihdutuslaake-mounjaro

Tavoitepainon saavuttamisesta on nyt 2 viikkoa ja 2pv. Sinnittelin koko syksyn ja tein rankkoja valintoja painon pudottamiseksi. Viimeiset runsaat 2 viikkoa on aikaa jolloin tavoitteenani on ollut painon tasaaminen ja säilyttäminen. Varauduin siihen, että paino nousee 2-3 kiloa kun vatsassa on taas ruokaa ja nestetasapaino kunnossa, mutta oikeasti olen joutunut tekemään tosi paljon töitä että paino ei laske enempää. Silti paino on laskenut edelleen ja lääkkeen alasajoa säädetään koko ajan.

Lisäksi olen huomannut että, tähän painonpudotusprosessiin liittyy paljon muutakin kuin tavoitepainon saavuttaminen ja painon vakiinnuttaminen/säilyttäminen.

Tällä hetkellä oppimiskohteeni on armollisuus. Eli en halua kokea armotonta syyllisyyttä, jos satunnaisesti maistan jotain epäterveelliseksi miellettyä ruoka-aneitta, kuten esim. pizzaa. Siis toivon, että oppisin tarkastelemaan painonhallintaa elämänmittaisena kokonaisuutena enkä jumiutuisi yhden päivän "virheestä" itseni ruoskimiseen. En halua olla se, joka napisee kylässä mitä kaikkea en voi syödä, vaan osaisin ottaa tilanteen lungisti.

Tavoitepainon saavuttamisesta on nyt 2 viikkoa ja 5 pv, eli vajaat 3 viikkoa. Minulla on ollut hieman haasteita siinä, että olen uskaltanut lisätä ruokailun määrää sellaiselle tasolle, että paino ei enää putoaisi. Punnitsen itseni joka aamu, jos se vain on mahdollista. Koska ajan samalla alas lääkitystä, venytän pistos välejä. Kahden edellisen pistoksen väli oli 8 pv, seuraavaksi aion pistää ensi viikolla siten että venytän pistosvälin 10-12 päivään, annoksena tulee olemaan 2,5 mg eli aloitusannos.

Nyt kun on tullut esiin, että on myös käyttäjiä, jotka puolittavat jopa tuon aloitusannoksen, tulemme testaamaan alasajo vaiheessa annoksen pienentämistä vielä tuosta 2,5 mgrammastakin. Mitä enemmän on tullut lääkkeen käyttöön liittyviä kokemuksia ja mitä enemmän niistä on saanut lukea, avartuu omakin ajattelu sen suhteen että annoskokoja voi oikeasti säätää itselle sopivaksi,

Lääkkeen alasajosta ei ole tarkkaa tietoa. Eri lähteistä kerätyn tiedon mukaan kuitenkin lääke puoliintuu viikon aikana 50% ja poistuu kokonaan elimistöstä 25-30 vrk:n aikana. Samaan aikaan jossain luki, että lääkettä ei kannata lopettaa kylmiltään , jos esim. oma ylläpitoannos on korkea. Minun ylläpitoannokseni on ollut 5 mg.

Koska lääkkeen lopettamisprosessista ei ole tarkkaa tietoa, säädämme alasajoa osin myös omien tuntemusten mukaan.

Edellisestä pistoksestani on nyt 10 pv, Tänään aion pistää n. 2-2,5mg. Ihan tarkkaan en kykene arvioimaan, koska minulla on vahvempi 7,5 mg lääke liuos ja otan siitä ruiskulla vain osan,. Loput menee viemäristä alas, koska en luota siihen, että lääke pysyisi liuospullossa steriilinä ja hyvänä, vaikka periaatteessa liuosta jää jäljelle 2-3 pistokseen. Olen myös tilannut apteekkiin valmiiksi liuoksia, mikä harmittaa nyt kun huomaan että olisi voinut hyödyntää tässä vaiheessa paremmin napsuteltavaa kynää,

Tavoitepainon saavuttamisesta on nyt nelisen viikkoa. Painon putoamisen pysäyttäminen on onnistunut hyvin ja aamupaino on säännöllisesti vajaan kilon haitarissa, ollen +/- 21kg aloituspainoa alhaisempi. Vaikka mieleni tekisi jättää pistokset kokonaan aion pistää vielä ainakin 1-2 kertaa. Annosta lasken entisestään n. 1 mgrammaan ja pistosväli tulee olemaan 10-14 vrk. Eli pistä joko loppuviikosra tai ensi viikon alussa.

Apua, jostain syystä en nyt pääse päivittämään tätä prosessini nykyvaihetta. Testissäni on jotain sääntöjen vastaista. En oikein tiedä mitä. Mutta tutustun sääntöihin vielä uudelleen ja kun löydän syyn siihen, mikä meni mönkään, kirjoitan uudelleen. Joka tapauksessa prosessi etenee ja olen etsinyt tietoa eri lähteistä ja minulle sopiva kokonaisuus tähän lääkityksen lopetusvaiheeseen on hahmottunut. Palaan tähän.
-AP

Eli nyt tavoitteen saavuttamisesta n. viisi viikkoa. Olen lukenut paljon niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin ohjeita lääkkeen lopettamiseen liittyen. Yhtenä lopettamisperusteena on mainittu tavoitepainon saavuttaminen eikä missään suositeltu kertarysäyksellä lopettamista isoimmista annoksista.

Henkilökohtaiset tavoitteet tavoitepainon saavuttamisen jälkeen liittyvät painon tasapainottamiseen (onnistunut), lääkkeen lopettamiseen sekä lopulta painon säilyttämiseen. Heti tavoitepainon saavutettuani aloitin lääkkeen alasajon pienentämällä annoskokoa ja pidentämällä pistosvälejä, Koska yhtenäisiä ohjeita lopettamiseen ei ole, olen lukenut paljon eri materiaaleja. Jossain tuli vastaan informaatio siitä, että pistokset ovat pitkävaikutteisia ja niiden vaikutus luontaisesti laimenee pikkuhiljaa eikö annoskoon pitkäaikaisella vähentämisellä ole samanlaista merkitystä kuin esim. pillerilääkityksessä, jossa yksittäisen pillerin vaikutusaika on huomattavasti lyhyempi. Tämän oivalluksen pohjalta olenkin päättänyt etten ota enää pistoksia. Tämä viiden viikon alasajo olkoon riittävä.

Viimeinen ja tärkein askel on painon ylläpitäminen ja painon nousun estäminen. Se tulee varmasti olemaan haasteellinen, mutta pidän mielessä kaiken tutkimustiedon ja kaiken oppimani tämän pudotusprosessin aikana. Olen tyytyväinen, että olen kirjoittanut ylös ajatuksiani, havaintojani ja oppimaani sekä sisäistänyt monia pikkujuttuja ruokailuun liittyen.

AP

Tavoitepainon ohittamisesta on 6 viikkoa ja sain tasapainotettua painon runsaan kahden viikon jälkeen. Tasapainotuksella tarkoitan sitä, että löysin energiamäärän, jolla paino ei laske eikä nouse.

