Fiskaalikonservatismi on harvoin käytetty termi markkinaliberalismista tai klassisesta liberalismista, jonka tehtävä on perussuomalaisten Riikka Purran, (kutsuu itseään fiskaalikonservatiiviksi) mukaan tehdä ero merkitystään muuttaneeseen liberaali-termiin. Fiskaalikonservatismi on arvokonservatiivinen tai sen suhteen neutraali talousoikeistolainen aate. Purran mukaan myös Risto Ryti (edistyspuolue) oli fiskaalikonservatiivi.
Purra puhuu mieluummin fiskaalikonservatiiveista, koska myös osa vasemmistosta on määritellyt itsensä liberaaleiksi.
Purran mielestä liberaali-termi on kärsinyt inflaation tai sitä on käytetty väärin.
Purran talouspoliittinen ajattelu sopii erittäin hyvin Petteri Orpon (kok.) johtaman oikeistohallituksen linjaan.
Orpon oma puolue on sosiaali- ja talousliberaalien sekä konservatiivien kokoomus, jonka keskeisenä tavoitteena on verotuksen keventäminen.
"Tämä hallituksen rahaministerin, Riikka Purran, esittämä fiskaalikonservatiivinen talouspolitiikka ei ole mikään uusi keksintö. Sitä ovat aikanaa harrastaneet ainakin Risto Ryti Suomessa ja Benito Mussolini Italiassa."
”Fiskaalikonservatiivinen talouspolitiikka tarkoittaa vastakohtaa sosialistiselle ajattelulle sekä valtion tehtävien rajaamista päätehtäviin ja ei-pakollisten toisarvoisten tehtävien karsimista.”
Nämä toisarvoiset tehtävät näyttävät ainakin hallitusohjelman mukaan pääteltynä olevan erityisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten tarpeista huolehtimatta jättämistä. Se onkin siis tässä mielessä todellinen vastakohta sosialistiselle ajattelulle.
”Nykyajan fiskaalikonservatiivina” Purra ”ei lupaa lisää hunajaa ja huikentelevaa puhetta vaan vähemmän”. Sen sijaan luvassa on ”tässä taloudellisessa tilanteessa enemmän vyön kiristämistä, suuta säkkiä myöten…”
Toki näyttää siltä että vyötään joutuvat kiristämään lähinnä köyhät. Rikkaat saavat verohelpotuksia.
Risto Ryti ja Benito Mussolini harjoittivat aikanaan fiskaalikonservatiivista talouslinjaa, mutta sen toteutustavat poikkesivat.
“Suomessa talouskuria ei kiristetty väkivalloin ja jopa poliittisten murhien avulla eikä työväenliikettä murskattu voimakeinoin tai muutoinkaan – niin kuin Mussolinin mustapaidat tekivät fasistisen komentovallan Italiassa.”
Edellä esitetyssä lainausmerkeissä olevat ja vahvennetut tekstit ovat lainauksia täältä.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009793396.html
Otetaanpa tähän vertailun vuoksi esiin vähän tosenlaista talouspolitiikkaa, sitä millä USA:ssa presidentti Roosevelt selvitti sen ison laman joka kesti 12v. Siinä käytettiin ns. New Deal ohjelmaa.
“New Deal -ohjelman perusta oli niin sanottu ”Kolme ärrää” eli helpotusta ja avustusta työttömille (relieve), talouden elvytys (recovery) ja talousjärjestelmän uudistamista (reform).[3]
Käytännössä New Deal tarkoitti keynesiläistä talouspolitiikkaa, jossa liittovaltio pyrki luomaan talouskasvua tukemalla työllistymistä julkisilla investoinneilla. Investoinnit rahoitettiin pääasiassa velkarahalla. Liittovaltio myönsi 500 miljoonan dollarin (nykyrahassa noin 9,25 miljardia) helpotuspaketin osavaltioiden ja kaupunkien työllisyysohjelmiin.
