Armon vuonna kivi ja keppi

Syntyi Sastamalan kylään poikalapsi. Jo nuorena oli hyvin aikaansaapa ja ulkohuussin takana pyöritteli lannasta palloja, kuin lumipalloja konsanaan. Tuo poika oli omasta ja äitinsä mielestä hyvin etevä ja ihmeellisesti sai hyviä arvosanoja koulusta, vaikka oli muuten aivan tohelo. Liekö ollut asian kanssa tekemistä, että äitinsä oli tunnettu paikkakunnalla ja hyvissä väleissä kansakoulun opettajattaren kanssa?
Aikanaan äidin suositusten ansiosta poika pääsi myös lukioon, jonka ahkeran tukiopetuksen avulla selvitti. Tämän jälkeen kansalaisopiston kirjekurssin käytyään haki Saarijärveltä virkaa jonka myös sai, sillä muita hakijoita ei ollut. Aikansa Saarijärven raiteilla tallailtuaan hän alkoi tuumailla, että olisi mukava nähdä maailmaa. Olipa korvaus tuosta virkatyöstä kohtalainen ja oli varaa matkustaa ulkomaille asti lomamatkalle. Kaukaiseen itämaahan hän suuntasi ja hurmaantui väenpaljoudesta ja katuvaloista, joita ei kotikylässä vielä liiemmin ollut. Olipa tässä ihmeellisessä itämaassa jopa morsiamia tarjolla koko pääkadun verran, jopa näyteikkunoissa häntä odottamassa. Mieleisensä eräästä näyteikkunasta löysi ja muodollisesta myötäjäisrahasta sovittuaan sai tuon neitsyen yöksi majatalohuoneeseensa. Seuraavan aamun koittaessa oli tuosta pojasta tullut mies, eipä hän ollut aiemmin näin lähelle naista päässyt. Tulisesti rakastuttuaan tuohon itämaan prinsessaan joka häneltä poikuuden vei, hän päätti tuoda tuoda tämän emännäksi Saarijärvelle. Hetken aikaa avioelämästä huumaantuneena mieleen tuli ajatus jos pääsisi Helsingin herraksi. Seuraavaksi oli vuorossa etsiä sopiva toimi pääkaupungista, mutta ainoa toimi joka oli saatavilla noilla puoliksi kehnoilla papereilla oli erään hyvin pienen Hämäläiskunnan kansakoulunopettajan esimiehen paikka. Viran hän ottikin ilomielin vastaan ja muutti tuohon pieneen kylään virkaansa hoitamaanainoa mikä oli saatavilla olipa tuo siippa käynyt niin kalliiksi ylläpitää että matkakassa oli aivan loppu kun Hämeeseen saavuttiin. Hetken isolla kirko