1,5 kuukauden aikana ei ainakaan vielä ole ollut haasteita pysyä saavutetussa painossa. Lääkkeen lopettamiseen liittyvät toimenpiteet aloitin heti tavoitepainon ohitettuani eikä lääkettä ole enää elimistössäni.

Minulle ei ole tullut mielitekoja tms. Tosin rajoitin kalorimäärää tietoisiesti ja melko rankasti. En jäänyt lääkkeen varaan vaan olen kyllä rajoittanut ruokailua merkittävästi ja ihan tietoisesti, kokenut nälän tunnetta ja tehnyt päätöksiä mm. annoskokojen, ruokailun ajankohtien jne. osalta

Lääkityksen aikana en kuitenkaan kieltäytynyt mistään ruuista/ruoka-aineista, vaan olen keskittynyt annoskokoon ja syönyt pienempiä annoksia. Luulen että se helpottaa tätä lääkityksen jälkeistä elämää niin vatsalaukun pienentymisen myötä kuin siksikin että olen säilyttänyt lempiruuat osana arkeani.

Minulle ei ole muodostunut mitään himoa mihinkään yksittäiseen raaka-aineeseen tai ruokaan, uskon siis että se johtuu siitä että kaikki on ollut ja tulee oleman sallittua. Tämä on tapa, joka selkeästi sopii juuri minulle Syön lähtökohtaisesti melko terveellisesti, mutta on minullakin omat epäterveelliseksi mielletyt lempparini, kuten pippurikermakastike filepihvin seurana ja pizzaakin voin syödä pari slideä kaikella nautinnolla. Pizzan osalta joudun kyllä opettelemaan sitä, etten syyllistä itseni.

Tietysti kuluu kuukausia ennen kuin voin aidosti kokea tämän prosessin onnistuneen, mutta vuoden merkkipaalusta on kuitenkin kulunut jo 1,5 kk, joten kyllä tämä etenee - mahtavaa.

En ole joutunut mitenkään pinnistelemään tässä painossa pysyäkseni. mutta tarkkailen tilannetta päivittäin. Punnitsen itseni joka aamu. Tässä kohtaa tuntuu hyvältä, koska olen lukenut miten paino voi räjähtää heti laihdutuslääkkeen lopettamisen jälkeen ja että nälkäkokemus voi olla raju. No, ei ole. Eli niin ei käy kaikille.

Olkoon tämä tsemppikokemus muille laihdutuslääkkeen lopettamista pohtiville.

Tunnistatteko sen tunteen, kun tekee mieli tuulettaa onnistumisen kokemusta, mutta samalla himmailee ja nolostuttaa, koska se ei oikein kuulu suomalaiseen kulttuuriin? Siis ihan oikeasti - olen niin iloinen tästä kokemuksesta. Toisaalta en epäröinyt etteikä painonpudotusprojekti onnistuisi, mutta toisaalta tavoitteen lähestyessä mietitytti se, että entä jos tuleekin jokin ihmeellinen ahmimistarve niin kuin jotkut kertoivat tapahtuvan tavoitteen saavuttamisen ja lääkkeen lopettamisen jälkeen?

Kokemusasiantuntijoiden, laihdutuksen eri asiantuntijoiden ja tutkimustuloksien näkemykset jakaantuvat periaatteessa kahteen koriin, jossa toisessa jopa korostetaan sitä, että paino nousee heti ja paljon tavoitepainon saavuttamisen ja lääkityksen lopettamisen jälkeen ja toisessa korissa kerrotaan, että saavutettu paino säilyy prosessin jälkeen. Ihan oikeasti - tuntuu niin makealta kertoa ettei ole tullut mitään mielitekoja ja keho on oikein sinut tämän rytmin kanssa. Reilu 4,5 kk ja reilu 21 kg. Olen aika iloinen. Siis tosi iloinen. Nyt tavoitepainossa reilut 1,5 kk. Iloitsen.
-AP

Viime viikonloppuna oli pidennetyt parin päivän kekkerit. Nautin monenlaista tarjottavaa ja kuten tiedämme, kaikkea itsessään terveellistäkin tarjottavaa on syytä rajoittaa energian määrän kohtuullisuuden rajoissa.

Tunnistin hyvin tilanteen, jossa sopiva syömisen raja on saavutettu. Salaatit oli maukkaita ja hyvistä yhdistelmistä koostettuja, samoin kalat ja lihat. Vatsa oli tyytyväinen ja energiat tankattu. Siitäkin huolimatta, kun tarjolla oli niin monenlaisia makuhermoihin sopivia tarvikkeita, otin vielä vähän kaikkea ja yhden viimeisen päälle perinteisesti valmistetun suurehkon karjalanpiirakan munavoilla. Tunsin jo sitä syödessäni, että tämä on viimeistään se, mitä kehoni ei enää tarvitse vaan ainoastaan haluan sitä. Enkä jättänyt loppuosaa, vaan söin lautasen tyhjäksi. Virhe.

Kaikki me tiedetään, ettei yksi karjalanpiirakka itsessään jumiuta painoa suuntaan tai toiseen, mutta silti... Painoni on ollut ihan ok viikonlopun jälkeen yksittäisinä päivinä, mutta kun on myös päiviä jolloin koen painoni jämähtäneen viime viikonlopun jälkeen ka. puolikiloa korkeammalle kuin ennen viikonloppua. Sinänsä kyse ei ole kuin 500 grammasta, mutta se on merkittävää kuitenkin. Joten nyt pinnistelen viikonlopun yli, koska haluan aloittaa seuraavan viikkoni samoista lähtökohdista kuin viime viikon ja sitä edelliset. Tämä on minulle merkki siitä, miten tärkeää minun on punnita itseni ihan joka aamu ja reagoida tilanteeseen ihan joka päivä ainakin se 12 kk tavoitepainon saavuttamisen jälkeen.

Olen testaillut tavoitepainon saavuttamisen jälkeen niitä arjen valintojen rajaa, millä painoni ei enää putoaisi. En halua, että paino laskee enempää. Se on ollut tärkeää ja nyt on hyvä fiilis siitä, että tunnistan nyt mikä se kehon kertoma raja on. Eli tämän rajan löytäminen on ollut todella tärkeää ja osa onnistumisen kokemusta

Aamupaino alkaa taas olemaan kuosissa, mutta viikon takainen hurvittelu edellyttää vielä erityishuomiota. Positiivista on se, että lääkkeen lopettamisen jälkeen ei ole tullut mitään mielitekoja tai halua tankata itseään.

-AP

Pidempiaikaista tutkimusta laihdutus lääkkeen suositeltavista lopettamisen keinoista ei ole. Siksi ei myöskään ole yhtenäisiä tutkimuksiin pohjautuvia ohjeita lääkkeen lopettamisajankohtaan tai tapaan, vaikkakin paljon keskenään ristiriitaisia näkemyksiä on löydettävissä. Tämä on yksi syy miksi kirjoitan tänne. Näin saan dokumentoitua itselleni edistymistäni ja saan lisänäkökulmia muiden kokemuksista ja ajatuksista.