Välttääkseen uusia lamoja Rooseveltin hallinto lisäsi merkittävästi talouden sääntelyä, etenkin pankkisektorin sääntelyä. Näistä kuuluisin oli niin sanottu Glass–Steagall-laki (Glass–Steagall Act), joka kielsi pankkeja riskeeraamasta asiakkaiden talletuksia pörssissä.”
Lainausmerkeissä oleva korostettu teksti on peräisin täältä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/New_Deal "
https://yle.fi/a/74-20045686
Purra muistutti Rytin valtiovarainministerinä kuvanneen itseään juuri "fiskaalikonservatiiviksi" – ja että myöhemmin tämä nousi niin pääministeriksi kuin presidentiksikin.
Sen Purra jätti puntaroimatta, nousiko Ryti pääministeriksi ja presidentiksi "fiskaalikonservatiivisen" talouslinjansa ansiosta vai siitä huolimatta – ja mitä "rytiläisestä" kivikovasta talouskurista seurasi kansalaisille ja taloudelle.
Senkin Purra jätti mainitsematta, että 1920- ja 1930-lukujen Suomessa harjoitettu ankara vyönkiristyslinja oli aatteellista tuontitavaraa – ja että yksi talouskovistelun varhaisista soveltajista ja "sankareista" oli Italian fasistidiktaattori Benito Mussolini.
"Protektionismi (ransk. protectionnisme) on kauppapoliittinen suojelujärjestelmä, jonka avulla pyritään suojelemaan ja edistämään oman maan kansantaloutta.[1] Yleisesti protektionismi tarkoittaa suojatullien tai muiden kaupan esteiden kannattamista.[2] Taloustieteellisenä terminä protektionismi tarkoittaa valtion sisäisillä markkinoilla toimivien eli kotimaisten tuottajien suojelemista torjumalla ulkopuolista kilpailua esimerkiksi suojatullein, valtion suoralla tai epäsuoralla avulla, protektiivisin tariffein tai kiintiöin. Syitä protektionismiin ovat oman tuotannon suojaaminen, työllisyyden ja omavaraisuuden turvaaminen."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Protektionismi
Riikka Purran "fiskaalikonservatiivisuus" on siis impivaaralaista sisäänpäinkäpertymistä eli antiglobalistista.
Purra puhuu mieluummin fiskaalikonservatiiveista, koska myös osa vasemmistosta on määritellyt itsensä liberaaleiksi.
Purran mielestä liberaali-termi on kärsinyt inflaation tai sitä on käytetty väärin.
Purran talouspoliittinen ajattelu sopii erittäin hyvin Petteri Orpon (kok.) johtaman oikeistohallituksen linjaan.
Orpon oma puolue on sosiaali- ja talousliberaalien sekä konservatiivien kokoomus, jonka keskeisenä tavoitteena on verotuksen keventäminen.
"Tämä hallituksen rahaministerin, Riikka Purran, esittämä fiskaalikonservatiivinen talouspolitiikka ei ole mikään uusi keksintö. Sitä ovat aikanaa harrastaneet ainakin Risto Ryti Suomessa ja Benito Mussolini Italiassa."
”Fiskaalikonservatiivinen talouspolitiikka tarkoittaa vastakohtaa sosialistiselle ajattelulle sekä valtion tehtävien rajaamista päätehtäviin ja ei-pakollisten toisarvoisten tehtävien karsimista.”
Nämä toisarvoiset tehtävät näyttävät ainakin hallitusohjelman mukaan pääteltynä olevan erityisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten tarpeista huolehtimatta jättämistä. Se onkin siis tässä mielessä todellinen vastakohta sosialistiselle ajattelulle.
”Nykyajan fiskaalikonservatiivina” Purra ”ei lupaa lisää hunajaa ja huikentelevaa puhetta vaan vähemmän”. Sen sijaan luvassa on ”tässä taloudellisessa tilanteessa enemmän vyön kiristämistä, suuta säkkiä myöten…”
Toki näyttää siltä että vyötään joutuvat kiristämään lähinnä köyhät. Rikkaat saavat verohelpotuksia.
