nähtiin merkityksettöminä, ihan kuin minulla ei olisi saanut olla niitä. Revittiin ja rikottiin ja unohdettiin, että minä olen ihminen jolla on tunteet. Valtava suru siitä etteivät toivomani haaveet saaneet toteutuneet. Oli valtava tarve pärjätä omillaan. Ja silloinkin, kun en pystynyt tekemään töitä vieraissa työpaikoissa en päässyt töihin mieluisaan työpaikkaan vaikka siellä olisi ollut vakituinen paikka. Miksi minua poljettiin maahan silloinkin? Viimeiset vuodet ovat olleet epäinhimillisiä juuri senkin takia, ettei minua kuunneltu. Minun hätääni mitätöitiin ja ajateltiin että ihan sama miten huonosti voin!
Kaikki unelmani
Anonyymi-ap
058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.