Painonpudotustavoitteeni oli -20kg ja tavoitepaino 68,8kg, jonka saavuttamisen jälkeen tavoitteenani oli painon vakiintuminen välille 69-73 kg. Arvelin ennakkoon, että puntari tulee näyttämään enemmän kun tilanne normalisoituu,  massussa on enemmän ruokaa ja nesteet hakeneet paikkansa. 

No, nyt on tiistai ja tavoitteen saavuttamisesta on tasan 8 viikkoa. Aamupainoni on  vaihdellut vajaan kilon toleranssilla keskimäärin välillä 67,7-68,5 kg. Tänään aamupaino oli 68,3 kg. Toissa viikonlopun hurvitteluiden seuraukset on saatu järjestykseen. Silti jos miettii, että jos kahtena päivänä santsaa (vaikka ei pitäisi) niin noiden santsausten tulosten tasapainottamiseen meni 5-6 päivää.

Mitä tästä opin? Oikeasti toimintatapojen muutosten on oltava pysyviä ja ihan jatkuvia. Tietoinen kehon tarpeeseen pohjautuva tankkauspäivä on ok, mutta pelkkään mielitekoon pohjautuva santsauspäivä taas kostautuu.

Edelleenkään ei ole tullut mitään mielihaluja, ruokahalun nousua tms. Olen helpottunut.

-AP

Olen helpottunut. Tavoitepainon saavuttamisesta tuli eilen 9 viikkoa. Paino on pysynyt hyvin tavoitteessa eikä mielihaluja ole ainakaan vielä ilmentynyt. Vaikka luottamukseni oli korkealla tasolla lääkkeen lopettamisen suhteen, niin totta kai hieman jännitti miten tulee käymään, koska olen lukenut myös kokemuksista pohjattomasta nälän tunteesta lääkityksen lopettamisen jälkeen. Tosin on ollut myös kokemuksia siitä, että keho on omaksunut uuden tavan toimia.

Syön edelleen omien mieltymysten mukaan enkä edelleenkään rajoita mitään ruoka-aineita, vaan määriä ja annoskokoja. Ja syön vain hyviä herkkuruokiani, jos en pidä, niin jätän syömättä. Jotain kehossa on kuitenkin tapahtunut ihan itsestään, minun on alkanut tekemään mieli kaurapuuroa. En ole kertaakaan tehnyt puuroa painoa pudottaessani enkä ole mitenkään opetellut puuroon, mutta nyt keho on vain alkanut aina välillä viestimään, että puuroa tänne:) Ok, se saa mitä tilaa ja olen viimeisten viikkojen aikana tehnyt puuroa 4-5 kertaa. Se on hieman huvittavaa.

-AP

Eilen tuli on 11 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta. Vaikka lopetin lääkkeen, paino on pysynyt muutaman sadan gramman plus-miinus haitarissa. Odotin painon nousevan 2-4 kg. kun alan taas syömään ja kaikki nesteet ym asettuvat paikoilleen, mutta niin kuitenkaan ole käynyt.

Vaikka erilaisten kekkeri-/kaveriviikonloppujen jälkeen paino onkin hieman korkeampi, en enää kauhistu sitä, koska olen huomannut, että paino putoaa luontaisesti alkuperäisiin lukemiin parissa päivässä. Käyn edelleen joka ikinen aamu puntarissa.

Mielitekoni ovat hieman muuttuneet, vaikka olenkin syönyt koko ajan juuri niitä asioita, jotka ovat minusta hyviä ja joista pidän. Myös kermakastiketta, voita jne. Silti huomaan, että kehoni pyytää myös sellaisia asioita, joihin en ole sitä opettanut esim. neljän viljan puuroa. Huomaan myös, että lempiruokani ei automaattisesti laukaise ruokahalua, ellei kehoni tarvitse energiaa. Tämä on muutos aiempaan.

Olen hankkinut muutamia uusia vaatteita ja nyt huomaan muutoksen peilikuvasta myös itse. Olen tyytyväinen ettei paino ampaissut nousuun lääkkeen lopettamisen jälkeen, koska sekin olisi ollut mahdollista.

Tavoitepaino on yli 12 viikkoa ja paino on pysynyt nyt 3 kk kohdillaan. Paino vaihtelee muutaman sadan gramman haitariliikkeellä, mutta kokonaisuutena ei enää laske, mutta ei nousekaan.

Isoin muutos, jonka huomaan aikaan ennen tätä projektia on se, ettei minun ei tee tällä hetkellä mieli ruokaa ruuan takia. Syön perusarjessa pääsääntöisesti melko itsekkäästi sitä mistä pidän, ja silloin kun kehoni sitä pyytää. Näin toimien painoni pysyy kiitettävästi kohdillaan.

Mutta joudun kuitenkin huomioimaan myös sosiaalisia tilanteita ja syömään muut ihmiset huomioiden esim. asiakas- ja kaveritapaamisissa. Ne menee välillä hyvin ja välillä taas ei. Jos huomaan kokevani syyllisyyttä/morkkista, se pääsääntöisesti ennakoi sitä, että nuo lounaat näkyvät myös puntarissa. Eli opeteltavaa on edelleenkin, tämän hetkinen opettelun aihe on kyky syödä itsekkäästi myös sosiaalisissa tilanteissa. Siten ettei muut kiinnitä siihen huomiota, mutta itse on tyytyväinen eikä tarvitse tarkkailla painoa noiden tapaamisten jälkeen.

Minulla on vuoden tavoiteaikataulun, jonka aikana haluan saavuttaa tilanteen, jossa painoni pysyy itsestään nykyisissä lukemissa, vaikken painoani säännöllisesti seuraisikaan. Tutkimusten mukaan ensimmäinen vuosi on kriittinen ja siitä on nyt takana neljännes. Paljon olen oppinut, mutta vielä on opeteltavaa toimintatavoissa, joiden haluan muodostuvan luonteisiksi.

-AP

Tavoitepainon ohittamisesta ja on nyt 13 viikkoa. Paino on edelleen pysynyt samassa eikä mielitekoja.
-AP

Runsaat 3 kk tavoitepainon ohittamisesta. Painonpudotusprojektin aikana en muuttanut normaalia ruokavaliotani mitenkään, keskityin tietoisesti pienempiin annoskokoihin ja kehoni viesteihin. Jos tuli tarve tankata, tankkasin, jos ei ollut oikeaa tarvetta, en syönyt jne,

Mutta mitä nyt on tapahtunut? Ihan uudenlaiset ruuat kutsuvat minua, Mitä ihmettä? Jotenkin kehoni tarpeet ovat muuttuneet ihan itsestään ja luontaisesti vaikka en ole missään tapauksessa halunnut rajoittaa mitään. Jokseenkin lähtökohtaisesti helposti sulavat ja kuitupitoiset raaka-aineet sekä niistä tehdyt reseptit pomppaavat silmiini? Tämä ei ole ollut tarkoitus, mutta jotenkin mystisesti jotain on tapahtunut, vaikka en osannut sitä tavoitella. Tämä on yllättävää, mutta olen ihan ilahtunut että kehoni ohjaa minua eteenpäin silloinkin kun en itse osaisi.