Risto Ryti ja Benito Mussolini harjoittivat aikanaan fiskaalikonservatiivista talouslinjaa, mutta sen toteutustavat poikkesivat.
“Suomessa talouskuria ei kiristetty väkivalloin ja jopa poliittisten murhien avulla eikä työväenliikettä murskattu voimakeinoin tai muutoinkaan – niin kuin Mussolinin mustapaidat tekivät fasistisen komentovallan Italiassa.”
Edellä esitetyssä lainausmerkeissä olevat ja vahvennetut tekstit ovat lainauksia täältä.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009793396.html
Otetaanpa tähän vertailun vuoksi esiin vähän tosenlaista talouspolitiikkaa, sitä millä USA:ssa presidentti Roosevelt selvitti sen ison laman joka kesti 12v. Siinä käytettiin ns. New Deal ohjelmaa.
“New Deal -ohjelman perusta oli niin sanottu ”Kolme ärrää” eli helpotusta ja avustusta työttömille (relieve), talouden elvytys (recovery) ja talousjärjestelmän uudistamista (reform).[3]
Käytännössä New Deal tarkoitti keynesiläistä talouspolitiikkaa, jossa liittovaltio pyrki luomaan talouskasvua tukemalla työllistymistä julkisilla investoinneilla. Investoinnit rahoitettiin pääasiassa velkarahalla. Liittovaltio myönsi 500 miljoonan dollarin (nykyrahassa noin 9,25 miljardia) helpotuspaketin osavaltioiden ja kaupunkien työllisyysohjelmiin.
Välttääkseen uusia lamoja Rooseveltin hallinto lisäsi merkittävästi talouden sääntelyä, etenkin pankkisektorin sääntelyä. Näistä kuuluisin oli niin sanottu Glass–Steagall-laki (Glass–Steagall Act), joka kielsi pankkeja riskeeraamasta asiakkaiden talletuksia pörssissä.”
Lainausmerkeissä oleva korostettu teksti on peräisin täältä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/New_Deal "
https://yle.fi/a/74-20045686
Purra muistutti Rytin valtiovarainministerinä kuvanneen itseään juuri "fiskaalikonservatiiviksi" – ja että myöhemmin tämä nousi niin pääministeriksi kuin presidentiksikin.
Sen Purra jätti puntaroimatta, nousiko Ryti pääministeriksi ja presidentiksi "fiskaalikonservatiivisen" talouslinjansa ansiosta vai siitä huolimatta – ja mitä "rytiläisestä" kivikovasta talouskurista seurasi kansalaisille ja taloudelle.
Senkin Purra jätti mainitsematta, että 1920- ja 1930-lukujen Suomessa harjoitettu ankara vyönkiristyslinja oli aatteellista tuontitavaraa – ja että yksi talouskovistelun varhaisista soveltajista ja "sankareista" oli Italian fasistidiktaattori Benito Mussolini.
"Protektionismi (ransk. protectionnisme) on kauppapoliittinen suojelujärjestelmä, jonka avulla pyritään suojelemaan ja edistämään oman maan kansantaloutta.[1] Yleisesti protektionismi tarkoittaa suojatullien tai muiden kaupan esteiden kannattamista.[2] Taloustieteellisenä terminä protektionismi tarkoittaa valtion sisäisillä markkinoilla toimivien eli kotimaisten tuottajien suojelemista torjumalla ulkopuolista kilpailua esimerkiksi suojatullein, valtion suoralla tai epäsuoralla avulla, protektiivisin tariffein tai kiintiöin. Syitä protektionismiin ovat oman tuotannon suojaaminen, työllisyyden ja omavaraisuuden turvaaminen."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Protektionismi
Riikka Purran "fiskaalikonservatiivisuus" on siis impivaaralaista sisäänpäinkäpertymistä eli antiglobalistista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oliko liian monimutkainen ja haastava asia peruspersuille?