Tsemppiä meille kaikille, jotka ovat tällä polulla.

-AP

Kunnon lihaisa pakastepizza on parasta

Tavoitepainon saavuttamisesta on nyt 14 viikkoa ja paino on vakiintunut hyvin aloilleen. Ennakkoon mietitytti ja vähän jännittikin lääkkeen lopettamiseen liittyen se, miten kehoni tulee reagoimaan. Tuleeko pohjaton nälkä, ruokahäly tms, Ei ole tullut, ei myöskään mitään mielitekoja tai kiusauksia. Nyt tavoitepainon saavuttamisesta on 14 vkoa (vajaa 3,5 kk) ja vaikka aika sinällään on lyhyt, on se kuitenkin sinänsä merkittävä, että itselle on kehittynyt luottamus omaan ateriarytmiin ja kehon tuntemuksiin.

Voi kun nautin etenevästä keväästä:)
-AP

Olen lukenut yleisiä artikkeleita, joissa puhutaan painonnousun kohonneesta riskistä laihdutuslääkkeiden lopettamisen jälkeen. En kuitenkaan ole vielä löytänyt vertaistukea Mounjaron käytön lopettaneista.

Pudotin siis viime vuoden puolella Mounjarolla 24% painostani, aikaa kului 20,5 viikkoa ka. n. 1 kg/viikko ja paino on pysynyt ihan hyvin saavutetulla tasolla lääkkeen lopettamisen jälkeen.

Koska en ole vielä löytänyt Mounjaron lopettaneiden kokemuksia, mieleeni on tullut että olisikohan Mounjaron lopettaminen "helpompaa" kuin esim. Ozempicin tai Wegovyn? Onko joku kokeillut molempia tai onko teillä muutoin jokin näkemys tähän? Olisiko mahdollista?

Tänään on tiistai ja tavoitepainon saavuttamisesta on tasan 15 viikkoa.

Paino on pysynyt hyvin kuosissa. Viime viikon aikana paino alkoi systemaattisesti laskemaan, mikä ei ole missään tapauksessa enää tavoitteeni. Mutta kuinkas ollakaan, eilen kehoni kaipasikin jo tankkausta ja enemmän energiaa.

Olen kyllä todella iloinen ja helpottunut siitä, että kehoni on alkanut "toimimaan" toivomallani tavalla. En pitänyt tätä mitenkään itsestään selvänä ja luonnollisesti prosessi jatkuu edelleen.

-AP

Aloitin laihdutuslääkkeen hetken innostuksessa, heti oli saatava resepti enkä valmistautunut mitenkään enkä miettinyt asiaa enempää. Eli ei kun aika tutulle lääkärille ja innoissaan kokeilemaan tuolloin Suomen markkinoilla ihka uutta laihdutuslääkettä.

Aloitettuani lääkkeen ja painon laskemisen ollessa jo hyvässä vauhdissa, luin siitä ettei lääkkeen lopettaminen välttämättä ole ihan yksinkertaista. Hieman alkoi hirvittämään, että jos homma ei toimikaan. Jossain tausta-ajatuksissa minua jännitti lääkkeen lopettaminen jne. Alun perin halusin avata tämän ketjun siksi, että saisin vertaiskokemuksia lääkkeen lopettamiseen liittyen ja toisekseen siksi, että itse olisi kaivannut löytäneeni ketjun jossa henkilöt kertovat omista kokemuksistaan tavoitepainon saavuttamisen jälkeen sekä lääkkeen lopettamiseen liittyvistä havainnoista.

Tavoitepainon saavuttamisestani  on nyt tasan 16 viikkoa, joka on aika lailla tarkkaan 30% vuoden tarkkailujaksosta. Tämän vuoden aikana oletan kehoni oppivan automaattisesti  valitsemaan "oikeita" asioita. Tällaisia muutoksia olen kyllä jo huomannutkin.

Punnitsen itseni käytännössä joka aamu. Paino on pysynyt hyvin tavoitteessa, vaikka varsinkin alussa olin hieman varpaillaan sen suhteen tuleeko paino pysymään aloillaan. Lopulta tämä on sujunut ainakin tähän saakka melko vaivattomasti. Tuntuu, että kun viikkoja on kulunut, niin painon heittelyä on myös vähemmän. Tarkkana olen kuitenkin päättänyt olla ettei annoskoot pikkuhiljaa kasva. 

-AP

Tällä viikolla tuli 17 viikkoa tavoitepainnon ohittamisesta. kelenteriaikana 4kk on ylittynyt.

Keskiviikkona (eilen) kävin pääsiäisen jälkeisellä aamupuntarilla. Aamupaino oli nousut pääsiäisen aikana kilon. Tämä mietitytti minua kovasti, olin jo ihan varma että tässä tämä nyt oli, mutta onneksi palasin painonhallintaan liittyviin muistiinpanoihini. Huomasin ettei siitä ole kuin pari viikkoa, kun olin vastaavasti huolissani siitä, että paino oli lähtenyt laskemaan vaikken toivonut sitä. Eli ei kannata hätiköidä,

Tämän aamun punnituksessa tuo mystinen kilo oli hävinnyt. Eli mitä lienee ollut nesteistä tms. Kai se on hyväksyttävä, että paino vaihtelee luontaisesti sen kilon suuntaansa eikä tarvitse huolestua.
- AP

Tänään tasa 18 viikkoa tavoitepainon ohittamisesta ja lääkkeen alasajosta. Paino on pysynyt hyvin raiteillaan eikä tee mieli mitään herkkuja, tosin en ollut mikään herkkusuu aiemminkaan vaan painoni nousun taustalla on ollut pelkistetysti se, että olen syönyt liian isoja annoksia suhteessa nykyiseen energian kulutukseeni. Ei siis herkkujen syömiseen eikä naposteluun, välipaloihin tms. Tarkkaillen silti edelleen painoani joka aamu ja jotenkin tutkimuksiin pohjautuen ajattelen, että tämän vuoden lopussa voi arvioida, miten matkani on oikeasti onnistunut uuden suunnan löytymisessä.

-AP

Huomenna sitten tasan 19 viikkoa takana ja Vappu viikonloppujatkoineen takana. Aamupaino on vaihdellut, mutta tasaantunut taas raiteilleen, kun sunnuntai oli "lepopäivä". Samalla sunnuntai oli minulla sellainen tankkauspäivä.

Söin vatsatuntumalla hieman enemmän ja tunsin itseni normaalia täydemmäksi (en tiedä söinkö silti sen enempää vai oliko vain sellainen tunne. Joka tapauksessa kuinka ollakaan, tänään aamulla paino ei ollutkaan noussut vaan oli taas siinä missä pitääkin. Eli taas kerran - kehon tuntemuksiin kannattaa luottaa.

Pakko tunnustaa, että saavuttamastani painotavoitteesta ja lääkkeen luopumisen jälkeisestä painon pysymisestä huolimatta, olen ollut jotenkin varpaillani ihan turhaan. Kehoni on alkanut luontaisesti taas toimimaan kuin ennekin. Vatsa toimii ja keho kertoo mitä se kulloinkin tarvitsee. Yhä enemmän kehoni viesteihin ja se tuntuu toimivan kohdallani.

-AP

Edellisen viestin viimeinen lause oli hieman vajaa:). Ensimmäinen sana, luotan, oli tipahtanut:) Eli:

Luotan yhä enemmän kehoni viesteihin ja se tuntuu toimivan kohdallani.

Tänään on kulunut tasan 20 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Edelleen paino on pysynyt samassa tasossa eikä mielitekoja ole tullut. Päin vastoin tuntuu, että ruokahalun ja mielitekojen osalta Mounjaron käytön aikainen olotila on tavallaan jäänyt päälle ja kaipaan osin erilaisia asioita kuin aiemmin.

Osaltani oli mitä todennäköisimmin oikea ratkaisu olla luopumatta mistään. Mieluummin keskityn annoskokoihin kuin makujen tuomien nautintojen karsimiseen. Tosin viikkoja tavoitepainon saavuttamisen jälkeen huomasin, että myös luontaiset mieltymykset ovat osin muuttuneet. Vaikka olenkin jo lähtökohtaisesti syönyt melko "terveellisesti" eikä minulla ole ollut mieltymystä esim. sokeripitoisiin herkkuihin jne, niin tuntuu, että kehoni tekee entistä parempia ratkaisuja omatoimisesti,

Aurinkoisin kevät terveisin

-AP

Nyt on 21 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta. Paino on pysynyt kohdillaan ja suhtaudutaan puntarointiin painonpudotuksen eri koulukunnissa miten tahansa, punnitsen itseni joka aamu. Homma on edennyt ihan ansiokkaasti, koen kuitenkin olevani edelleen tässä prosessissa oppimisvaiheessa. Se ei pelkästään riitä, että saavuttaa painotavoitteen ja tuulettaa onnistumista. Yhtä iso prosessi on totutella pysymään tavoitteessaan siten, ettei paino nouse eikä laske.

En nyt tarkkaan muista kauanko siitä on, mutta olisiko parisen viikkoa sitten, kun minulla oli muutaman päivän sellainen "olen ISO"-tunne. Kävin itseni kanssa tiukkaa mietintää sen suhteen pudotanko painoa lisää vai en. Tiedän, ettei kannata eikä ole mitenkään järkevä ajatus. Silti kävin sellaista Jaakobin painia, jonka olen onneksi nyt saanut ohitettua. Toisaalta houkuttaisi "vielä pari kiloa", mutta kokemuksesta tiedän että siitä seuraa vaan mielihalu seuraavaan "vielä pariin kiloon" ja lopulta onkin synnyttänyt itselleen syömishäiriön ja tyytymättömyyden kierteen. Eli - nyt on hyvä.

-AP

Tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta on kulunut lähes ½ vuotta. Paino on vakiintunut hyvin tavoitepainoon eikä mitään kummallisia mielitekoja tai pohjatonta nälkää ole tullut. Otaksuin alunperin, että paino nousisi 2-5 kg siinä vaiheessa, kun lopettaa painon pudottamisen ja nesteet vakiintuvat ja vatsassa on taas normaali määrä ruokaa, mutta niin ei käynyt. Ja toisaalta taas ihan lopussa mieleen hiipi myös pelko siitä, että entä jos paino nousee hallitsemattomasti lääkityksen lopettamisen myötä. No , niin ei käynyt ja lopulta siirtyminen "normaaliarkeen" on sujunut paremmin ja helpommin kuin odotin.

Olin toista viikkoa matkalla, joista alkuosa työreissua ja loppuosa lomareissua. Olen iloinen siitä, miten hyvin paino pysyi kohdillaan, vaikka viikkoon sisältyikin myös päivittäiseen rytmiini verrattuna enemmän ruokailuja. Tiedän, ettei armottomuus kannata eikä ehdottomuudet tee onnelliseksi. En siis antanut tilaa äärimmäisille rajoituksille, koska ei kukaan oikeasti voi runsaassa viikossa lihota mielin määrin. Niin ei myöskään käynyt. Siispä laihdutuslääkkeen itsepintainen jatkaminen ei ole edellytys sille, että pysyy tavoitepainossa, vaikkakin lääkettä kannattaa jatkaa jollain annoksella jos sitä tarvitsee. Mitään lääkettä ei kuitenkaan kannata syödä varmuuden vuoksi.
-AP

Minulla on tänään merkkipaalu. Tänään on 26 viikkoa ja tasan puoli vuotta tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Ennakoin, että tämä kesä on yksi koetin kiveni. Ensimmäinen ja suurin koetinkivi oli Juhannuksen aika, jolloin meillä oli kestittäviä vieraita torstaista eiliseen. Vastoin normaalikäytäntöjäni olin jo ennakkoon päättänyt, että aterioin muiden ehdoilla ja muiden mukana on sitten minulle maistuvaa tai ei.  Annoskootkin sai luvan karata, jotta vieraat eivät koe syyllisyyttä syödessään minun pihdatessa. No, nyt huomasin mitä tarkoittaa vatsalaukun pieneneminen. Todellakin jo pieni annos sai minut tuntemaan itseni ihan ähkyksi, mutta temppuilin silti jotenkin jokaisen aterioinnin.

En käynyt puntarissa koko Juhannuksena, koska hieman takaraivossa tykitti se, että tunnelma on tärkein eikä muutama 100 grammaa sinne tai tänne.  Tänä aamuna jännitti nousta vaakaan, kun ei yhtään tiennyt, paljonko kaiken Juhannus hulinan jälkeen painoa on kertynyt. Mutta mitä???? Turhaan pelkäsin. Puntari näytti tänä aamuna 300g enemmän kuin ennen Juhannuskarkeloita, jotka siis jatkuivat torstaista eiliseen. Olen helpottunut. Tämä 300g tasoittuu jo huomiseen. Eli kyllä se vaan niin on, että pieni irtiotto ei murenna kaikkea, kunhan asiat ei karkaa jokapäiväisiin annoskokoihin.

Tämä puoli vuotta on sinänsä keskeinen, että vaikka puhutaan 2, 3 tai 5 vuoden etapeista, uskon edelleen tutkittuun tietoon ja tutkitusti se ensimmäinen 12 kk on kriittisiin. Jos sinä aikana kykenee pitäytymään samoissa kiloissa, jatko helpottuu huomattavasti. Joten olen todella tyytyväinen tämän ensimmäisen vuosipuolikkaan onnistumiseen. En epäröi tuulettaa. Tsemppiä meille kaikille.

-AP

Takana on nyt 27 viikkoa ja 1 päivä tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajon aloituksesta.

Kesä on täynnä tapaamisia, tapahtumia ja pidennettyjä viikonloppuja. Viime viikonlopun jälkeen sama homma kuin Juhannuksena. Paino oli viikonlopun jälkeen + 300g, mutta nyt taas siinä missä toivonkin. Aion hieman tarkastella tilannetta, jotta viikonlopun tai jonkun muun tapahtuman aikanakin pysyisi homma hallussa. Tervetulo skumpat ym. vaikuttaa tietysti osaltaan asiaan. Tällainen vaihtelu on periaatteessa ihan normaalia, mutta sitten taas kun painon kanssa on ollut haasteista, niin helposti se karkaa niin, että 300g tai puolikiloa seuraa toinen toisiaan ellei siihen kiinnitä huomiota.

Olen myös miettinyt vaatteiden maailmaa ja huomannut, että samat vaatteet ovat olleet käytössä hyvinkin laajalla kiloskaalalla. Isoimmillaan nappia kiinnittäessä sai vetää vatsaa tiukasti sisään ja useita kiloja kevyempänä samata housut istuivat paljon paremmin. Eli olin tehnyt paljon hankintoja kokoperusteisesti sopivuuden sijaan. Ihan niinkuin joku olisi katsonut koko lappua paitani tai housujeni sisältä.

Muutenkin nyt kun aikajännettä alun motivaatio piikkiin on tullut, olen miettinyt myös painonpudottajan ruokaisluja. Jos voisin mennä aikakoneella taaksepäin, sparraisin itseäni tuossa asiassa. Ei olisi haitannut, vaikka pudotusvaihe olisi kestänyt pidempään, olisi ollut järkevämpää syödä enemmän. Liian monta päivää meni yhdellä juustonäkkärillä tai ohut herkulla. Kurkun tai tomaatin viipale värinä päällä. Motivaatio oli vain niin kova enkä jaksanut odottaa, joten kiirehdin. Toki monena päivänä söin myös monipuolisemmin, mutta tietenkin kaikkea tosi vähän ja alhaisilla kaloreilla. Silti yksi parhaista opeista oli se, että asettelen ruuan lautaselle avarasti koko lautasen alueelle. Tulee mielikuva, että tämä riittää, Pienempien annoskokojen opettelu on ollut tärkeää ja siihen kiinnitän huomiota säännöllisesti, koska helposti annoskoko alkaa nousemaan pikku hiljaa ihan huomaamatta. Samoin santsaamisen tarpeettomuudesta keskustelen itseni kanssa edelleen.

Tällaisia pohdintoja tähän päivään.

Tsemppiä kaikille painonhallinnan monisäikeisessä maailmassa.

-AP

Huomenna tulee 30 viikkoa tavoitepainossa. Aiemmin kesällä paino jojoili muutaman sata grammaa kekkereiden ja vierailujen jälkeen. Päätin kiinnittää asiaan tarkemmin huomiota ja nyt jojoilu on kadonnut eikä kekkereiden tai pidempien vierasvastaanottojen jälkeen ole enää puntariin tullut sitä maagista 300 grammaa. Eli paino on nyt pysynyt hyvin tavoitteessa ilman värähdyksiä oli vieraita, pidennettyjä viikonloppuja tai muuta vastaavaa. Se on hyvä ja on ollut hyvä oppia toimimaan itsensä kanssa "oikein" myös ns. erikoistilanteissa.

Olen helpottunut, että tavoitteen ylläpito on onnistunut niin mutkattomasti eikä lääkkeen lopettaminen aiheuttanut mitään takapakkeja, vaikka niistä välillä lukeekin.

Tsemppiä ja hyvää kesää kaikille:)
-AP

On tiistai, perjantaina tulee vuosi siitä kun aloitin Mounjaron. Tavoitepainon saavutin joulukuun lopulla ja ajoin samalla lääkityksen alas. Tänään on tasan 31 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta. Lääkkeen lopettaminen oli jännittävää, koska mitään kaikenkattavaa ohjeistusta siihen ei ollut. Alun perin ajattelin pudottaa lääkeannosta hiljalleen, mutta toisin kävi. Alasajovaihe kesti lopulta runsaat 2 viikkoa.

Koen olevani edelleen jotenkin tässä prosessissa ja kehossani sekä suhtautumisessani ruokaan tapahtuu koko ajan muutoksia. Se on helpottavaa ja en voi olla ajattelematta, että pitkä aikajänne osaltaan vaikuttaa siihen, että keho on oppinut uusia asioita.

Tavoitepainon saavuttamisen jälkeen paino putosi vielä hieman. Kesän alkaessa minua mietitytti miten kesä menee, koska tämä on minulle selvästi haasteellisin aika painon hallinnan kannalta. Lopulta tämä on sujunut hyvin ja paino on pysynyt hyvin tavoitetasolla.

-AP

Tänään on kulunut 32 viikkoa ja 1 pv tavoitepainon saavuttamisesta. Painonpudotustavoitteeni oli 20 kg. Tällä (ja viime) viikolla paino on näyttänyt 22 kg aloitusta vähemmän, mutta yleisimmin puntari näyttää 21 kg:n pudotusta.

Kesän kaikki riennot, vieraat ym. oli minulle koetinkivi, jota ennakkoon hieman jännitin, mutta nyt kun lomakauteni on takana huomaan, että vatsa on jo tottunut pienempiin annoksiin ja paino on kuin onkin pysynyt hyvin toivomallani tasolla. Tunnistan myös tavallaan olevani onnekas, koska minulle ei tullut lääkkeen lopettamisen jälkeen mitään nälkävyöryä, joita osalle voi tulla. Sitä ei voi tietää ennakkoon eikä siihen asiantuntijoiden mukaan voi oikein itse vaikuttaa.

Uskon vakaasti, prosessin pitkä aikajänne vaikuttaa siihen, että painoa kerryttävistä tavoista on kyennyt pois-oppimaan niin ajatusten kuin toiminnankin tasolla.

Tsemppiä kaikille.
-AP

Aika päivittää kuulumisia. Tänään on kulunut 34 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta. Eli kriittisestä ensimmäisestä seurantavuodesta on nyt kulunut yli 65%. Vaikka mitään erityistä haastetta painon ylläpitämisessä ei ole ollut, niin siitä huolimatta jotenkin tuntuu, että painon ylläpitäminen on jotenkin koko ajan luontaisempaa ja helpompaa. Eli monesti viittamani tutkimustulos siitä, että ensimmäinen vuosi on kriittisin tavoitepainon pysymisen kannalta taitaa osua kohdallani aika hyvin oikeaan.

Lähtöpainosta paino on pudonnut neljänneks ja vaikka olen aiemmin tehnyt niitä pikapudotuksia painoluokkiin liittyen, niin en koskaan ole ennen pudottanut tällaista määrää enkä ole toiminut näin pitkäjänteisesti. Tietysti olen iloinen, ettei paino ole lähtenyt jojoilemaan, mutta samalla olen tehnyt paljon ajatustyötä ja pohdintaa asian ympärillä. Motivaatiolla on tietysti keskeinen merkitys ja uskon, että kehon kannalta merkityksellistä on ollut (tällaiselle hosulille) riittävän pitkä aikajänne, joka kului painonpudotukseen ja siitä eteenpäin määritellylle painontarkkailun aikataululle. On ollut hämmentävää huomata miten asiat ovat muovautuneet itsestään niin mielitekojen, kylläisyyden tunteen, vatsan toiminnan jne. osalta.

On selvää, että kohdallani oli oikea päätös olla rajoittamatta ruoka-aineita tai ruokalajeja, vaan syödä kaikkea mitä aiemminkin, mutta annoskokoja pienentämällä. Ajan kuluessa olen huomannut, että painotukset ruoka-aineissa ovat muuttuneet, vaikken ole tehnyt sitä tietoisesti. Lähes kaikki entiset herkkuruuat ova edelleen hyviä, mutta painotus niiden jakaumassa on muuttunut ja joitain uusia juttujakin on tullut. On jotenkin kiva, että keho reagoi näin ihan pyytämättä. Se on asia, joka minut on hieman yllättänyt - positiivisesti.

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Tsemppiä kaikille.

-AP

35 viikkoa ja kesän hulinat takana. Huomaan, että painoni on pudonnut n. 2,5 kg viimeisen kuukauden aikana arkeen paluun myötä. En tavoittele lisäpudotusta, mutta positiivista kuitenkin että paino on pysynyt toivotulla tasolla ilman takaiskuja. Itseluottamus painonhallinnan suhteen vahvistuu päivä päivältä.
-AP

Olen taasen lukenut paljon kaikenlaisia artikkeleita painonhallintaan ja laihdutuslääkkeisiin liittyen. Ja tietysti laihdutuslääkkeiden lopettamiseen liittyviä artikkeleita. Valitettavasti en ole juurikaan löytänyt varsinaisia omakohtaisia kirjoituksia laihdutuslääkkeen lopettaneilta. 

Niin tai näin, niin tänään on kulunut 36 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Ajallisesti se on noin 70% vuoden maagisesta rajasta, joka on seuraava etappini. Siinä on varmasti jokin vinha perä, että ensimmäinen vuosi on kriittinen jatkon kannalta. Puolen vuoden jälkeen tapahtui jotain. Vaikka paino on pysynyt tavoitteessa varsin hyvin, niin tuon puolen vuoden jälkeen tuntuu, että se on jotenkin vieläkin luontevampaa. Sitä on vaikea selittää, mutta se on helpottavaa ja tuntuu mukavalta. Ehkä liikaakin pelotellaan lääkkeen käyttäjiä sen lopettamisesta ja lopettamisen seurauksista. Tietysti ihmiset reagoi yksilöllisesti, mutta ei ole mitenkään itsestään selvyys, että tulee ruokahäly tms. lääkkeen lopettamisen jälkeen. 

Kiitos kaikille, jotka jaksatte seurata matkaani:) Pienet merkit kannustavat minua eteenpäin.

-AP

Takana on nyt 37 viikkoa lääkkeen alasajosta ja tavoitepainon saavuttamisesta. Paino on pysynyt hyvin tavoitteessa eikä painonnousun viitteitä ole toistaiseksi ollut havaittavissa.

Vaikka lääkkeen lopettamisesta on jo niin kauan, kehoni toimii jotenkin samoin kuin lääkettä käyttäessä niin mielitekojen kuin nälän ja kylläisyyden tunteenkin suhteen. Esim. ruokailua ei tule jatkaneeksi vain siksi, että lautanen tulisi tyhjäksi vaan siinä kohtaa kun vatsassa on sopivasti ruokaa, mutta ei liikaa. Eli ruokailu päättyy, kun olo on hyvä, vaikka jotain jäisi syömättä. Minun ei tee myöskään mieli santsata vain siksi, että jokin on niin hyvää.

Edellä mainitut toimintatavat ovat radikaaleja muutoksia verrattuna aikaan ennen laihdutusprojektia. Samoin se, että syön nykyään huomattavasti hitaammin ja keskityn pureskeluun on muuttunut luontaiseksi ja sitä myös alunperin tietoisesti harjoittelin. En olisi ikinä uskonut kehoni toimivan näin. Jotenkin mietin, että näinkö niiden ihmisten kehot toimivat, joilla ei ole haasteita painonhallinnassa.

Tsemppiä kaikille omissa projekteissaan on sitten kyse painon hallinnasta tai jostain muusta.

-AP

Hei Ehy, mukava kuulla sinusta. Oikeasti se, että paino putoaa mahdollisimman paljon viikko tasolla ei ole mikään onnistumisen mitta. Jokainen on yksilö ja se millä tahdilla paino laskee, on mielestäni asia, jossa jokaisen kannattaa luottaa omiin tuntemuksiinsa.

Minulla kävi niin, että ensimmäisen viikon aikana havahduin siihen, että minulla on kallis lääke enkä todellakaan voi jäädä odottelemaan mitä tapahtuu, vaan ihan itse on rajattava syömistä. Tietenkin se on itsestään selvää, mutta jotenkin se kolahti.

En todellakaan pudottanut painoani mitenkään erityisen terveellisesti, vaikkakin kaikille ismeille löytää kyllä tutkittuakin tietoa, jos hakemalla hakee itselleen tukea. Koska pääsääntöisesti ruokavalioni on sisältänyt juureksia, salaatteja, hedelmiä, muita kasviksia ja proteiineja, niin perussetti oli periaatteessa kunnossa, vaikka marjoja en syökään päivittäin. En myöskään ole aiemmin enkä koko tämän prosessin aikana kieltäytynyt myöskään ruuista, joissa on esim. kermaa tai voita makua tuomassa. Ei päätin syödä ihan kaikkea mitä aiemminkin, mutta rajoittaa määrää. Se toimi minulla ja painotukset ovat myöhemmin muuttuneet omia aikojaan. Minun kohdalla tämä tarkoitti sitä, ettei tullut mielitekoja, koska sain syödä kaikkea mitä haluan. Myös hiilareita eli ruisleipää voilla, juustolla ja tomaatilla, salaatilla, kananmunalla, sipulilla jne. Siis jutuilla joista pidän, Atrian joku savuinen kanahomma on aivan mahtava.

Mutta sitten se mutta. Rajoitin päivittäistä kalorimäärää merkittävästi annoskokoja pienentämällä ja pitäytymällä pätkäpaastossa, joka on muutenkin minulle luontainen ateriarytmi. Tämän, että syön kuin pätkäpaastolaiset huomasin vasta matkan varrella. Syöminen on aiemmin stimuloinut nälkääni, joten tuo, että palasin "oman kehoni rytmiin" muista välittämättä , oli minulle tärkeää. Eli syön 1-2 kertaa päivässä (joskus harvoin 3 kertaa) esim. leivän ja myöhemmin maltillisen kokoisen päivällisen. Sitten kun on jotain kekkereitä otan jotain tietysti muiden rytmissä.

Pääoppini on ollut se, että syön ainoastaan ruokia, joista pidän. Syön hitaasti ja esim. jos olen yksin, otan leivästä suht pienen suupalan. Katson ruokaani ja pureskelen maistellen, nautiskelen mauista ja annan makujen viipyä suussa. En kiirehdi. Olen huomannut, että noin leipää täyttää minut enkä kiirehdi rankentamaan toista leipää. Olen selkeästi niellyt aiemmin liian isoja paloja ja liian nopeasti. Olen huomannut kokonaisuutena, että ateriointi on hidastunut, mikä helpottaa toiste tärkeää asiaa eli - en santsaa, en edes niitä parhaita makuja, enkä sitä toista leipää.. Tärkeää on myös se, että syön ainoastaan makuja ja ruokia, joista pidän. Jos kerran rajoitan syömistäni, niin miksi ihmeessä söisin jotain vähän sinne päin. Pidän hyvin maustetuista ruuista, joten syön sellaista. Jos on jotain mikä ei ole juuri "ihan sitä", niin voin aikuisena jo jättää sen, Minun ei ole tarvitse syödä lautasta tyhjäksi, vaikka jäisi vain vähän.

Olen opetellut ottamaan pienempiä annoksia. On muuten uskomatonta, miten pieni annos on sopiva annos kun vertaan aiempiin annoksiini. Aiemmin rakensin annokset siten, että aloitin asettelemalla esim salaattia lautasen reunalle ja sitten siitä aines kerrallaan täytin lautasen. Tämän prosessin myötä opettelin täyttämään lautasen väljästi keskeltä alkaen ja levittämällä ruuan väljästi lautaselle, joten se näytti täydemmältä, vaikka ruokaa onkin vähän. Illan istujaisissa olen jo tottunut pyörittelemän ruokaani ja seurustelemaan samalla kun puuhaan sen oman pikkuannokseni kanssa - eli puuhaan ruuan kanssa, vaikka en laittaisi suuhun kuin muutaman kerran. Keskityn seurusteluun ja syön oikeasti silti hitaasti.

Kuluneen runsaan vuoden aikana olen oppinut siihen tähän kaikkeen, eikä minun tarvitse enää muistuttaa itseäni näistä asioista, muutos tapahtui noin 6-7 kk lääkkeen lopettamisen jälkeen. Vatsalaukkuni on varmasti pienentynyt tai jotain, koska se tyytyy saamansa enkä koe enää tarvetta santsata. Ja vaikka joskus tekisikin, niin en santsaa, Minulle sopii myös tapa, että otan ensin pienen alkusalaattiosan ja noudan mahdollisesti sen jälkeen pienen määrän lämmintä ateriaa, jos kyseessä on noutopöytä. Mutta siis todellakin todella kohtuullisen määrän, jopa siinä määrin että aiemmin olisin voinut ajatella, että kannattaako tuota varten lautasta liata. Toki joskus voi olla myös poikkeuksia ja se on ok. Silti huomaan nykyään pidättäytyväni esim. pizzasta, koska se ei enää tuota samaa mielihyvää ja kehon tasaamiseen kuluu 3-4 päivää pizzan jälkeen, vaikka sitä syö vain vähän.

Tiedostan, että olen edelleen matkalla, mutta olen kyllä helpottunut ettei mitään nälkävelkaa tai ruokahimoa ole syntynyt. Päin vastoin olen jopa yllättynyt miten suhteeni ruokaan on muuttunut . Pidän hyvästä ruuasta ja hyvistä mauista, mutta ne eivät hallitse minua. Saan nautinnon pienestäkin määrästä, enkä kaipaa lisää. Koko ajan tämä tuntuu yhä enemmän uudelta normaalilta. -AP

Painonhallintaprojekti etenee, nyt 38 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Edelleen paino on pysynyt hyvin siinä missä toivonkin ja punnitsen itseni joka aamu sanotaan siitä mitä sanotaan. Haasteena juuri nyt on se, että tekisi mieli tiristää kilo tai kaksi, koska paino on laskenut pikkaisen muutoinkin kesälomakauden jälkeen, Silti tiedän, että se ei oikeasti ole järkevää, koska en ole enää mikään teinityttö enkä edes nuori aikuinen.

Lisäksi minulla on taas päällä jonkinlainen kehonkuvan vääristymäkausi. Tietoisesti tiedän etten ole ylipainoinen, vaan ihan tavallinen. Ja tietoisesti tiedän, ettei tästä alhaisempi paino ole minulle eduksi, mutta sitten taas välillä iskee ajatus, että mitä jos kuitenkin..... Oikeasti tämä on melkoista jumppaamista itsensä kanssa, jotta homma pysyy kasassa ja ymmärtää mukavuusalueen todelliset rajat.

Uutta on se, että olen hankkinut pari kolme sopivan kokoista vaatetta. Tähän saakka olen jostain syystä hankkinut aina hieman isomman.Tähän liittynee se, etten ole ole halunnut alleviivata muille painonpudotustani ja toisaalta taas mahdollista on alitajuinen pelko/odotus siitä, että mahtaako se paino nyt oikeasti pysyä alhaalla. Syy voi tietysti olla myös ihan pelkästään se, että omat mieltymykset ovat muuttuneet vuosien myötä.

Pääpointti tähän ketjuun liittyen on kuitenkin se, että ruokahälyä ei ole kuulunut, joten kaikilla paino ei lähde automaattisesti nousemaan lääkkeen lopetuksen jälkeen, vaikka niin monissa avoimissa artikkeleissa lukeekin.

Tsemppiä kaikille painonhallintaprojekteissaan.
-AP

Taas yksi viikko kulunut - 39 viikkoa tavoitepainossa ja lääkkeen alasajosta. Prosessini aikana minulla oli tavoitteena pudottaa 20 kg ja lopullinen, pysyvämpi tavoite oli, että paino vakiintuisi 15-18 kiloa lähtötasoa alemmas. Ajattelin, että kun lopetan painon pudottamisen nesteet tasaantuisivat ja suolistossa olisi taas enemmän painoa ja pari-kolme kiloa kuuluisi luontaisesti tasaantumiseen. Niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan paino on enemmänkin laskenut edelleen ja pudotusta lähtötasosta on 23-23,8 kg. Juuri nyt pyrin tarkkailemaan ettei paino nouse, mutta ennen kaikkea en halua sen myöskään laskevan enempää.

Viikonloppuna oli taas monenlaista menoa ja paljon tarjoiluja. Söin kaikkea hyvillä mielin luottaen siihen, että arki tasaa viikonlopun ja niin myös kävi.

Olen ollut tavoitepainossa nyt 39 viikkoa eli 9 kk. Se on kolme neljäsosaa (75%) ensimmäisestä painon seurantavuodestani. Olen iloinen, että löysin sen tanskalaistutkimuksen 1. vuoden merkityksellisyydestä. On motivoivaa seurata painon kehitystä nyt vuosiperiodeittain sen sijaan, että jäis jännittyneenä katselemaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. On motivoivaa seurata, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu kun painonhallinnan aikajänne pitenee. Joskus tulee nälkä ja tekee mieli jotain, ei oikein tiedä mitä. Sitten kun kauppareissulla keksii hyvän idean ja tuo kaupasta kotiin vaikkapa rach leivitettyjä kanan fileitä, niin mieliteko onkin muuttunut ja alkaakin tomaattikeiton tekeminen, koska se tuntuu vielä houkuttelevammalta. Jotenkin ne mieltymykset vain ovat muuttuneet.

Eli - saa tuulettaa. Olen iloinen ja helpottunut, että tämä homma on edennyt näin kivuttomasti ja armollisuuttakin on löytynyt. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa satunnaisista seurusteluilloista.

Tsemppiä kaikille omissa projekteissaan.

-AP